Kirjoittaja Vieras » 19.07.2008 00:46
Olen seurannut näitä kirjoituksia jo aika kauan ja kirjoitellut tänne mietteitäni vieraana JT-asioista joskus kärjekkäästikin. Olen saanut ymmärtää totuuden "Totuudesta" Veljesseuran sivuston kautta ja haluan kiittää tästä sivuston ylläpitäjiä. En ole jäänyt oman asiani kanssa yksin ja olen saanut tietoa yli sen, mitä lahkolta itseltään tippuu. Pienistä paloista on alkanut syntyä kokonaiskuva.
Olen siinä vaiheessa, että olen nyt ymmärtänyt sen asian tärkeyden, johon Veljesseura-sivuston ylläpito ilmeisestikin tähtää. Sille, joka tätä sivustoa ensikertalaisena lukee ja joka ei ole ollut tekemisissä JT:n kanssa, saattaa olla vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa lahkon kanssa tekemisiin joutuneet yksityishenkilöt elävät. Kuulin kommentin henkilöltä joka oli näitä juttuja sivustolta lukenut, että hänelle tuli paha olo lukiessaan kertomuksia kaikesta siitä kielteisestä, mitä lahkosta kirjoitetaan. (Ei ollut koskaan ollut JT:n kanssa tekemisissä). Omakohtainen kokemukseni kertoo sen, että tarinat ovat silti todellisuutta.
On hyvä huomata, kuinka huumori on monille tarjonnut tien vapautua. Toivoisin joskus oppivani tuon huumorin paremmin, etteivät kirjoitukseni olisi kovin angstisia. Täällä on saanut myös väitellä, olla eri mieltä, mikä lahkossa ei ole sallittua. Se on ihmiselle terveellistä. Oma ajattelu ja omien näkemysten sanominen ilman, että täytyisi vain hymyillen nyökytellä kuten jehovantodistajilla on tapana tehdä.
Olen harkinnut oman nimimerkin luomista nyt ja haluaisin vain vähän tietoa, kuinka se tapahtuu. En ole kovin nettitaitoinen. Tuntemattomuudellani olen halunnut lähinnä suojella alaikäisen elämää ja paljon lahkon taholta koettua "vääryyttäkin" on vielä kertomatta enkä tiedä, tulenko sitä koskaan tarkasti kenellekään kertomaan. Kuten tiedätte: JT-piirit ovat ahtaat ja pienet ja kirjoittajat ovat tunnistettavissa. Mielenhalinnassa siis tältä osin vielä olen. Ajatelen, mutta kaikkea en uskalla (vielä) sanoa.
Olen seurannut näitä kirjoituksia jo aika kauan ja kirjoitellut tänne mietteitäni vieraana JT-asioista joskus kärjekkäästikin. Olen saanut ymmärtää totuuden "Totuudesta" Veljesseuran sivuston kautta ja haluan kiittää tästä sivuston ylläpitäjiä. En ole jäänyt oman asiani kanssa yksin ja olen saanut tietoa yli sen, mitä lahkolta itseltään tippuu. Pienistä paloista on alkanut syntyä kokonaiskuva.
Olen siinä vaiheessa, että olen nyt ymmärtänyt sen asian tärkeyden, johon Veljesseura-sivuston ylläpito ilmeisestikin tähtää. Sille, joka tätä sivustoa ensikertalaisena lukee ja joka ei ole ollut tekemisissä JT:n kanssa, saattaa olla vaikea ymmärtää sitä maailmaa, jossa lahkon kanssa tekemisiin joutuneet yksityishenkilöt elävät. Kuulin kommentin henkilöltä joka oli näitä juttuja sivustolta lukenut, että hänelle tuli paha olo lukiessaan kertomuksia kaikesta siitä kielteisestä, mitä lahkosta kirjoitetaan. (Ei ollut koskaan ollut JT:n kanssa tekemisissä). Omakohtainen kokemukseni kertoo sen, että tarinat ovat silti todellisuutta.
On hyvä huomata, kuinka huumori on monille tarjonnut tien vapautua. Toivoisin joskus oppivani tuon huumorin paremmin, etteivät kirjoitukseni olisi kovin angstisia. Täällä on saanut myös väitellä, olla eri mieltä, mikä lahkossa ei ole sallittua. Se on ihmiselle terveellistä. Oma ajattelu ja omien näkemysten sanominen ilman, että täytyisi vain hymyillen nyökytellä kuten jehovantodistajilla on tapana tehdä.
Olen harkinnut oman nimimerkin luomista nyt ja haluaisin vain vähän tietoa, kuinka se tapahtuu. En ole kovin nettitaitoinen. Tuntemattomuudellani olen halunnut lähinnä suojella alaikäisen elämää ja paljon lahkon taholta koettua "vääryyttäkin" on vielä kertomatta enkä tiedä, tulenko sitä koskaan tarkasti kenellekään kertomaan. Kuten tiedätte: JT-piirit ovat ahtaat ja pienet ja kirjoittajat ovat tunnistettavissa. Mielenhalinnassa siis tältä osin vielä olen. Ajatelen, mutta kaikkea en uskalla (vielä) sanoa.