Veljesseura.org

Vastasin uskovainen. Minut kasvatettiin todistajaksi, mutta lopulta parikymppisenä järjestöstä erotessani olin tullut siihen tulokseen ettei se ole mikään kunnon uskonto. Ainakaan minulle se ei antanut sitä mitä uskonnolta hain eli läheistä suhdetta ja todellista uskoa Jumalaan (tulipa aika jt-termeillä). Todistajuus tuntui toisaalta viisaalta ratkaisulta kun oli niin paljon sitä kirjallisuutta ja tutkimista ja aktiivista perehtymistä ja uskon toteuttamista hurmoshenkisen hihhuloinnin sijaan. Toisaalta suurin osa Tiedosta vaikutti ihmisten ennemmin kuin Jumalan keksimältä, samojen asioiden pyörittely ja ongelmakohtien välttely alkoi nyppimään. Tekniikkaa löytyi paljon mutta sielu siitä hommasta puuttui. Todistajuuden myötä menetin uskoni Raamattuun Jumalan sanana (jos sellaista uskoa nyt koskaan koinkaan) sekä kristilliseen Jumalaan. Ateisti en kuitenkaan ole. Sanoivat tutkimukset ja järjen ääni mitä hyvänsä, niin minä uskon että on olemassa jonkinlainen jumaluus, josta haluaisin epätoivoisesti saada tiedon ja oppia sen (ne?) paremmin tuntemaan. Kauteni todistajana vain vahvisti tätä pyrkimystä.

Laitan tähän aktiivitodistajien kiusaksi seuraavaa

Forskning & Framsteg nro 7 kertoo "jag" -kirjoituksissaan (psykologiaa), mm ateistiksi itsensä sanova mainitsee neurotieteellisen tutkimustuloksen, jossa aivoja tarkkailevat tutkijat pystyvät jopa 10 sek. ennen henkilön päätöstä toteamaan, tuleeko hän painamaan nappia vas. vai oikealla sormella. mm. tämä tulos osoittaa ao:n mukaan sen, että ihminen tietoisena kannanottajana on harhakuvitelma.

Onko käsitys että jos kuivaa liitua työntää koulun taulua vasten, se saattaa päästää äänen, joka tuntuu hampaissa ? Tämä on joskus jossain selitetty niin, että ei se tunnu oikeasti hampaissa, vaan ääni on samanlainen jonka ihminen ollessaan vielä nelijalkainen eläin päästi nähdessään petoeläinvaaran ja jolloin siis tuli juosta ja kiivetä läheiselle kallion jyrkänteelle. Reaktiota ääneen siis evoluutio ei vain vielä olisi poistanut.

Tarkoittaa, että jos pelottelee ateistiksi itseään kutsuvaa eräillä Raamatun jakeilla tms niin ateistille tulee hikikarpaloita otsalle ?

Ne otantapohjaiset tutkimukset ihmisten katsomuksista ovat luotettavia tai epäluotettavia sen mukaan mistä niitä katselee.

Jos kysytään ateistisuutta ja uskovaisuutta sekä toisessa kyselyssä sitten mitä tarkoittaa ateismi ym., vastausvaihtoehtona myös "en tiedä" ja "tiedän" niin Ojalan laskuopin kannattajan täytyy myös kääntyä mystikoksi jos haluaa kokonaisvaltaisen ymmärryksen tuloksista.

Keskushermosto ei ole tarkoitettu tarkkuuteen semmoisten asioiden tuotoksessa. Siellä on esim. se konditionaalinen vaihtoehto pukkaamassa esiin kysymyksen kielioppimuodosta huolimatta.

Järjestään näkee nuorten seksikokemuksien tuloksista että toisella sukupuolella niitä olisi enemmän ja toisella vähemmän, vaikka asiaan tarpeelliset elimet edellyttäisivät samoja prosenttilukuja tuloksiksi. Kumpikohan sukupuoli konditionaliseeraa kumpaankin suuntaan ?

Ex -uskovaisilla voi olla sellaisia muistoja "rakkaudesta keskuudessamme" että tunnevyöry ohjaa vastauksen suuntaa

Ateismi maailman- tai elämänkatsomuksena näyttäisi ainakin kotimaisin mittarein mitattuna olevan entisten jehovantodistajien keskuudessa se todennäköisempi vaihtoehto. Eroammekohan todella näin merkittävästi muusta väestöstä Suomessa? Vai perustuikohan P. Hiltusen neljän prosentin arvio ateistien osuudesta väestössä kuinka vahvoille faktoille. No toki haastattelussa naureskeltiin vähättelevästi ylipäätään sille että joku voi olla ateisti, tyyliin että ateisti vain väittää olevansa ateisti. Metkaa että joku tietää paremmin toisen elämänkatsomukselliset asiat ja vakaumuksen.

