Katkeruus ja mennyt elämä

[mymmeli]

Olen itsekkin kuullut, että entisissä jehovantodistajissa on myös katkeria. MIstäköhän se voisi mahdollisesti johtua? Itse olen kuullut, että katkeruutta synnyttää se, että tajuaa esim. yli puolet elämästään valuneen hukkaan kyseisen uskonnon piirissä. Olisi ehkä ollut urahaaveita ym.
Aikaa meillä täällä elämässä ei kuitenkaan ole ikuisesti.

[ModestMuse]

MIstäköhän se voisi mahdollisesti johtua?

Niinpä niin...Sun mainitsemat asiat ja sellainenkin pikku seikka että jos koko oma perhe ja kaikki ystävät näyttelee sun olevan kuollut koko sun loppuelämän, voihan sekin olla sellainen asia joka aiheuttaa katkeruutta.
Jätetään tyhjän päälle kun ei oo ikinä saanut hankkia kunnon koulutusta, ei oo opetettu normaaleja sosiaalisia taitoja, ei mitään sosiaalisia verkostoja.
Mut hei, "just move on!"

Joo, ajan kanssa nämä asiat helpottuu ja katkeruus hälvenee, mutta juuri lähteneiltä on täysin kohtuutonta odottaa "katkerattomuutta". Ihmisiähän me vaan kuitenkin ollaan joilla on tunteet.

[Veli-Hopea]

Joskus tuntuu että jt piireissä esitetään katkeruuden olevan väärin.

Miksi katkeruus on väärin?

Jos ihmisellä on tullut paha mieli jostain, on kai siihen oikeus?

Onko katkeruus väärin jos siihen on oikea syy?

[ModestMuse]

Joskus tuntuu että jt piireissä esitetään katkeruuden olevan väärin.

Miksi katkeruus on väärin?

Jos ihmisellä on tullut paha mieli jostain, on kai siihen oikeus?

Onko katkeruus väärin jos siihen on oikea syy?

Niinpä, miksipä sitä pitäis anteeksipyydellä mitään rehellisiä tunteitaan ylipäätään?

[Tony]

Katkeruus on lahkolle pelkkää propagandatermistöä, jonka avulla entiset todistajat saadaan kyseenalaiseen valoon. Heidät saadaan näyttämään sen ansiosta kostonhaluisina ja epäluotettavina. Sivuosumana lahkon jäsenille syntyy termistä mielikuva, jossa entisten todistajien omaa kantaa asiaan ei tarvitse edes kysyä. Tästä hyvä esimerkki on Kotimaa24:n Jt-blogisti Rauli Toivonen, joka käyttäytyy entisiä todistajia kohtaan juuri niin ennakkoluuloisesti kuin lahko on hänet ohjelmoinut toimimaan.

[mymmeli]

Totta, MOdestMuse, hylkääminen varmasti voi herättää katkeruutta. Itse en varsinaisesti kokenut tuossa tilanteessa katkeruutta vaan olin vihainen. Toisaalta halusin totaalisesti eroon uskonnosta ja sukuni ei ymmärtänyt ollenkaan ratkaisuani. Lisäksi koin eron tietyllä tavalla helpotuksena. Nythän minua ei enää karteta. Aika on myös tasoittanut omaa mieltäni.

[YksinäinenSusi]

Nythän minua ei enää karteta. Aika on myös tasoittanut omaa mieltäni.

Mikähän syy tähän voisi olla? Siis ettei sinua karteta. Voiskos olla LeikkosVeikkosen laveat puheet verisiteiden katkeamattomuudesta syy, vai minkä arvelisit olevan syy että sinuun luotetaan niin paljon ettei tarvitse karttaa?

Tietty järjestön säännöt ovat tässä asiassa monitulkintaisia. Vartiotorni opettaa toista ja beetel suoltaa aivan muuta tuubaa, jw-orkki sanoo ettei poishiipuneita karteta. Mitä sitten uskoa lopulta?

[mymmeli]

Hyvä kysymys, Jarkkeparkkebabylon tuo " Miksi minua si sitten karteta? " . Itse kysyin asiaa sukulaisiltani ja he antoivat ymmärtää, että uskonasioista ei saisi puhua. Ristiriitaista on kuitenkin se, että kun eräs läheinen jt- sukulaiseni meni naimisiin, niin minua ei kutsuttu häihin, koska toisen puoliskon , joka myös jt, sukulaiset toivoivat , että minua ei häihin kutsuta ( tiesivät, että olen entinen jt). Toki itselläkin on vähän sellainen olo, että mahtaako tämä yhteydenpito olla väliaikaista. Kuka tietää. Toisaalta itsestäni tuntuu, että kiristämällä ja välit katkomalla uskonnon takia he eivät minua sinne ainakaan takaisin saa. Toki perheettömyys on kovaa ja ahdistavaakin. Ihminen kun tarvitsee yhteisön ja oma perhe on mielestäni tunnelataukseltaan eri kuin ystävät.

[mymmeli]

Toki olen sukulaisilleni sanonut, että minun puolestani ihmiset saavat uskoa mihin haluavat, kunhan sama pätee myös minuun. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa asioiden kanssa sukulaisteni osalta mennään. En toisaalta itsekään rupea kuuntelemaan oman elämäni väheksymistä, jos se heidän puoleltaan sellaiseksi menisi.

