Kirjoittaja YksinäinenSusi » 07.08.2016 20:49
Joskus aina putkahtaa mieleen semmoinenkin asia että millaista olisi, jos olisi ollut vanhin jt-seurakunnassa ja joutunut potkimaan oikeuskomiteassa langenneita päähän oikein urakalla.
Näitähän on ja ei kateeks kyllä käy. Vanhin kun on saattanut osallistua päähän potkimiseen ja langenneen ihmisarvon loukkaamiseen niin pahoin että siitä on jäänyt jälkiä.
Kemissä esim. mielenterveyshäiriöinen täysin masentunut jt erotettiin tupakanpoltosta ja masentui vain enemmän ja oli kauan mielisairaalassa Keroputaalla Torniossa latautumassa. Oliko se kunniaksi Jehovan nimelle? Kai se oli kun näin kävi Jehovan ohjauksessa.
No mielisairaalassa suljetulla ei oikein voi pysyä tupakasta erossa, kun siellä ei voi oikein muuta tehdä kuin poltaa tupakkaa tupakkahuoneessa ja jutskata hulluja toisten hullujen kanssa. Paras oli hullu joka oli nähnyt Jumalan silloin kun itse olin Oulussa latautumassa suljetulla osastolla.
Mutta tämä soti minun oikeudentajua vastaan. Jehovantodistaja-vanhimmilla ei ole armoa yhtään. Säännöt menevät armon ohi kylmästi.
Eli voisi olla minulla tilanne pahempikin. Jos olisin ollut vanhin ja eronnut/joutunut erotetuksi jehovantodistajista, niin nämä oikeuskomitean armottomat käytännöt varmaankin tekisivät minustakin hourulakelpoisen.
Niin paljon kaduttavaa siinä varmastikin olisi, ettei sitä meikämanne ainakaan kestäisi. Saattaisin jopa katsella sopivaa silmukkaa kaulaan köysikaupasta ja jakkaraa jakkarakaupasta, josta potkaista itsensä siihen killumaan nätisti ja siististi.
Kun kyse on toisten ihmisten vahingoittamisesta, ei mistään sen vähemmästä. Ja se vahinko jättää pysyvät arvet monille loppuelämäksi. Myös itselle jäisi arvet toisten vahingoittamisesta asioitten takia, jotka ovat vain tulkintoja raamatusta.
Mutta onneksi olin niin kyvytön jt, etten noussut edes avustavaksi palvelijaksi ja tästä kiitän itseäni toistuvasti. Kiitos minä ... kiitos.(kumarran itselleni)
Joskus jos masentuu ... voi miettiä sitä miten paljon pahemmin asiat voisivat olla. Se auttaa suhteuttamaan asioita, että mistä on aihetta murehtia ja mistä ei.
Joskus aina putkahtaa mieleen semmoinenkin asia että millaista olisi, jos olisi ollut vanhin jt-seurakunnassa ja joutunut potkimaan oikeuskomiteassa langenneita päähän oikein urakalla.
Näitähän on ja ei kateeks kyllä käy. Vanhin kun on saattanut osallistua päähän potkimiseen ja langenneen ihmisarvon loukkaamiseen niin pahoin että siitä on jäänyt jälkiä.
Kemissä esim. mielenterveyshäiriöinen täysin masentunut jt erotettiin tupakanpoltosta ja masentui vain enemmän ja oli kauan mielisairaalassa Keroputaalla Torniossa latautumassa. Oliko se kunniaksi Jehovan nimelle? Kai se oli kun näin kävi Jehovan ohjauksessa.
No mielisairaalassa suljetulla ei oikein voi pysyä tupakasta erossa, kun siellä ei voi oikein muuta tehdä kuin poltaa tupakkaa tupakkahuoneessa ja jutskata hulluja toisten hullujen kanssa. Paras oli hullu joka oli nähnyt Jumalan silloin kun itse olin Oulussa latautumassa suljetulla osastolla.
Mutta tämä soti minun oikeudentajua vastaan. Jehovantodistaja-vanhimmilla ei ole armoa yhtään. Säännöt menevät armon ohi kylmästi.
Eli voisi olla minulla tilanne pahempikin. Jos olisin ollut vanhin ja eronnut/joutunut erotetuksi jehovantodistajista, niin nämä oikeuskomitean armottomat käytännöt varmaankin tekisivät minustakin hourulakelpoisen.
Niin paljon kaduttavaa siinä varmastikin olisi, ettei sitä meikämanne ainakaan kestäisi. Saattaisin jopa katsella sopivaa silmukkaa kaulaan köysikaupasta ja jakkaraa jakkarakaupasta, josta potkaista itsensä siihen killumaan nätisti ja siististi.
Kun kyse on toisten ihmisten vahingoittamisesta, ei mistään sen vähemmästä. Ja se vahinko jättää pysyvät arvet monille loppuelämäksi. Myös itselle jäisi arvet toisten vahingoittamisesta asioitten takia, jotka ovat vain tulkintoja raamatusta.
Mutta onneksi olin niin kyvytön jt, etten noussut edes avustavaksi palvelijaksi ja tästä kiitän itseäni toistuvasti. Kiitos minä ... kiitos.(kumarran itselleni)
Joskus jos masentuu ... voi miettiä sitä miten paljon pahemmin asiat voisivat olla. Se auttaa suhteuttamaan asioita, että mistä on aihetta murehtia ja mistä ei.