Kirjoittaja Analysoija » 26.04.2008 12:10
Tähän ketjuun on tullut vastauksia, osa perusteltuina, että mikä oli/on turhin ja mikä oli/on tylsin kokous.
Toki me katsomme asiaa eri näkökulmasta, mutta muutamia pohdiskeluja JT-ajoilta.
Kirjantutkistelu: Tosiaan turha, mutta ei tylsä kun itse johti. Eikä tarkoita omia "taitoja" vaan sitä että jos nimenomaan "johtaa" tutkistelua, on suhteellisen vaikea nukahtaa. Nuorempana tuossa kokouksessa oli parhaat tarjoilut joten se oli siitä ok. Tosin tämä tuli skipattua jos mahdollista helpoiten.
Teokr.koulu.: Koulunvalvojana/koulunvalvojan apulaisena tämäkin ihan meni. Mutta silloin kun noita "hommia" ei ollut, niin tää uus Puheen ominaisuus olis ollut ehkä kokousohjelmista vähiten turha, mutta joku peruskuiva vanhin käy lukemassa kirjasta sanasta sanaan sen aineiston - voi tehdä kotonakin.
Toi ohjepuheenakin tunnettu, ennen 15 min, erittäin turha, nykyään turha. Samaa painetun lukemista sanasta sanaan, halutessaan voi tehdä kotonakin. Noi harjoituspuheet nyt kehitti ketä kehitti - enemmän tai vähemmän. Koska puheet lyhyitä, ei niin tylsä.
Palveluskokous: Ilmoituksissa oli ehkä kerran kolmeen-neljään kuukauteen jotain, mitä ei olis ennen tiennyt. Ja nää lehtinäytteet, samat kaks suunnilleen käy esittämäs jonkun valmiiks painetun näytteen, jota käyttämällä itsellä meni vähiten lehtiä.
Palveluskokouksen toinen ohjelma oli sit usein joku, minkä olis hoitanut himassa viides minuutis lukemalla samankaltaisen aineiston kuukaudesta toiseen. (siis samat jutut siellä pyöri) Palveluskokoukses pisimmissä eli yleensä viimeisissä ohjelmissa oli jos oli se tärkein. Paikalliset tarpeet olis voineet olla kans vähemmän turhia, jos niissä olis ollut muutakin kuin jonkun vartiotorni-lehden n. 15 vuoden takaa ulkolukua.
Esitelmä: Rippeli tais mainita tuon kuvausten vaihdon. Itse en koskaan kysellyt / kopioinut kuvauksia / kokemuksia. Kattelin aina kun uuden esitelmäjäsennyksen sain, vanhoja muistiinpanoja, mitä muut puhujat oli selostaneet ja tein ihan erilaisen. Jotkut esitelmät on pelkkää raamatunlukua, itse käytin 45 minuutin puheessa ehkä 7-10 kohtaa.
Tuon esitelmän turhuuden/tylsyyden tason ratkaisee suurimmassa määrin seurakunnan esitelmien järjestäjä. Viimeisinä vuosina olin sellaisissa seurakunnissa, missä se oli kohtuullinen ja vaihtuvuuttakin puhujissa oli. (siis vain painavista syistä muita kuin konventtitason puhujia)
VT: Tähän pätee sama kuin kirjantutkisteluun. Itse johdettuna ei nukahda kovinkaan usein. Tylsyytenä ei kuitenkaan voita palveluskokousta. Tenavana tuli etsittyä omin sanoin esitettäviä vastauksia, joten ei se aika niin kamalan pitkäksi tullut.
Eli, loppuyhteenvetona, turhin kokous oli mielestäni palveluskokouksen ensimmäinen puolisko. Esitelmä voisi mennä turhimmaksi, mutta nykyään 30 minuutin esitelmät ja elävä mannekiini mikrofoonin ääressä paljon omia juttuja sisältäen vois ihan mennäkin.
Tähän ketjuun on tullut vastauksia, osa perusteltuina, että mikä oli/on turhin ja mikä oli/on tylsin kokous.
Toki me katsomme asiaa eri näkökulmasta, mutta muutamia pohdiskeluja JT-ajoilta.
Kirjantutkistelu: Tosiaan turha, mutta ei tylsä kun itse johti. Eikä tarkoita omia "taitoja" vaan sitä että jos nimenomaan "johtaa" tutkistelua, on suhteellisen vaikea nukahtaa. Nuorempana tuossa kokouksessa oli parhaat tarjoilut joten se oli siitä ok. Tosin tämä tuli skipattua jos mahdollista helpoiten.
Teokr.koulu.: Koulunvalvojana/koulunvalvojan apulaisena tämäkin ihan meni. Mutta silloin kun noita "hommia" ei ollut, niin tää uus Puheen ominaisuus olis ollut ehkä kokousohjelmista vähiten turha, mutta joku peruskuiva vanhin käy lukemassa kirjasta sanasta sanaan sen aineiston - voi tehdä kotonakin.
Toi ohjepuheenakin tunnettu, ennen 15 min, erittäin turha, nykyään turha. Samaa painetun lukemista sanasta sanaan, halutessaan voi tehdä kotonakin. Noi harjoituspuheet nyt kehitti ketä kehitti - enemmän tai vähemmän. Koska puheet lyhyitä, ei niin tylsä.
Palveluskokous: Ilmoituksissa oli ehkä kerran kolmeen-neljään kuukauteen jotain, mitä ei olis ennen tiennyt. Ja nää lehtinäytteet, samat kaks suunnilleen käy esittämäs jonkun valmiiks painetun näytteen, jota käyttämällä itsellä meni vähiten lehtiä.
Palveluskokouksen toinen ohjelma oli sit usein joku, minkä olis hoitanut himassa viides minuutis lukemalla samankaltaisen aineiston kuukaudesta toiseen. (siis samat jutut siellä pyöri) Palveluskokoukses pisimmissä eli yleensä viimeisissä ohjelmissa oli jos oli se tärkein. Paikalliset tarpeet olis voineet olla kans vähemmän turhia, jos niissä olis ollut muutakin kuin jonkun vartiotorni-lehden n. 15 vuoden takaa ulkolukua.
Esitelmä: Rippeli tais mainita tuon kuvausten vaihdon. Itse en koskaan kysellyt / kopioinut kuvauksia / kokemuksia. Kattelin aina kun uuden esitelmäjäsennyksen sain, vanhoja muistiinpanoja, mitä muut puhujat oli selostaneet ja tein ihan erilaisen. Jotkut esitelmät on pelkkää raamatunlukua, itse käytin 45 minuutin puheessa ehkä 7-10 kohtaa.
Tuon esitelmän turhuuden/tylsyyden tason ratkaisee suurimmassa määrin seurakunnan esitelmien järjestäjä. Viimeisinä vuosina olin sellaisissa seurakunnissa, missä se oli kohtuullinen ja vaihtuvuuttakin puhujissa oli. (siis vain painavista syistä muita kuin konventtitason puhujia)
VT: Tähän pätee sama kuin kirjantutkisteluun. Itse johdettuna ei nukahda kovinkaan usein. Tylsyytenä ei kuitenkaan voita palveluskokousta. Tenavana tuli etsittyä omin sanoin esitettäviä vastauksia, joten ei se aika niin kamalan pitkäksi tullut.
Eli, loppuyhteenvetona, turhin kokous oli mielestäni palveluskokouksen ensimmäinen puolisko. Esitelmä voisi mennä turhimmaksi, mutta nykyään 30 minuutin esitelmät ja elävä mannekiini mikrofoonin ääressä paljon omia juttuja sisältäen vois ihan mennäkin.