Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 03.05.2008 18:39
Anonymous kirjoitti:Joskus kun olin tuollainen 18 -v. niin meillä päin kadulla saattoi tulla pysäytetyksi ja sanotuksi että anna markka tai tulee turpiin. Olivatkohan hekin jehovantodistajia ?
Hyvin muistuu mieleeni oma kouluaikani. Tällä minuakin peloteltiin, mutta otin mieluummin turpiin, kuin annoin jotakin. Kunnia meni opettajien silmissä, mutta maine kasvoi ja sain jäädä näiltä osin rauhaan. Sama tapa jatkui ainakin esikoiseni kouluikiin 80-luvulle. Tuli kiinnitettyä huomiota kauppalaskujen suuruuteen ja sitä kauppiaan kanssa pohdittuamme, runsaisiin karkkiostoksiin. Ei poika uskaltanut kotona puhua, ns. yläasteen kavereita pelkäsi, vaikka itse ala-asteella olikin.
Asian tultua ilmi oli siihen varsin helppo siihen aikuisena puuttua. Menin kaupan luo ja tavoitin kiristystä harjoittaneet vesselit. Ostin pojille karkkeja kasapäin mieltymystensä mukaan ja huolehdin, että myös sammalla kertaa kaiken söivät. Myös uhkasin seuraavalla kerralla esikoistani uhatessaan syöttää heille niin paljon makeaa, että maha takuulla täytyy: uskoivat nämä pikku penteleet ja kerralla. Uhkailu ja kiusaaminen jäivät siihen ja kauppalaskukin korjaantui asianmukaiselle tasolleen.
Näin ollen tunnustan syyllisyyteni käännyttää pari pojankoltiaista pienempiään karkeilla kiusaamasta. Oma lapsuuteni oli kuitenkin hyvin toisenlainen: mikäli lähdit kantelemaan, tuli turpiin ja mikäli et lähtenyt porukan mukaan, tuli turpiin. Noin yleisesti ottaen minulle tuli turpiin aina ja vielä kotonakin selkäsauna, koska olin osallistunut tappeluun -ei syitä siihen aikaan tutkittu ja tuskin oli tarpeenkaan.
Ainoa "uskolla uhkailu" kohdallani tapahtui paljon myöhemmin, ollessani jo 16-vuotias. Näet silloin ilmestyi Hannu Salaman kohukirja "Juhannustanssit", joka kuulemani mukaa pilkkasi jumalaa ja josta syystä seurakuntani kirkkoherra (olinhan perin aktiivi silloin) edellytti, suorastaan vaati minua laittamaan jumalanpilkkaa ja Hannu Salamaa vastaan osoitettuun adressiin nimeni. No, en laittanut ja perustelin kantaani, etten koko kirjaa ollut lukenut, kuten en olutkaan. Tästä tietty "riemu" nousi, mutta pääni pidin, enkä sitä ole tässä asiassa katunut.
Muuten se ensimmäinen Jehovan todistajakaverini, Toivo Holopainen, joka toimi esimiehenäni Lahden suurimman rautakaupan maalivarastossa, oli reilu mies: paljon Raamatusta juttelimme ja hän siitä ihmeellisiä asioita minulle kertoi (jotka oitis kotona tarkistin), mutta joka ei koskan, ei missään muodossa tai milloinkaan edes pyrkinyt tuomaan omaa uskonvakaumustaan esille, saati minua sillä painostamaan. Viisas oli mies, tämä Holopaisen Toivo. Rauha hänen muistolleen.
[quote="Anonymous"]Joskus kun olin tuollainen 18 -v. niin meillä päin kadulla saattoi tulla pysäytetyksi ja sanotuksi että anna markka tai tulee turpiin. Olivatkohan hekin jehovantodistajia ?[/quote]
Hyvin muistuu mieleeni oma kouluaikani. Tällä minuakin peloteltiin, mutta otin mieluummin turpiin, kuin annoin jotakin. Kunnia meni opettajien silmissä, mutta maine kasvoi ja sain jäädä näiltä osin rauhaan. Sama tapa jatkui ainakin esikoiseni kouluikiin 80-luvulle. Tuli kiinnitettyä huomiota kauppalaskujen suuruuteen ja sitä kauppiaan kanssa pohdittuamme, runsaisiin karkkiostoksiin. Ei poika uskaltanut kotona puhua, ns. yläasteen kavereita pelkäsi, vaikka itse ala-asteella olikin.
Asian tultua ilmi oli siihen varsin helppo siihen aikuisena puuttua. Menin kaupan luo ja tavoitin kiristystä harjoittaneet vesselit. Ostin pojille karkkeja kasapäin mieltymystensä mukaan ja huolehdin, että myös sammalla kertaa kaiken söivät. Myös uhkasin seuraavalla kerralla esikoistani uhatessaan syöttää heille niin paljon makeaa, että maha takuulla täytyy: uskoivat nämä pikku penteleet ja kerralla. Uhkailu ja kiusaaminen jäivät siihen ja kauppalaskukin korjaantui asianmukaiselle tasolleen.
Näin ollen tunnustan syyllisyyteni käännyttää pari pojankoltiaista pienempiään karkeilla kiusaamasta. Oma lapsuuteni oli kuitenkin hyvin toisenlainen: mikäli lähdit kantelemaan, tuli turpiin ja mikäli et lähtenyt porukan mukaan, tuli turpiin. Noin yleisesti ottaen minulle tuli turpiin aina ja vielä kotonakin selkäsauna, koska olin osallistunut tappeluun -ei syitä siihen aikaan tutkittu ja tuskin oli tarpeenkaan.
Ainoa "uskolla uhkailu" kohdallani tapahtui paljon myöhemmin, ollessani jo 16-vuotias. Näet silloin ilmestyi Hannu Salaman kohukirja "Juhannustanssit", joka kuulemani mukaa pilkkasi jumalaa ja josta syystä seurakuntani kirkkoherra (olinhan perin aktiivi silloin) edellytti, suorastaan vaati minua laittamaan jumalanpilkkaa ja Hannu Salamaa vastaan osoitettuun adressiin nimeni. No, en laittanut ja perustelin kantaani, etten koko kirjaa ollut lukenut, kuten en olutkaan. Tästä tietty "riemu" nousi, mutta pääni pidin, enkä sitä ole tässä asiassa katunut.
Muuten se ensimmäinen Jehovan todistajakaverini, Toivo Holopainen, joka toimi esimiehenäni Lahden suurimman rautakaupan maalivarastossa, oli reilu mies: paljon Raamatusta juttelimme ja hän siitä ihmeellisiä asioita minulle kertoi (jotka oitis kotona tarkistin), mutta joka ei koskan, ei missään muodossa tai milloinkaan edes pyrkinyt tuomaan omaa uskonvakaumustaan esille, saati minua sillä painostamaan. Viisas oli mies, tämä Holopaisen Toivo. Rauha hänen muistolleen.