Katkeruus ja mennyt elämä

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Katkeruus ja mennyt elämä

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Markku Meilo » 20.04.2017 19:13

Veli-Hopea kirjoitti:-Vartiotornin viivaamisesta
-Vartiotornin viivausta
-Viivata vartiotornia ja käydä kentällä
?
Olet tapasi mukaan jälleen oikeassa, moni naimaton nuori onkin vuosikymmenien varrella erotettu liiallisen Vartsikan viivaamisensa ja ylenpalttisen kenttäilynsä takia.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Veli-Hopea » 20.04.2017 06:23

Veli-Hopea kirjoitti:
Ei muuta ku kynä käteen ja kysymyksiä:
-mistä mä tykkään
-mitä mä haluan harrastaa
-mitä mä oo aina halunnu tehdä jne

Mä repesin nauramaan ajatusta siitä miten yksinkertaista tuohon olisi ollut vastata nuorena jehovantodistajana, oli sitten veli tai sisar.
Mistä mä tykkään:
-Vartiotornin viivaamisesta

Mitä mä haluan harrastaa:
-Vartiotornin viivausta

Mitä mä oo aina halunnu tehdä jne:
-Viivata vartiotornia ja käydä kentällä

?

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Markku Meilo » 20.04.2017 02:52

Veli-Hopea kirjoitti:Ei muuta ku kynä käteen ja kysymyksiä:
-mistä mä tykkään
-mitä mä haluan harrastaa
-mitä mä oo aina halunnu tehdä jne
Mä repesin nauramaan ajatusta siitä miten yksinkertaista tuohon olisi ollut vastata nuorena jehovantodistajana, oli sitten veli tai sisar.
Ja sitten niihin vastaukset, vastauksien myötä mahdollisuuksien mukaan ei kun alkaa oikesti harrastamaan ja tekemään niitä asioita.
Kun nyt olen naurultani rauhoittunut, niin omalla keskilievää pitemmällä harrastelukokemuksella sanoisin, että harraste pikemminkin vetää itse puoleensa. Mullehan harrastus oli jo samaa kuin hakemani ammatti, josta ammatinvalinnanohjaaja syvästi varoitteli minua 1950-luvun lopulla.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Markku Meilo » 20.04.2017 02:33

mymmeli kirjoitti:Sen lasimuurin kanssa pitää vain jotenkin pystyä elämään, vaikka se ei kivalta tunnukaan.
Laiha lohtu, mutta tällaista todellisuus on murrosvaiheessa, jolla tarkoitan tilannetta, jossa aika ei ole vielä hoitanut asioita ja niitä vasta siirrellään pala palalta kuuluisaan mappi ööhön.
En toki vielä tiedä, miten tulevaisuudessa homma toimii.
Jehovantodistajuudesta todellisuuteen ponnistavalla on monin verroin enemmän työmaata, mutta maailmanloppu ei ole käsillä, elä hetkessä ja muista nauttia siitä ilman Vt-ajatuksia.
Itse olen tässä uudessa jt- ulkopuolisessa elämässä huomannut sen, että ihmissuhteet eivät silti helpolla kehity ystäväksi. Sen eteen pitää nähdä vaivaa. Näin olen ainakin itse kokenut.
Noin se menee silloin kun kyseessä todellinen ystävyys, jossa ei joka helvetin siunatussa käänteessä tarvitse miettiä mitä mieltä Vt-seura on asiasta tällä hetkellä.
Tällä hetkellä minulla on muutama ystävä.
Jos nyt seitsemänkymppisenä ajattelen ystävieni määrää, niin hyviä tuttujahan niistä on todellisuudessa suurin osa. Mutta läheisiä kaikesta huolimatta jos säännöllistä yhteydenpitoamme tarkastelen. Itse asiassa tuohon ystävieni määrään sisältyy merkittävä joukko netin kautta tapaamiani entisiä jehovantodistajia.
Työpaikat ja harrastusporukat ovat hyviä kaverimahdollisuus paikkoja.
Molemmat vaimoni olen tavannut ravintolassa, eka tosin aiempi duunikaveri, mikä nopeutti prosessia.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Veli-Hopea » 19.04.2017 13:02

Työpaikat ja harrastusporukat ovat hyviä kaverimahdollisuus paikkoja
Tää on se mitä jokaisen kannattaa lähtee kokeilemaan.
Ei muuta ku kynä käteen ja kysymyksiä:
-mistä mä tykkään
-mitä mä haluan harrastaa
-mitä mä oo aina halunnu tehdä jne

Ja sitten niihin vastaukset, vastauksien myötä mahdollisuuksien mukaan ei kun alkaa oikesti harrastamaan ja tekemään niitä asioita.