[mymmeli]

Niin siinä sitten vaan kävikin niin, että vaikeaksihan tämä sitten kääntyikin tämä sukulaisiin yhteydenpito. Eilen sain puhelimessa kuulla, että suhteet eivät tule enää palaamaan entiselleen. Uskonto on kuulemma tärkeintä elämässä. Velvollisuudentunne auttaa minua tässä vaikeassa elämäntilanteessani oli syy, miksi olimme tekemisissä ja kun asiat ovat nyt korjaantuneet, niin enää ei pidetä sitten samalla tavalla yhteyttä. Sukulaiseni olivat kuulemma kysyneet ihan seurakuntalaisilta, että voivatko edes auttaa minua. Tuntuu kyllä tosi kurjalta tää niiden touhu. Itkin ihan puhelimessa, kun kuulin, että sukulaisuussuhteet eivät enää palaa entiselleen. Ilmeisesti nyt välillä voi pitää yhteyttä, mutta saa nyt nähdä. Ei kyllä tunnu enää kovin uskottavalta sekään. Olenpahan ainakin tehnyt selväksi, että minä en ole ketään hylännyt. Kurjalta se tuntuu silti ja muutenkin sukulaisten puheluiden jälkeen on tullut pääosin kurja olo.

[Veli-Hopea]

Tsemppiä vaan mymmeli, eihän tämä kivaa ole.
Eipäse auta kun yrittää kasvattaa tilalle muita suhteita korvaamaan sukulaisten puuttumisen, onneksi maailma on täynnä aitoja ystävyyksiä kun niitä jaksaa etsiä.

Näin ensihätään alkuun meillä on onneksi tämä palsta ja ihmissukuna ollaan vähänniinku kaikki sukulaisia niin me muut täällä voidaan toimia sun adoptiosukulasina

Mä voin olla vaikka sun kauan sitten kadonnut pikkuserkku ja tämä palsta on tällainen meidän sukukeskus

No jaa, tuskin helpottaa mutta kuitenkin.

Jätän suosiolla tämän " whos your daddy" adoptiopaikan kaarmikselle, se varmasti tykkää siitä

[Vempula]

- - Eilen sain puhelimessa kuulla, että suhteet eivät tule enää palaamaan entiselleen. Uskonto on kuulemma tärkeintä elämässä. - - Olenpahan ainakin tehnyt selväksi, että minä en ole ketään hylännyt. Kurjalta se tuntuu silti ja muutenkin sukulaisten puheluiden jälkeen on tullut pääosin kurja olo.

Voimia. Varmasti tuntuu kurjalta.

Minä ja moni muukin tällä palstalla on kokenut, kuinka niin sanottu rakkaus ja luontainen kiintymys paljastuukin ehdolliseksi ja lahkon sosiaalisen kiristämisen instrumentiksi. Sisko hylkää veljensä, eikä äiti vastaa tyttärensä puheluihin.

Minä nostin lopulta kädet pystyyn ja totesin, että minun on turha kiusata itseäni haaveilemalla terveistä sukulaisssuhteista. Kun myönsin, että olen menettänyt perheeni luultavasti lopullisesti, niin olen vähitellen alkanut saavuttaa mielenrauhaa. Ymmärrän, etten minä ole hylännyt ketään eikä sairas tilanne johdu minusta. Ymmärrän senkin, etten oikeastaan voi tehdä enää mitään tilanteen korjaamiseksi.

Sinun tilanteesi ei ole sinun syysi sen enempää kuin minun tilanteeni minun. Uskonnollisen ideologian jättäminen tai omaksuminen ei tietenkään saa olla syy hylätä ketään - kaikkein vähiten omia sukulaisia. Tämän käsittävät kaikki muut paitsi korkean kontrollin uskonlahkojen sokaisemat. Voimme vain toivoa, että sukulaistemme silmät aukeaisivat joskus.

Vartiotorni tuottaa vain uskonnon uhreja. Uhriksi joutuu jokainen, joka lahkon mistä tahansa syystä jättää, mutta uhri on myös se, joka lahkossa vaeltaa. Jälkimmäinen on sikäli säälittävämpi tapaus, ettei edes näe omaa tilannettaan. Lahkolainen onkin kuin häkkilintu, joka ei tajua vangittua tilaansa ennen kuin joku kysyy, miksi häkin ovi on lukossa.

[Tony]

Tuollainen ajoittain sallittu kanssakäyminen saattaa olla jopa totaalikarttamista pahempi vaihtoehto. Siinä kokee hylätyksi tulemisen tunteen yhä uudestaan.

[mymmeli]

Veli- Hopea, kyllä tää palsta on helpottanut oloa tosi paljon, kun saa jakaa täällä kokemuksia ja voi huomata, että jaetaan paljon samojakin tuntemuksia. Ollaan vähän kuin yhtä perhettä

Totta, Vempula, sukulaisten ns. rakkaus on ehdollista. Itse ajattelin juuri tänään, että itsensä kiusaamista on ajatella sukulaisten sanomisia, mutta aika varmaan tekee tehtävänsä ja asian pikku hiljaa hyväksyy joten kuten.

[mymmeli]

Olen, Tony , itse ajatellut samaa, sillä suhteesta puuttuu tietty läheisyys tunnetasolla, kun sitä pitää rajoittaa.