Kirjoittaja RhineStoneBoy » 23.05.2008 19:34
Itseäni ei koskaan käännytetty, vaikka tutkin n. kolme vuotta. Välillä oli taukojakin.
Ehkä sellaista pientä käännytyksen yritystä oli huomattavissa, koska koko ajan paasattiin, tai siis raamattu paasasi, että synnit täytyisi tunnustaa.
Miten synnit tunnustetaan? Mitä se yleensäkään tarkoittaa? Tähän en koskaan saanut vastausta vaikka kuinka perusteellisesti olisin tutkinut heidän UM:nsä varsinkaan julkaisujen avulla.
Moni vanhin yritti toki auttaa, mutta niihin aikoihin ajattelin paljolti juuri niinkuin nykyäänkin ajattelen, eli koska niitä syntejä on niin paljon, niin ei niitä voi enää muistaa.
Eli siis mitä se syntien tunnustaminen tarkoittaa? Kaiken pahantekemisen julki tuomistako, jos ei ole edes tehnyt mitään suurta pahaa koskaan? Runkannut vain ehkä noin viitisen tuhatta kertaa. Onko se sitten jotenkin paha asia? Ja miten sen voi tunnustaa? Haluaisin vastauksen tuohon.
Ja näin ollen koskaan en mennyt kasteelle, koska en ymmärtänyt heidän periaatteitaan ja elämänkatsomusta ollenkaan, vaikka olinkin aika kiihkeä heti Jehovaan, ja edelleen kiihkeä jos vain joku sellainen olisi. Ja se kummittelee mielessäni edelleen, en voi sanoa että kummitteleeko elämäni loppuun asti, mutta teillä joillakin se saattaa tehdä niin. Se onkin pirullisempi juttu.
Jos nyt ajatellaan tätä kaikkein ehkä tärkeintä käännyttämissysteemiä huom. en puhu "kaavasta", niin suurin tavoitehan julistajalla on saada ensimmäisenä kuulijan huomio ja sitä kautta luottamus, ja tässähän ei ole mitään kaavaa. He tekevät sen oman ns. "sydämensä", valmennetun sellaisen toimesta, mutta ne ovat silti pohjimmiltaan heidän omia sanojaan, ja jos sanat kenties saattavat toimia, niin silloin saattaa olla mahdollista vetää kuulija mahdolliseen tutkiskeluun.
Kaavamaisen siitä saattaa monesti tehdä tutkiskelunjohtaja -reppanan jatkuva pureutuminen yhä uudelleen samoihin kysymyksiin, kuten esim. syntien tunnustamiseen. Ja kun ei tiedä missä mennään niin kerrataanpas vanhoja. Monet teistä saattavat tunteakin erään veli pontevan...
Toinen seikka joka on erittäin kaavamainen, ovat kaikki kokoukset. Nehän on järjestelty juuri kuulijaa mahdollisimman syyllistävään muotoon. Itse istuin aina takimmaisella pehmoisella penkillä, ja katselin kuinka "paremmaiset" saavat kenties jotain "hyötyä" kun puhuvat siellä keskenään jo satoja kertoja kerratuista asioista. Yhden ja ainoan kerran vastasin itse, mutta senkin vastauksen olin kirjoittanut valmiiksi vartiotornin reunaan. Juuri tämä "valmistautuminen" oli hyvin tärkeää jehovan todistajille.
Eli tämä kaavamaisuus on paljolti heidän kokouksiensa kirous, niin kuin puhuit niistä jäsennyksistä. Tunsin kuitenkin veljiä tuohon aikaan, jotka eivät kerta kaikkiaan voineet puhua uskonnostaan kunnolla, eivätkä varmasti puhuneet mistään valmistautumisistaan, vaikka kuinka hyvä kaveri olisit. No ehkä se luottamus syntyy vasta muutamien kymmenien vuosien perusteella... Kuten itsekin paljolti uskon.
