Kirjoittaja Tony » 10.07.2019 07:19
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siviilipalveluksen suorittaminen Jehovan todistajana (vuoden 2002 tienoilla) oli yksi osa omaa lähtöäni. Kun se oli suoritettu, minun ei enää tarvinnut miettiä asiaa punnitessani tulevaisuutta ja todistajuutta. Kun velvollisuus oli vielä suorittamatta, todistajuuteen, asevelvollisuuteen ja vapautuslakiin liittyvät kysymykset ja käytännön haasteet häiritsivät tulevaisuuden hahmottamista.
Vaikka uskoin vielä siviilipalveluksen suorittamisenkin jälkeen, että järjestöllä on totuus, tulevaisuus näytti kuitenkin kirkkaammalta kuin ennen palveluksen suorittamista. Asiaa ei enää tarvinnut miettiä millään tasolla. Siitä reilun vuoden jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa luopioiden keskustelupalstalle ja loppu on historiaa.
En siis henkilökohtaisesti usko, että siviilipalveluksen - eli velvollisuutensa - suorittaminen sellaisenaan toimisi todistajien havahduttajana, mutta laajemmin ajateltuna sillä tulee olemaan oma osansa tiettyjen yksilöiden havahtumis- ja/tai lähtöprosessissa.
Vapautuslaki on myös toiminut nuorille todistajamiehille yhtenä kannustimena mennä kasteelle. Kaikille sillä ei tietenkään ole ollut merkittävää roolia, mutta vapautuslaki on ollut väistämättä yhtenä merkittävänä osatekijänä osan kasteelle menneiden kastepäätöksessä. Nyt kun sitä kannustinta ei enää ole, kastepäätös jää joiltain tekemättä ja he tulevat välttämään kartetuksi tulemisen kohtalon kokonaan.
Mitä tulee siihen, miten vapautuslain poistuminen vaikuttaa todistajiin Suomessa järjestön tasolla, niin sillä on ehdottomasti oma osansa myös järjestön tulevaisuuden näkymissä. Todistajien ikärakenne on Suomessa raskaasti ylikorostunut 60+ ikäluokassa, joka aiheuttaa jäsenmäärän kiihtyvän laskusuunnan etenkin tulevan kymmenen vuoden aikana (kuten myös sen jälkeen). Kun tähän ymppää sen, että osa kastepäätöksistä jää tulevaisuudessa tekemättä vapautuslain kumoutumisen ansiosta, ja kun nohevista vastuuveljistä on jo nyt huutava pula, lopputulemana on väistämättä jotain muuta kuin iloista kasvua.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että siviilipalveluksen suorittaminen Jehovan todistajana (vuoden 2002 tienoilla) oli yksi osa omaa lähtöäni. Kun se oli suoritettu, minun ei enää tarvinnut miettiä asiaa punnitessani tulevaisuutta ja todistajuutta. Kun velvollisuus oli vielä suorittamatta, todistajuuteen, asevelvollisuuteen ja vapautuslakiin liittyvät kysymykset ja käytännön haasteet häiritsivät tulevaisuuden hahmottamista.
Vaikka uskoin vielä siviilipalveluksen suorittamisenkin jälkeen, että järjestöllä on totuus, tulevaisuus näytti kuitenkin kirkkaammalta kuin ennen palveluksen suorittamista. Asiaa ei enää tarvinnut miettiä millään tasolla. Siitä reilun vuoden jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa luopioiden keskustelupalstalle ja loppu on historiaa.
En siis henkilökohtaisesti usko, että siviilipalveluksen - eli velvollisuutensa - suorittaminen sellaisenaan toimisi todistajien havahduttajana, mutta laajemmin ajateltuna sillä tulee olemaan oma osansa tiettyjen yksilöiden havahtumis- ja/tai lähtöprosessissa.
Vapautuslaki on myös toiminut nuorille todistajamiehille yhtenä kannustimena mennä kasteelle. Kaikille sillä ei tietenkään ole ollut merkittävää roolia, mutta vapautuslaki on ollut väistämättä yhtenä merkittävänä osatekijänä osan kasteelle menneiden kastepäätöksessä. Nyt kun sitä kannustinta ei enää ole, kastepäätös jää joiltain tekemättä ja he tulevat välttämään kartetuksi tulemisen kohtalon kokonaan.
Mitä tulee siihen, miten vapautuslain poistuminen vaikuttaa todistajiin Suomessa järjestön tasolla, niin sillä on ehdottomasti oma osansa myös järjestön tulevaisuuden näkymissä. Todistajien ikärakenne on Suomessa raskaasti ylikorostunut 60+ ikäluokassa, joka aiheuttaa jäsenmäärän kiihtyvän laskusuunnan etenkin tulevan kymmenen vuoden aikana (kuten myös sen jälkeen). Kun tähän ymppää sen, että osa kastepäätöksistä jää tulevaisuudessa tekemättä vapautuslain kumoutumisen ansiosta, ja kun nohevista vastuuveljistä on jo nyt huutava pula, lopputulemana on väistämättä jotain muuta kuin iloista kasvua.