Kommunistit = Jehovan todistajat?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:
BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä
Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Kommunistit = Jehovan todistajat?

Kirjoittaja Pehmoluopio » 31.01.2008 15:07

Anonymous kirjoitti:siivooja yllättyi havaitessaan lakanoita vaihtaessaan pistoolin Molotovin tyynyn alla.
Mitäs siinä. Jos se yöllä vahingossa tyynyn alla laukeaa, niin se ei tärvele tärkeämpiä elimiä.

Kirjoittaja Pehmoluopio » 31.01.2008 15:05

Japi-40 kirjoitti:
Kaarmis kirjoitti:Jos kerran sosialismi on se väliaskel kohti kommunismia, tulis muistaa että SDP on todellakin SosialiDemokraatisen puolueen nimen lyhennys, "sosiali" sanan kantasana on sosialismi, ei sosiaalisuus!
Sosialidemokraatit ovat jo kauan sitten hylännet sosialismin aatteen. Heitä kutsutaan joskus myös työväenliikkeen pettureiksi.
Niin ja demokratian. SosiaaliDEMENTIA onkin sopiva nimitys, ne ovat unohtaneet sosiaalisuuden! :lol:

Kirjoittaja Vieras » 31.01.2008 10:47

Tuossa oli mainittu Saharov

Google/wikipedia sanoi myös ihmisoikeusaktivistiksi eikä puhunut mielisairaalasta vaan karkoituksesta Gorkiin Afganistanin sodan vastustamisen vuoksi.

Toimitettiinko tuolloin Gorkiin vartiotorneja ?

Kirjoittaja Vieras » 31.01.2008 01:32

Kommunismi ja jehovantodistajat... hmmm. mielenkiinoinen yhdistelmä. Heitä yhdistää ainoa oikea ajatusmaailma.

Kuinka lähellä jt populaatio on politiikkaa ajatusmaailmoineen? Kuinka kohdellaan vastoin ajatelevia yksilöitä? Hyvä, ettei sentään ammuta. Erottaminen on tästä näkökulmasta lieve ilmiö.

Politiikka ja uskonto. Onko hauskempia puheenaiheita, joissa saa kylmää kyytiä?

Jos Lada olisi ainoa auto, niin siirtyisin zsykään tai joukkoliikenteen asiakkaaksi.

Re: Kommunistit = Jehovan todistajat?

Kirjoittaja Ellen » 30.01.2008 17:44

wolframium kirjoitti:
Hurmahenkinen kuluttaminen tulee vastaisuudessa olemaan luuserien ja lastenlastensa vihaajien äärihenkistä marginaalipuuhailua.

"Kun teillä on elatus ja vaatteet, tyydytte näihin". Pirun hyvä neuvo ajatellen ainakin tätä nykyistä väestöräjähdyksen vaivaamaa maailmaa.
Ei suinkaan vastaisuudessa,luuserit ja vihaajat ovat jo kauan olleet täällä puuhastelemassa.

Pallomme pystyy vallan mainiosti ruokkimaan nykyisen väestön ja muutaman enemmänkin. Kysehän on resurssien jakamisesta.
Niinkauan kun me länsimaisessa elintasossa piehtaroineet emme halua tinkiä mistään saavutetuista "eduista" olemme luusereita. Länsimainen elintasomme kuluttaa viiden maapallon verran resursseja,jos sellainen elintaso olisi kaikkien ulottuvilla.
Perusneuvo on edelleen lainaamasi ;ruoka ja vaatteet .Lisänä näillä leveysasteilla sääsuoja.

Kirjoittaja Ellen » 30.01.2008 17:20

PoterO kirjoitti:
Ellabella kirjoitti: On niin helppoa väistellä näkymätöntä vastuuta.
Ainoastaan itseäni voin muuttaa ja jotenkuten hallita--mikäli haluan.
Mielestäni valinnat ja vastuu valintojen seurauksista ei ole mitenkään vältettävissä. Valinnan ja vastuun karttelu on ainoastaan itsepetosta, sillä se johtaa joka tapauksessa seurauksiin jotka seuraisivat passiivisen toimintamallin valitsemista.
Valinnat tuottavat aina seuraamukset mutta yksilötasolla ei suinkaan automaattisesti johda vastuun kantamiseen. Tietoinen,harkittu ja kyseenalaistettu valinta on tavoitteellinen ja rakentuu vastuun tajuamiselle ja ottamiselle. Eli selkärankaa ,siviilirohkeutta ja monenkanttista tietoa, valveutuneisuutta.
Main-stream-valinnat ovat kuten sanoit helppoa,hämärää valintaa, seurauksena itsepetos ja vastuun vierittely.