Minusta Jehovan todistajien, ja Raamatun, maalaama kuva jumalasta on niin vastenmielinen, ettei sellaiseen edes halua uskoa. Siispä ateisti.

"Minulla on OMA uskoni"

Moni on huolissaan siitä jehovantodistajuusasiasta niine kielteisine piirteineen, jotka ehkä ensiksi mieleen tulevan veriuhrin lisäksi lopulta käsittävät koko ihmisen nielemisen, niin että ensin poistuu ihmisestä itsenäisesti ajatteleva ihminen, persoonallisuus ja hänestä tulee papukaijaava painotuotteiden myyntirobotti, ja sen jälkeen vähitellen lahkolaitostuttuaan lahkolle testamenttinsa tekevä, lahkon sallimasti lapsuutensa maailmanlopun mallin uskon oppeja elättelevä, todellisuuspakoinen ja dementoituva, vähitellen lahkolle enempää hyötyä tuottamatta harmilliseksi käyvä kuolemaa odottava kohtalo, jonka haudalla sitten hänen ei-todistaja sukulaisilleen vain pidetään uljas värväyspuhe.

Moni toivoo, että "oma usko" työstetään kunnolla pesäeroon ja osataan näistä vaaroista varoittaa ainakin ja vähintään viattoman ihmisen uteliaana puheeksi ottaessa.

Olin ev. lut. joka toimi JT-piireissä liian kauan ja olen nyttemmin ajatellut paluuta ev. lut. kirkon oppeihin jälleen. Minulle on valjennut uskonnon ja lahkon välinen suhde tavattoman kirkkaana valona ja siksi olen aikonut kertomallani tavalla toimia. Ratkaisu liittyy taustaani: uskontokunta, johon olen syntynyt, kelpaa minulle. Ymmärrän silti ex-jt:n valinnan ateistiksi erittäin hyvin.

JT-lahkoa en koskaan mieltänyt uskonnoksi. Siellä ei vedottu hurmoksellisuuteen, vaan uskonto vedettiin kylmäksi (kvasi)tieteeksi ja tiedolliseksi asiaksi. "Totuus". Tunne-elämä tuntui näivettyvän ja samoin usko yhtämatkaa. Kaikenlaiset vuosilukulaskennat ja tieteen vetämäminen perustelujen asemaan samalla kun sitä käytettiin lainauksissa hyvin kritiikittömästi oli silmiinpistävää. Tiedettä (kuten historiaa) käytettiin ja ei käytetty (evoluution tulokset). En voinut hyväksyä JT-uskoa "tieteellisenä", vaikka srk: vanhimmistostahan löytyi henkilöitä, jotka olivat valmiita tietämään kaikesta kaiken (heko, heko). Siellä oli kaikkien alojen asiantuntijoita. Papukaijoiminen rasitti minua hyvin paljon ja ajattelin aina, että eikö kukaan keksi mitään omaperäistä sanottavaa.

Kentällä tunsin itseni joskus huijariksi, joka vain on laskemassa suoritustuntejaan ja joka yrittää kalastaa uusia "opetuksia" haaviinsa puhumalla tietäväisesti seuran julkaisuista, joihin itsekään en luottanut. Aina piti keksiä kuulijaan vaikuttava "täky". Tuntea hänen taustaansa, jotta voisi vetää oikeasta narusta. Tietojen selville saamiseen käytettiin ulkopuolisesti neutraalia mukavaa jutustelua, jonka lomassa urkittiin täkytiedoiksi sopivia tietoja, joiden mukaan voisi valita lehtisen tai oppaan, joka vetoaisi tuohon uuteen uhriin seuraavalla kerralla. Tunsin itsessäni niljakasmaisuutta, mutta uskoin olevani suuren tehtävän asialla. Hyväksikäytin tässä myös sukulaisiani. Olin silti tarkka, en huijannut kenttätunteja raportteihin ja epäilen sen syyksi, etten oikein tahtonut kenttätovereita saada.

Arvostan ateisteja hyvin paljon, sillä he kykenevät osoittamaan elämän itsensä mielekkyyden. Oma paluuni kirkon helmaan olisi todennäköisesti JT-lahkon jälkeen ateismi, ellen olisi ollut lapsuudessani se, mikä olen ollut. Kirkkoon liittyminen takaisin on vienyt jo pari vuotta enkä ole sitä vielä tehnyt. Pitkälti se johtuu lahkon antamasta uskonnon yliannoksesta. Liityn kuitenkin mieluummin vähemmän fanaattisiin piireihin. Tällä hetkellä roikun virallisesti uskonnottoman henkilön identiteetissä (vaikken virall. ole ateisti), kunnes jonakin kauniina päivänä saan liityttyä takaisin sinne, mihin katson oikeasti kuuluvani. Sitten unohdan hihhuloinnit ja hörhöilyt kohdallani ja tyydyn siihen, mitä on tarjolla. Ateisteille on tarjolla omia liittojaan myös; luulisin, että sieltäkin voi joku löytää jotakin. Eikös puhuta vapaa-ajattelijoista?

