Kirjoittaja Polyester » 02.05.2016 19:39
Niin, pitäisi ensin löytää edes joku nettiaikana ulkopuolelta mukaan tullut. Mielellään tietysti sellainen, joka on vähintään kohtalaisen tottunut netinkäyttäjä. Korkeakoulutus olisi vielä iso plussa. Sitten voisi kysyä, että mitä kriittisiä sivuja tuli tutkittua ja miten ne vaikuttivat - tai vaihtoehtoisesti jos ei tullut tutkittua yhtään mitään kriittistä, onko tämä sitten se normaali tapa, miten yleensäkin asioihin perehdyt?
Onhan tuo melkoinen tarina, ehkä siinä voisi sen verran olla siteeksi totta, että joku on jossain elämänkriisissä hurahtanut Vartiotornin oppiin ja pintapuolisesti käynyt jotain kriittistä materiaalia katsomassa lähinnä todistaakseen itselleen jotain, tutkistelua vetävät JT:t eivät varmasti ole tähän kannustaneet tai mukaan lähteneet. Ei kai Vartiotornin oppiin uskominen sinänsä sen vaikeampaa ole kuin muihinkaan fundamentalistisiin uskontoihin: kun tarpeeksi haluaa, onnistuuhan se. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan sovi enää luopiosivuja tirkistellä, kun arki on jo tullut vastaan ja epäilyksiä muutenkin herännyt, se on sitten lähes varmasti menoa.
Kieppariksi kai valikoituu verbaalisesti lahjakkaita tarinaniskijöitä, jotka ovat ahkeria kenttäilemään ja helposti tulevat juttuun eri tyyppisten ihmisten kanssa. Reima Laine toistaa saman ajatuksen, joka toisessakin nauhoitteessa tuli esille: ei tarvitse suoraan sanoa, jo kysymyksillä voi herättää epäilyksiä. Jäin vain miettimään, miten tosi uskontoa sitten sopii koetella, jos ei kysymyksillä? No tietäähän tuon miten vanhimmat asiaa pyörittelisivät: "Tottakai saa kysyä, mutta...", "Tietenkin pitää suhtautua kriittisesti, mutta...", "Ilman muuta pitää tutkia perusteellisesti, mutta..."
Niin, pitäisi ensin löytää edes joku nettiaikana ulkopuolelta mukaan tullut. Mielellään tietysti sellainen, joka on vähintään kohtalaisen tottunut netinkäyttäjä. Korkeakoulutus olisi vielä iso plussa. Sitten voisi kysyä, että mitä kriittisiä sivuja tuli tutkittua ja miten ne vaikuttivat - tai vaihtoehtoisesti jos ei tullut tutkittua yhtään mitään kriittistä, onko tämä sitten se normaali tapa, miten yleensäkin asioihin perehdyt?
Onhan tuo melkoinen tarina, ehkä siinä voisi sen verran olla siteeksi totta, että joku on jossain elämänkriisissä hurahtanut Vartiotornin oppiin ja pintapuolisesti käynyt jotain kriittistä materiaalia katsomassa lähinnä todistaakseen itselleen jotain, tutkistelua vetävät JT:t eivät varmasti ole tähän kannustaneet tai mukaan lähteneet. Ei kai Vartiotornin oppiin uskominen sinänsä sen vaikeampaa ole kuin muihinkaan fundamentalistisiin uskontoihin: kun tarpeeksi haluaa, onnistuuhan se. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan sovi enää luopiosivuja tirkistellä, kun arki on jo tullut vastaan ja epäilyksiä muutenkin herännyt, se on sitten lähes varmasti menoa.
Kieppariksi kai valikoituu verbaalisesti lahjakkaita tarinaniskijöitä, jotka ovat ahkeria kenttäilemään ja helposti tulevat juttuun eri tyyppisten ihmisten kanssa. Reima Laine toistaa saman ajatuksen, joka toisessakin nauhoitteessa tuli esille: ei tarvitse suoraan sanoa, jo kysymyksillä voi herättää epäilyksiä. Jäin vain miettimään, miten tosi uskontoa sitten sopii koetella, jos ei kysymyksillä? No tietäähän tuon miten vanhimmat asiaa pyörittelisivät: "Tottakai saa kysyä, mutta...", "Tietenkin pitää suhtautua kriittisesti, mutta...", "Ilman muuta pitää tutkia perusteellisesti, mutta..."