Kirjoittaja Vieras » 30.01.2008 15:48

N-liitossa oli myös omat "johanneksenpoikansa", jos näin saa sanoa, hänhän näyttää olevan väärin perustein pois potkittu mutta uskovan oppeihin vielä (ainakin on ilmennyt vastaamattomuutta kysymyksiin ja oppimyönteisyyttä)

Saharov taisi olla yksi joka joutui epäillyksi, tai mikä se oikea termi oli, ja suunnitteluyhteiskunta laittoi asumaan yhteen asuntoon naisen kanssa, joka tarkkaili ja raportoi KGB:lle.

Oliko Saharov niitä joka joutui mielisairaalaan mielipiteidensä takia ? Tämähän oli standardikäsittely poliittisille toisinajattelijoille.

Muistelen lisäksi, että Saharov, taisi olla N-liiton vetypommin isäkin, ajatteli kuitenkin sitten lopulta kommunismin erehdykseksi.

Re: Kommunistit = Jehovan todistajat?

Kirjoittaja wolframium » 30.01.2008 13:58

Polyester kirjoitti:Toivoa sopii, että hiljalleen siirtyisimme jälkimaterialistiseen yhteiskuntaan, jossa riittävä elintaso on arkinen itsestäänselvyys eikä turha kuluttaminen nosta kenenkään statusta.
Naulan kantaan!

Päinvastaisista vakuutteluista ja "hautajaispuheista" huolimatta idealistis-teoreettinen marxilainen kommunismi voi hyvin ja pulskistuu entisestään. Nykyään sitä vain kutsutaan Internetiksi. Tulevaisuudessa "kuluttaminen" muuttuu luonteeltaan henkiseksi, ja sitä on kaikille saatavissa runsain määrin ja mitoin, ilman kovin raskasta omakohtaista ponnistelua.

Jo tällä hetkellä on nähtävissä viitteitä siitä, että yhteiskunnallinen paine alkaa saada paatuneimmankin Rolls Royce -miehen korvat punottamaan, ja näin sen pitääkin olla. Hurmahenkinen kuluttaminen tulee vastaisuudessa olemaan luuserien ja lastenlastensa vihaajien äärihenkistä marginaalipuuhailua.

Leniniläis-stalinistinen reaalikapitalismi (=jehovantodistajuus + yhteiskunta yleensäkin) sen sijaan perustuu pääosin ihmisten pelotteluun. Useinhan reaalikapitalisti pelottelee, että huomenna et ehkä enää saakaan sitä tai tätä hyvää, jos et myy niin ja niin monta lehteä tai seiso niin ja niin monta tuntia liukuhihnan ääressä. Silloin on helpottavaa sanoa, että enpä tuota olisi tarvinnutkaan. Eläkepommeillakin ja -köyhyydellä pelotellaan, mutta jos en nykyisinkään käy pelaamassa Espanjassa golfia ja Alpeilla laskettelemassa kahdesti vuodessa, niin miksi tekisin sitä eläkkeelläkään?

"Kun teillä on elatus ja vaatteet, tyydytte näihin". Pirun hyvä neuvo ajatellen ainakin tätä nykyistä väestöräjähdyksen vaivaamaa maailmaa.

Kirjoittaja Vieras » 30.01.2008 10:22

Tavallaan kyllä, väkivaltaisen vallankumouksen aate hylättiin jo alkutaipaleella.

Mutta eikö myöhemmässä vaiheessa toinenkin valtavirta lakkauttanut ohjelmastaan väkivaltaisen vallankumouksen tavoitteen ? Ainakin paperille painetusta ohjelmasta.

N-liitossa kommunisteilla oli tapana pitää asetta mukana vielä pitkään, mm. II maailmansodan aikana ulkoministeri Molotovin käytyä tapaamassa Churchilia Churchilin siivooja yllättyi havaitessaan lakanoita vaihtaessaan pistoolin Molotovin tyynyn alla.

Kirjoittaja Japi-40 » 30.01.2008 00:13

Kaarmis kirjoitti:Jos kerran sosialismi on se väliaskel kohti kommunismia, tulis muistaa että SDP on todellakin SosialiDemokraatisen puolueen nimen lyhennys, "sosiali" sanan kantasana on sosialismi, ei sosiaalisuus!
Sosialidemokraatit ovat jo kauan sitten hylännet sosialismin aatteen. Heitä kutsutaan joskus myös työväenliikkeen pettureiksi.