Sieltähän niitä kavereita löytyy , hyviä ja osasta oikein hyviä.

Sen lisäksi ei jää yksin vaan on tervettä tekemistä harrastusten parissa pitkin viikkoa

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja mymmeli » 19.04.2017 11:49

Joo, Olen kanssasi samaa mieltä " Nukahtanut". Sen lasimuurin kanssa pitää vain jotenkin pystyä elämään, vaikka se ei kivalta tunnukaan. En toki vielä tiedä, miten tulevaisuudessa homma toimii. Markku Meilo, totta, yksikin aito ystävä korvaa monta pintapuolista " ystävää". Itse olen tässä uudessa jt- ulkopuolisessa elämässä huomannut sen, että ihmissuhteet eivät silti helpolla kehity ystäväksi. Sen eteen pitää nähdä vaivaa. Näin olen ainakin itse kokenut. Tällä hetkellä minulla on muutama ystävä. Eteen on myös tullut pettymyksiä ystävän/ kaverin haussa, mutta sitkeästi kun liikkuu ihmisten parissa, niin sieltä niitä löytyy. Työpaikat ja harrastusporukat ovat hyviä kaverimahdollisuus paikkoja.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Markku Meilo » 19.04.2017 00:17

Kaarmis kirjoitti:Eikös se Jesse luvannu...
Lupasi myös, että oikeauskoisia piestään synagoogissa, ainakaan minua ei ole maaniteltu Malminkadun synagoogaan. En siis ole oikeaoppinen, kunkun eteen raahaamisesta en edes uneksi, vaikka mulla olis Ruåtsin kunkun kanssa paljon yhteistä juttua kyllä, ollaan samaa ikäluokkaa ja ajotyylissäkin jotain yhteistä.

Satakertaisuus on mulle Raamatun kuvaannollista kieltä ja tarkoittaa yhtäkin aitoa ystävää korvaamaan kaikki ehdolliset jt-ystävät.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Kaarmis » 18.04.2017 20:40

Eikös se Jesse luvannu, että tullaan menettämään veljiä ja sisaria, mut saadaan niitä satakertasesti takas? Äpaut näin tässä on käyny, kun mietin "sitä Kuuluisaa Kansainvälistä Veljesseuraan" ja vertaan sitä tämänhetkiseen kaveripiiriini.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Nukahtanut » 18.04.2017 19:04

mymmeli kirjoitti:Olen, Tony , itse ajatellut samaa, sillä suhteesta puuttuu tietty läheisyys tunnetasolla, kun sitä pitää rajoittaa.
Tuon olen myös huomannut, kun olen kanssakäymisessä vanhempieni kanssa. Soitellaan sillon tällön ja toki mukava kuulla kuulumisia jne. Mutta kyllä siinä aina se jonkinlainen lasimuuri tuntuu olevan välissä.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja mymmeli » 18.04.2017 16:22

Olen, Tony , itse ajatellut samaa, sillä suhteesta puuttuu tietty läheisyys tunnetasolla, kun sitä pitää rajoittaa.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja mymmeli » 18.04.2017 16:16

Veli- Hopea, kyllä tää palsta on helpottanut oloa tosi paljon, kun saa jakaa täällä kokemuksia ja voi huomata, että jaetaan paljon samojakin tuntemuksia. Ollaan vähän kuin yhtä perhettä :)

Totta, Vempula, sukulaisten ns. rakkaus on ehdollista. Itse ajattelin juuri tänään, että itsensä kiusaamista on ajatella sukulaisten sanomisia, mutta aika varmaan tekee tehtävänsä ja asian pikku hiljaa hyväksyy joten kuten.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Tony » 18.04.2017 16:11

Tuollainen ajoittain sallittu kanssakäyminen saattaa olla jopa totaalikarttamista pahempi vaihtoehto. Siinä kokee hylätyksi tulemisen tunteen yhä uudestaan.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Vempula » 18.04.2017 14:43

mymmeli kirjoitti:- - Eilen sain puhelimessa kuulla, että suhteet eivät tule enää palaamaan entiselleen. Uskonto on kuulemma tärkeintä elämässä. - - Olenpahan ainakin tehnyt selväksi, että minä en ole ketään hylännyt. Kurjalta se tuntuu silti ja muutenkin sukulaisten puheluiden jälkeen on tullut pääosin kurja olo.
Voimia. Varmasti tuntuu kurjalta.

