Kirjoittaja YksinäinenSusi » 01.12.2016 18:55
Kyllähän syntymä-jt tietysti pystyy ehkä uskottavastikin näyttelemään katumista verensiirron jälkeen, jos ei todella usko jt-asiaan ja haluaa vain säilyttää perhesuhteet ennallaan.
Maailmasta mukaan tulleen on uskoakseni vaikeampi näytellä katumista, koska on alunperinkin tullut mukaan siksi että on uskonut jt-asiaan. Ei se usko helposti siihen lopu että ottaakin verensiirron vaikka kuolemanpelon johdosta.
Rehellisyys on paras. Että on rehellinen itselleen ja seurakuntalaisille. Ottaa verensiirron jos haluaa ja sillä selvä. Kun on täysin rehellinen itseään ja seurakuntalaisia kohtaan niin silloin toimii aidosti sydämensä tilan mukaan. Sydämen tila on ratkaiseva.
Sen jälkeen toteaa vanhimmille että "hups ... olipas mun sydän paha ja petollinen ... saisko anteeksi kun sydämeni nyt näin oli tosiaan paha ja petollinen enkä voinut sille mitään?"
Jos saa niin hyvä, mut jos ei saa niin kantaa seuraukset teoistansa. Ei kait siinä sen kummempaa. Voi kait sinne seurakuntaan ja asiaan kiikkua takaisin sitten vaikka erotettaisiinkin tai katsottaisiin eronneeksi.
Aikuinen jt saa tehdä mitä haluaa, kunhan rehellisesti myöntää itselleen että siitä on kannettava seuraukset.
Kantaa seuraukset ja menee eteenpäin elämässä. Ei kait siinä sen kummempaa.
Raamatussa taasen verensyöti-kielto koskee vain eläimen verta. Ei siellä ihmisen veren varsinaisesta käytöstä taideta juurikaan puhua. Paitsi se yksi tapaus jossa joku isä lupasi uhrata tyttärensä Jehovalle jos Jehova siunaisi tätä jossain sodassa. Sai siunauksen ja uhrasi tyttärensä, eli minun käsittääkseni tuo isä tappoi tyttärensä uhrina Jehovalle ja tytär suostui siihen suruajan jälkeen urheasti. Se taisi olla ainoa kerta Jeesusta lukuunottamatta kun uhrattiin ihminen Jehovalle.
En nyt muista mitkä oli henkilöiden nimet raamatussa, oliks se Jefta hänen ja tyttärensä, kuka muistaa?
Lisäys:
Joo olise Jeftan tytät:
Tuomarien kirja 11:
Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen
29 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. [Tuom. 3:10, Tuom. 6:34]
30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
32 Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
33 Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
34 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. [2. Moos. 15:20; 1. Sam. 18:6]
35 Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." [1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22]
36 Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille."
37 Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
38 Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.
39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi,
40 että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.
Jehovantodistajat eivät myönnä että Jefta tappoi tyttärensä uhrina Jehovalle. Jehovan todistajat opettavat että Jefta vain antoi tyttärensä temppeli tai tabernaakkeli palvelukseen ja siten ikäänkuin uhrasi tyttärensä mahdollisuuden mennä naimisiin ja saada lapsia.
Minun mielestäni tuo raamatun kertomus kyllä aivan selvästi kertoo, että tytär tapettiin uhrina Jehovalle kahden kuukauden suruajan jälkeen.
Ihmettelen miksi kukaan haluaa palvella tuollaista Jumalaa kuin Jehova on.
Kyllähän syntymä-jt tietysti pystyy ehkä uskottavastikin näyttelemään katumista verensiirron jälkeen, jos ei todella usko jt-asiaan ja haluaa vain säilyttää perhesuhteet ennallaan.
Maailmasta mukaan tulleen on uskoakseni vaikeampi näytellä katumista, koska on alunperinkin tullut mukaan siksi että on uskonut jt-asiaan. Ei se usko helposti siihen lopu että ottaakin verensiirron vaikka kuolemanpelon johdosta.
Rehellisyys on paras. Että on rehellinen itselleen ja seurakuntalaisille. Ottaa verensiirron jos haluaa ja sillä selvä. Kun on täysin rehellinen itseään ja seurakuntalaisia kohtaan niin silloin toimii aidosti sydämensä tilan mukaan. Sydämen tila on ratkaiseva.
Sen jälkeen toteaa vanhimmille että "hups ... olipas mun sydän paha ja petollinen ... saisko anteeksi kun sydämeni nyt näin oli tosiaan paha ja petollinen enkä voinut sille mitään?"
Jos saa niin hyvä, mut jos ei saa niin kantaa seuraukset teoistansa. Ei kait siinä sen kummempaa. Voi kait sinne seurakuntaan ja asiaan kiikkua takaisin sitten vaikka erotettaisiinkin tai katsottaisiin eronneeksi.