Kirjoittaja Markku Meilo » 29.01.2008 23:51

PoterO kirjoitti:Valinnan ja vastuun karttelu on ainoastaan itsepetosta, sillä se johtaa joka tapauksessa seurauksiin jotka seuraisivat passiivisen toimintamallin valitsemista.
Jehovan odottamista

Kirjoittaja PoterO » 29.01.2008 22:32

Ellabella kirjoitti: On niin helppoa väistellä näkymätöntä vastuuta.
Ainoastaan itseäni voin muuttaa ja jotenkuten hallita--mikäli haluan.
Mielestäni valinnat ja vastuu valintojen seurauksista ei ole mitenkään vältettävissä. Valinnan ja vastuun karttelu on ainoastaan itsepetosta, sillä se johtaa joka tapauksessa seurauksiin jotka seuraisivat passiivisen toimintamallin valitsemista.

Kirjoittaja Kaarmis » 29.01.2008 22:27

Jos kerran sosialismi on se väliaskel kohti kommunismia, tulis muistaa että SDP on todellakin SosialiDemokraatisen puolueen nimen lyhennys, "sosiali" sanan kantasana on sosialismi, ei sosiaalisuus!

Re: Kommunistit = Jehovan todistajat?

Kirjoittaja Witless » 29.01.2008 22:06

Pehmoluopio kirjoitti:
Witless kirjoitti:Sijaitsen parhaillaan Itä-Euroopassa työasioissa. Olen vasta ensimmäistä kertaa katsomassa näitä seutuja.
Erityisesti suosittelisin Suomen Neuvostoliitolle luovuttamia alueita, joista löytyy ansiokas ja kattava kuvamateriaali netistäkin löytyvästä kirjasta "Karjalan Tragedia".

Jehovan todistajia miellyttää erityisesti tämä kuva:
http://karjalantragedia.info/121003/Lum ... 200603.jpg
Joo, näyttää tosin kivalta. ;) Aika paljon etelämpänä olin, noilta valloitetuilta alueilta löytyy huonosti IT-osaajia.

Kirjoittaja Ellen » 29.01.2008 16:08

Anonymous kirjoitti:

Mielenhallintamenetelmänä Stalinilla oli yhdistelmänä toisaalta pelko, terrori ja toisaalta lupaus paremmasta, vauraasta huomisesta toisaalta.
Erinomainen määritelmä Blynin opille. Sopii valitettavasti myös muihin vallasta hurmioituneille niin yksilöihin kuin ryhmiin. Välineet ainoastaan vaihtelevat.

Polyesterin toiveena oli postmaterialistinen yhteiskunta missä riittävä elintaso olisi selviö ja turha kulutus ei lisäisi kenenkään statusta.
Sinänsä ihailtava toive. Tosin en hetken vertaa luota ihmiseen kollektiivina. Jokaiselle riittävä elintaso näkyy olevan naapurin korkeampi elonolo - ei vahingossakaan puolispurgun tai onnellisen kylähullun kiireetön pähkäily.

Kulutus taasen kuuluu ehdottomasti talouspyörien dynamiikkaan. Eräs kyseenalainen tapa rakentaa paratiisiamme. Minäkö muka kulutan liikaa? Se nyt on taas tuota viherpölvästien omaa hihhulointia--kuuluu sanonta.
Mitään muutosta mihinkään suuntaan ei tapahdu ennenkuin itsekukin tarkistaa jokapäiväiset pienet,pienet arkivalintansa harkiten ja tietoisesti. Muutoksen pohjana on omien arkivalintojen kyseenalaistaminen eettisistä ja moraalisista lähtökohdista. Ja sekös onkin vietävän työlästä ja ärsyttävän aikaavievää puuhaa. Aina löytyy verukkeita olla tietämätön.
Mitä minä oikeastaan tarvitsen? Mitä minä jahtaan ? Olenko virran vietävissä vai onko minulla rohkeutta uida vastavirtaan? Haluanko todella tulla tietoiseksi omien arkivalintojeni kauskantoisista seuraamuksista?
On niin helppoa väistellä näkymätöntä vastuuta.
Ainoastaan itseäni voin muuttaa ja jotenkuten hallita--mikäli haluan.

Ylös