Enpä viitsi palailla enää aiempiin keskusteluihin kun niitä mode on siistinytkin. Esitettiin mm. arvailuja allekirjoittaneen ulkonäöstä. Hämmentävää, kun ihan tavallinen nelikymppinen perheenäiti olen
Tässä keskustelussa ei ole ollut henk. koht. huorittelua, mikä onkin mainio asia. Kiitos siitä. Vilkaise tuo aiempi sitaattini niin näet, mitä pidän tässä ongelmana.
Sisarpula on asiallinen keskustelunaihe ja mielelläni jatkan keskustelua aiheesta naisnäkökulmasta. Jos kuitenkin mokkakikkelijutut ja yleistävät vihjailut naispuolisten jehovantodistajien moraaliperiaatteista on palstalla ok, ei täällä varmaan kovin moni ex-sisar tai muutoin jehovantodistajuuden piirissä oleva nainen viitsi osallistua. Ja kai se sitten on ok tykittää samantyyppisiä stereotypioita veljistäkin....?
Ainakin voidaan olla samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä siitä, onko tällainen värikäs keskustelu palstaa rikastuttavaa
Kuka nyt tykkää minkäkinlaisesta keskusteluilmapiiristä.
Asiaan palatakseni, onko tosiaan niin, että niitä naimattomia veljiä on enemmän kuin on kuviteltu? Velipulaan oon törmännyt kyllä omassa lähipiirissäni (en itse ole jt). Ja toinen huomio, rapiat 700 naimaikäistä tän kokoisessakin maassa on aika vähän. Ei ole helppoa löytää puolisoa oman maan rajojen sisäpuolelta varmastikaan.
Ja kun kerran yleistyksiä on lähdetty tekemään, niin tehdän: Vakavastikin ottaen mietin, vetääkö tällainen uskonto puoleensa miehiä (naisiakin?), joilla on jotain henk. koht. ongelmia, jotka pariutumista vaikeuttavat? Vai onko ongelma tosiaan kohtuuttomatkin vaatimukset miehiä kohtaan?
Enpä viitsi palailla enää aiempiin keskusteluihin kun niitä mode on siistinytkin. Esitettiin mm. arvailuja allekirjoittaneen ulkonäöstä. Hämmentävää, kun ihan tavallinen nelikymppinen perheenäiti olen :D
Tässä keskustelussa ei ole ollut henk. koht. huorittelua, mikä onkin mainio asia. Kiitos siitä. Vilkaise tuo aiempi sitaattini niin näet, mitä pidän tässä ongelmana.
Sisarpula on asiallinen keskustelunaihe ja mielelläni jatkan keskustelua aiheesta naisnäkökulmasta. Jos kuitenkin mokkakikkelijutut ja yleistävät vihjailut naispuolisten jehovantodistajien moraaliperiaatteista on palstalla ok, ei täällä varmaan kovin moni ex-sisar tai muutoin jehovantodistajuuden piirissä oleva nainen viitsi osallistua. Ja kai se sitten on ok tykittää samantyyppisiä stereotypioita veljistäkin....?
Ainakin voidaan olla samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä siitä, onko tällainen värikäs keskustelu palstaa rikastuttavaa :)
Kuka nyt tykkää minkäkinlaisesta keskusteluilmapiiristä.
Asiaan palatakseni, onko tosiaan niin, että niitä naimattomia veljiä on enemmän kuin on kuviteltu? Velipulaan oon törmännyt kyllä omassa lähipiirissäni (en itse ole jt). Ja toinen huomio, rapiat 700 naimaikäistä tän kokoisessakin maassa on aika vähän. Ei ole helppoa löytää puolisoa oman maan rajojen sisäpuolelta varmastikaan.
Ja kun kerran yleistyksiä on lähdetty tekemään, niin tehdän: Vakavastikin ottaen mietin, vetääkö tällainen uskonto puoleensa miehiä (naisiakin?), joilla on jotain henk. koht. ongelmia, jotka pariutumista vaikeuttavat? Vai onko ongelma tosiaan kohtuuttomatkin vaatimukset miehiä kohtaan?