Itseäni ei koskaan käännytetty, vaikka tutkin n. kolme vuotta. Välillä oli taukojakin.
Ehkä sellaista pientä käännytyksen yritystä oli huomattavissa, koska koko ajan paasattiin, tai siis raamattu paasasi, että synnit täytyisi tunnustaa.
Miten synnit tunnustetaan? Mitä se yleensäkään tarkoittaa? Tähän en koskaan saanut vastausta vaikka kuinka perusteellisesti olisin tutkinut heidän UM:nsä varsinkaan julkaisujen avulla.
Moni vanhin yritti toki auttaa, mutta niihin aikoihin ajattelin paljolti juuri niinkuin nykyäänkin ajattelen, eli koska niitä syntejä on niin paljon, niin ei niitä voi enää muistaa.
Eli siis mitä se syntien tunnustaminen tarkoittaa? Kaiken pahantekemisen julki tuomistako, jos ei ole edes tehnyt mitään suurta pahaa koskaan? Runkannut vain ehkä noin viitisen tuhatta kertaa. Onko se sitten jotenkin paha asia? Ja miten sen voi tunnustaa? Haluaisin vastauksen tuohon.
Ja näin ollen koskaan en mennyt kasteelle, koska en ymmärtänyt heidän periaatteitaan ja elämänkatsomusta ollenkaan, vaikka olinkin aika kiihkeä heti Jehovaan, ja edelleen kiihkeä jos vain joku sellainen olisi. Ja se kummittelee mielessäni edelleen, en voi sanoa että kummitteleeko elämäni loppuun asti, mutta teillä joillakin se saattaa tehdä niin. Se onkin pirullisempi juttu.
Jos nyt ajatellaan tätä kaikkein ehkä tärkeintä käännyttämissysteemiä huom. en puhu "kaavasta", niin suurin tavoitehan julistajalla on saada ensimmäisenä kuulijan huomio ja sitä kautta luottamus, ja tässähän ei ole mitään kaavaa. He tekevät sen oman ns. "sydämensä", valmennetun sellaisen toimesta, mutta ne ovat silti pohjimmiltaan heidän omia sanojaan, ja jos sanat [u]kenties[/u] saattavat toimia, niin silloin saattaa olla mahdollista vetää kuulija mahdolliseen tutkiskeluun.
Kaavamaisen siitä saattaa monesti tehdä tutkiskelunjohtaja -reppanan jatkuva pureutuminen yhä uudelleen samoihin kysymyksiin, kuten esim. syntien tunnustamiseen. Ja kun ei tiedä missä mennään niin kerrataanpas vanhoja. Monet teistä saattavat tunteakin erään veli pontevan...
Toinen seikka joka on [b]erittäin kaavamainen[/b], ovat [b]kaikki[/b] kokoukset. Nehän on järjestelty juuri kuulijaa mahdollisimman syyllistävään muotoon. Itse istuin aina takimmaisella pehmoisella penkillä, ja katselin kuinka "paremmaiset" saavat kenties jotain "hyötyä" kun puhuvat siellä keskenään jo satoja kertoja kerratuista asioista. Yhden ja ainoan kerran vastasin itse, mutta senkin vastauksen olin kirjoittanut valmiiksi vartiotornin reunaan. Juuri tämä "valmistautuminen" oli hyvin tärkeää jehovan todistajille.
Eli tämä kaavamaisuus on paljolti heidän kokouksiensa kirous, niin kuin puhuit niistä jäsennyksistä. Tunsin kuitenkin veljiä tuohon aikaan, jotka eivät kerta kaikkiaan voineet puhua uskonnostaan kunnolla, eivätkä varmasti puhuneet mistään valmistautumisistaan, vaikka kuinka hyvä kaveri olisit. No ehkä se luottamus syntyy vasta muutamien kymmenien vuosien perusteella... Kuten itsekin paljolti uskon.