Kirjoittaja madgyver » 19.01.2008 17:23
hijt kirjoitti:
Odotan nyt kommentteja lähinnä JT-perheissä kasvaneilta. Antoivatko JT-vanhempasi sinulle selkäsaunoja, kuinka usein sitä tapahtui ja mitkä olivat siihen johtaneet syyt?
Joo, kyllähän noita useampia tuli saatua. Erityisesti yksi on jäänyt todella hyvin mieleen, siihen syynä oli se että olin tirskunut ja naureskellut jeppuaikaisen parhaan kaverini kanssa kokouksessa, toistuvista kielloista huolimatta. Tiesin kyllä isäni ilmeestä jo kokouksen päätyttyä mikä kotona odottaa ja koko kotimatkan aikana ei puhuttu mitään. Kotia päästyämme huoneen ovi kiinni, housut nilkkoihin ja remmillä persuksille niin että tuntuu. Iskujen tarkkaa määrää en muista, mutta oli niitä ainakin toistakymmentä, ja loppuvaiheessa ilmeisesti meikäläisen huuto ja itku oli niin kovaa että äiti tuli huoneeseen rauhoittelemaan isää, ja käski lopettamaan jo. No, siihenhän se sitten loppui ja isän kanssa ei puhuttu mitään moneen päivään. Ja mun asenteeni kokouksessa patsasteluun muuttui entistä halventavammaksi.
Oli selkäsaunoja lukuisia muitakin, syynä oli ainakin tupakka ja aika usein myös varastaminen kotoa esim. säästöpossusta. En muista missä iässä selkäsaunat rangaistuskeinona loppui, varmaan joskus kolmen-neljäntoista ikävuoden paikkeilla. Ei niitä nyt koko aikaa ollut tietenkään, eikä mitenkään säännöllisesti, mutta oli kuitenkin. En ole isälleni niistä katkera enkä vihainen, päinvastoin, rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Ei hän varmaankaan ymmärtänyt tekevänsä silloin väärin, vaan Jumalan tahdon. Hän ei ole väkivaltainen luonteeltaan ollenkaan (täysin päinvastoin), enkä usko että hän piiskaamisesta nautti, päinvastoin, oli itsekin aika usein masentunut sen jälkeen. Ei sinänsä mikään ihme.
Jos mietitään noiden selkäsaunojen mahdollisia vaikutuksia siihen, minkälainen ihminen minusta on kehittynyt, niin mitään yksittäisiä niiden aiheuttamia ominaisuuksia on vaikea nimetä. Olen aika vihainen ja (hyvin usein) tunnekylmä ihminen (siis en niin että olisin ikinä lyönyt ketään tai tulisin lyömäänkään), mutta vihantunteita mulla on paljon, ja jatkuvasti. Milloin mitäkin kohtaan. Ei ole yks eikä kaks tavaraa mitä olen niiden takia rikkonut. Tosin vihantunteet ja tunnekylmyys voi johtua monesta muustakin asiasta. Mut ei selkäsaunoilla varmaan ainakaan mitään hyvääkään ole aikaansaatu, kaikkein vähiten sitä että haluaisin olla jehovantodistaja.
Tosin pitää muistaa että selkäsaunat ei ole jeppujen keskuudessa mikään ainoa ja oikea kasvatusmetodi, todellakaan kaikissa perheissä sitä ei harrasteta. Jokainen kerta on kuitenkin liikaa, ja pahaksi lapselle. Onneksi nykytrendi on, ainakin näin toivon, menossa vähemmän fyysisen kurittamisen suuntaan. Eikä vähiten jo ihan maallisen lainkin takia.
Tämä tarina ei sitten ollut mitään luopiovalhetta. Se sanottakoon tätäkin palstaa lukeville jehovantodistajille, ja mahdollisesti tuleville sellaisille.
[quote="hijt"]
Odotan nyt kommentteja lähinnä JT-perheissä kasvaneilta. Antoivatko JT-vanhempasi sinulle selkäsaunoja, kuinka usein sitä tapahtui ja mitkä olivat siihen johtaneet syyt?
[/quote]
Joo, kyllähän noita useampia tuli saatua. Erityisesti yksi on jäänyt todella hyvin mieleen, siihen syynä oli se että olin tirskunut ja naureskellut jeppuaikaisen parhaan kaverini kanssa kokouksessa, toistuvista kielloista huolimatta. Tiesin kyllä isäni ilmeestä jo kokouksen päätyttyä mikä kotona odottaa ja koko kotimatkan aikana ei puhuttu mitään. Kotia päästyämme huoneen ovi kiinni, housut nilkkoihin ja remmillä persuksille niin että tuntuu. Iskujen tarkkaa määrää en muista, mutta oli niitä ainakin toistakymmentä, ja loppuvaiheessa ilmeisesti meikäläisen huuto ja itku oli niin kovaa että äiti tuli huoneeseen rauhoittelemaan isää, ja käski lopettamaan jo. No, siihenhän se sitten loppui ja isän kanssa ei puhuttu mitään moneen päivään. Ja mun asenteeni kokouksessa patsasteluun muuttui entistä halventavammaksi.
Oli selkäsaunoja lukuisia muitakin, syynä oli ainakin tupakka ja aika usein myös varastaminen kotoa esim. säästöpossusta. En muista missä iässä selkäsaunat rangaistuskeinona loppui, varmaan joskus kolmen-neljäntoista ikävuoden paikkeilla. Ei niitä nyt koko aikaa ollut tietenkään, eikä mitenkään säännöllisesti, mutta oli kuitenkin. En ole isälleni niistä katkera enkä vihainen, päinvastoin, rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Ei hän varmaankaan ymmärtänyt tekevänsä silloin väärin, vaan Jumalan tahdon. Hän ei ole väkivaltainen luonteeltaan ollenkaan (täysin päinvastoin), enkä usko että hän piiskaamisesta nautti, päinvastoin, oli itsekin aika usein masentunut sen jälkeen. Ei sinänsä mikään ihme.
Jos mietitään noiden selkäsaunojen mahdollisia vaikutuksia siihen, minkälainen ihminen minusta on kehittynyt, niin mitään yksittäisiä niiden aiheuttamia ominaisuuksia on vaikea nimetä. Olen aika vihainen ja (hyvin usein) tunnekylmä ihminen (siis en niin että olisin ikinä lyönyt ketään tai tulisin lyömäänkään), mutta vihantunteita mulla on paljon, ja jatkuvasti. Milloin mitäkin kohtaan. Ei ole yks eikä kaks tavaraa mitä olen niiden takia rikkonut. Tosin vihantunteet ja tunnekylmyys voi johtua monesta muustakin asiasta. Mut ei selkäsaunoilla varmaan ainakaan mitään hyvääkään ole aikaansaatu, kaikkein vähiten sitä että haluaisin olla jehovantodistaja.
Tosin pitää muistaa että selkäsaunat ei ole jeppujen keskuudessa mikään ainoa ja oikea kasvatusmetodi, todellakaan kaikissa perheissä sitä ei harrasteta. Jokainen kerta on kuitenkin liikaa, ja pahaksi lapselle. Onneksi nykytrendi on, ainakin näin toivon, menossa vähemmän fyysisen kurittamisen suuntaan. Eikä vähiten jo ihan maallisen lainkin takia.
Tämä tarina ei sitten ollut mitään luopiovalhetta. Se sanottakoon tätäkin palstaa lukeville jehovantodistajille, ja mahdollisesti tuleville sellaisille.