Minä ja moni muukin tällä palstalla on kokenut, kuinka niin sanottu rakkaus ja luontainen kiintymys paljastuukin ehdolliseksi ja lahkon sosiaalisen kiristämisen instrumentiksi. Sisko hylkää veljensä, eikä äiti vastaa tyttärensä puheluihin.

Minä nostin lopulta kädet pystyyn ja totesin, että minun on turha kiusata itseäni haaveilemalla terveistä sukulaisssuhteista. Kun myönsin, että olen menettänyt perheeni luultavasti lopullisesti, niin olen vähitellen alkanut saavuttaa mielenrauhaa. Ymmärrän, etten minä ole hylännyt ketään eikä sairas tilanne johdu minusta. Ymmärrän senkin, etten oikeastaan voi tehdä enää mitään tilanteen korjaamiseksi.

Sinun tilanteesi ei ole sinun syysi sen enempää kuin minun tilanteeni minun. Uskonnollisen ideologian jättäminen tai omaksuminen ei tietenkään saa olla syy hylätä ketään - kaikkein vähiten omia sukulaisia. Tämän käsittävät kaikki muut paitsi korkean kontrollin uskonlahkojen sokaisemat. Voimme vain toivoa, että sukulaistemme silmät aukeaisivat joskus.

Vartiotorni tuottaa vain uskonnon uhreja. Uhriksi joutuu jokainen, joka lahkon mistä tahansa syystä jättää, mutta uhri on myös se, joka lahkossa vaeltaa. Jälkimmäinen on sikäli säälittävämpi tapaus, ettei edes näe omaa tilannettaan. Lahkolainen onkin kuin häkkilintu, joka ei tajua vangittua tilaansa ennen kuin joku kysyy, miksi häkin ovi on lukossa.

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja Veli-Hopea » 18.04.2017 13:18

Tsemppiä vaan mymmeli, eihän tämä kivaa ole.
Eipäse auta kun yrittää kasvattaa tilalle muita suhteita korvaamaan sukulaisten puuttumisen, onneksi maailma on täynnä aitoja ystävyyksiä kun niitä jaksaa etsiä.

Näin ensihätään alkuun meillä on onneksi tämä palsta ja ihmissukuna ollaan vähänniinku kaikki sukulaisia niin me muut täällä voidaan toimia sun adoptiosukulasina :)

Mä voin olla vaikka sun kauan sitten kadonnut pikkuserkku ja tämä palsta on tällainen meidän sukukeskus :)

No jaa, tuskin helpottaa mutta kuitenkin.

Jätän suosiolla tämän " whos your daddy" adoptiopaikan kaarmikselle, se varmasti tykkää siitä :thumbup:

Re: Katkeruus ja mennyt elämä

Kirjoittaja mymmeli » 18.04.2017 10:26

Niin siinä sitten vaan kävikin niin, että vaikeaksihan tämä sitten kääntyikin tämä sukulaisiin yhteydenpito. Eilen sain puhelimessa kuulla, että suhteet eivät tule enää palaamaan entiselleen. Uskonto on kuulemma tärkeintä elämässä. Velvollisuudentunne auttaa minua tässä vaikeassa elämäntilanteessani oli syy, miksi olimme tekemisissä ja kun asiat ovat nyt korjaantuneet, niin enää ei pidetä sitten samalla tavalla yhteyttä. Sukulaiseni olivat kuulemma kysyneet ihan seurakuntalaisilta, että voivatko edes auttaa minua. Tuntuu kyllä tosi kurjalta tää niiden touhu. Itkin ihan puhelimessa, kun kuulin, että sukulaisuussuhteet eivät enää palaa entiselleen. Ilmeisesti nyt välillä voi pitää yhteyttä, mutta saa nyt nähdä. Ei kyllä tunnu enää kovin uskottavalta sekään. Olenpahan ainakin tehnyt selväksi, että minä en ole ketään hylännyt. Kurjalta se tuntuu silti ja muutenkin sukulaisten puheluiden jälkeen on tullut pääosin kurja olo.

Ylös