Aikuinen jt saa tehdä mitä haluaa, kunhan rehellisesti myöntää itselleen että siitä on kannettava seuraukset.
Kantaa seuraukset ja menee eteenpäin elämässä. Ei kait siinä sen kummempaa.
Raamatussa taasen verensyöti-kielto koskee vain eläimen verta. Ei siellä ihmisen veren varsinaisesta käytöstä taideta juurikaan puhua. Paitsi se yksi tapaus jossa joku isä lupasi uhrata tyttärensä Jehovalle jos Jehova siunaisi tätä jossain sodassa. Sai siunauksen ja uhrasi tyttärensä, eli minun käsittääkseni tuo isä tappoi tyttärensä uhrina Jehovalle ja tytär suostui siihen suruajan jälkeen urheasti. Se taisi olla ainoa kerta Jeesusta lukuunottamatta kun uhrattiin ihminen Jehovalle.
En nyt muista mitkä oli henkilöiden nimet raamatussa, oliks se Jefta hänen ja tyttärensä, kuka muistaa?
Lisäys:
Joo olise Jeftan tytät:
Tuomarien kirja 11:
Jeftan lupaus ja ammonilaisten kukistuminen
29 Silloin Jeftaan tuli Herran henki. Jefta kulki Gileadin ja Manassen alueiden kautta ja palasi Gileadin Mispaan. Sieltä hän lähti sotaretkelle ammonilaisia vastaan. [Tuom. 3:10, Tuom. 6:34]
30 Jefta antoi Herralle tämän lupauksen: "Jos sallit minun voittaa ammonilaiset,
31 minä lupaan sinulle uhriksi sen, joka ensimmäisenä tulee taloni portista minua vastaan, kun palaan voittajana kotiin. Sen minä uhraan sinulle polttouhrina."
32 Sitten Jefta lähti taisteluun ammonilaisia vastaan, ja Herra antoi heidät hänen käsiinsä.
33 Hän löi ammonilaiset Aroerissa perin pohjin ja ajoi heitä takaa Minnitin seuduille ja Abel- Keramimiin saakka valloittaen kaksikymmentä kaupunkia. Näin ammonilaiset jäivät tappiolle taistelussaan israelilaisia vastaan.
34 Mutta kun Jefta palasi kotiinsa Mispaan, häntä vastaan tuli rumpua lyöden ja tanssien hänen oma tyttärensä, hänen ainoa lapsensa. Jeftalla ei ollut poikaa eikä toista tytärtä. [2. Moos. 15:20; 1. Sam. 18:6]
35 Nähdessään tyttärensä Jefta repäisi vaatteensa ja sanoi: "Voi, oma tyttäreni, mikä hirveä onnettomuus! Miksi juuri sinun piti tulla ensimmäisenä minua vastaan! Minä annoin Herralle lupauksen enkä voi sitä peruuttaa." [1. Moos. 37:29+ | 4. Moos. 30:3; 5. Moos. 23:22]
36 Silloin tytär sanoi hänelle: "Isä, sinä olet antanut Herralle lupauksen. Tee siis minulle lupauksesi mukaisesti, kun Herra nyt on antanut sinun kostaa vihollisillesi ammonilaisille."
37 Hän jatkoi: "Yhtä asiaa haluaisin sinulta kuitenkin pyytää: suo minulle vielä kaksi kuukautta aikaa. Haluaisin mennä ystävättärieni kanssa vuorille suremaan sitä, että minun on kuoltava näin nuorena."
38 Jefta sanoi hänelle: "Mene vain, tyttäreni." Jefta antoi tyttärensä lähteä kahdeksi kuukaudeksi. Tytär meni ystävättäriensä kanssa vuorille suremaan sitä, että hänen oli kuoltava naimattomana ja lapsettomana.
39 Kahden kuukauden kuluttua hän palasi isänsä luo. Jefta täytti Herralle antamansa lupauksen, ja hänen tyttärensä kuoli koskemattomana neitsyenä. Israelissa tuli tavaksi,
40 että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.
Jehovantodistajat eivät myönnä että Jefta tappoi tyttärensä uhrina Jehovalle. Jehovan todistajat opettavat että Jefta vain antoi tyttärensä temppeli tai tabernaakkeli palvelukseen ja siten ikäänkuin uhrasi tyttärensä mahdollisuuden mennä naimisiin ja saada lapsia.
Minun mielestäni tuo raamatun kertomus kyllä aivan selvästi kertoo, että tytär tapettiin uhrina Jehovalle kahden kuukauden suruajan jälkeen.
Ihmettelen miksi kukaan haluaa palvella tuollaista Jumalaa kuin Jehova on.