Vieras kirjoitti: Tämä oli yllätys. Ihan mielenkiinnosta: haluaisitko kertoa, että mitä opiskelit yliopistossa? Mihin vaiheeseen opinnot jäivät vai valmistuitko?

Etkös ole joskus aikaisemmin maininnut, että olet "kieli-rajoittunut" eli englantikaan ei oikein onnistu. Miten se on mahdollista kuitenkin lukio+yo pohjalla?

No eihän tuo mikään salaisuus ole, opiskelin 70-luvulla pari vuotta Oulun yliopistossa matematiikkaa, tietojenkäsittelyoppia ja tilastotiedettä. Totesin kuitenkin, että olin liian teoreettisessa oppilaitoksessa. Opinnot jäivät kesken. Olin kyllä suorittanut matematiikasta 5 cum laude -tason kurssia seitsemästä vaaditusta, tietojenkäsittelyopista approbaturin ja muutaman cum laude -kurssin ja tilastotieteestä approbaturin. Mutta siihen tyssäsi, liian tyhmä olin.

Vaihdoin sitten käytännöläheisempään alaan, jolla työskentelin 26 vuotta samassa insinööritoimistossa.

Tuo englanti ei oikein suju, lukiossa oli pitkä saksa, ja lyhyt englanti jäi hyvin vähälle. Toki minä turistienglannilla olen etelän maissa pärjännyt, ymmärrän kuitenkin kirjallista kieltä enemmän kuin puhuttua. Ja tietokoneiden kanssa joutuu englannilla pärjäilemään, mutta englannilla ei tuo "teokraattinen" sanasto oikein suju.

Johanneksen poika kirjoitti:Entisenä yliopisto-opiskelijana parin pikkukirjan kahlaaminen itsekseen ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta, olihan kirjan alalaidassa apuna kysymykset.

Tämä oli yllätys. Ihan mielenkiinnosta: haluaisitko kertoa, että mitä opiskelit yliopistossa? Mihin vaiheeseen opinnot jäivät vai valmistuitko?

Etkös ole joskus aikaisemmin maininnut, että olet "kieli-rajoittunut" eli englantikaan ei oikein onnistu. Miten se on mahdollista kuitenkin lukio+yo pohjalla?

Johanneksen poika kirjoitti:Minä olen siis aina väärässä, jopa oman uskoni suhteen. Tätä mieltä ovat Jehovan todistajat ja myös suuri osa entisistä Jehovan todistajista. Ja luonnollisesti muiden uskontojen edustajat leimaavat minut myös vähintäänkin puolihulluksi.

Äh... ihan hyvin tiedät, etten ainakaan minä leimaa, kuten en leimaa RaM 'ia, tai ketään toistakaan. Siksi toiseksi: lukemalla Raamattua Sinä kohtasit sieltä Jumalan. Minä, lukemalla Vartiotorneja, olen kohdannut vain pelkkää höpötystä (näin kärjistäen).

Tässä juuri se ristiriita piileekin: montakin tunnen, jotka Raamattua lukemalla ovat löytäneet Jumalan, mutta yhtäkään en tunne, jotka Vartiotornia lukemalla voisivat sanoa samaa -merkeleellistä

En nyöskään loogisen lähestymistavan kannalta (nyt filosofeeraan), näe mitään pöllöa väittää ateismia uskonnoksi. Jos ihminen päätellään tästä tekevänsä itsensä jumalaksi -katsokaa nyt vaikka taalan seteliä. Asia ei ole vallan musta-valkoinen.

väärässä, jopa oman uskoni suhteen

Noin logiikan mukaan on niin että vaikkapa muslimin ja sintolaisen väittelyssä he itse eivät ehkä itse tajua sitä väärässä olemistaan, mikä ulkopuoliselle on selkeämpi asia. Itse asiassa näin jehovantodistajuudenkin kanssa

tiedät minun asiani paremmin kuin minä itse?

Enkä tiedä. Osin tässä on kärjistymistä koska diplomatia, tahdikkuus ja hienotunteisuus ei aina saa tarvitsemaansa aikaa ja tilaa näissä pikaruokayhteiskunnasta pikavuorovaikutusyhteiskunnaksi muuttuneissa kuvioissa, jos sallitaan konutkin selitykset.

Niitä jt-pariskuntia on ollut vain kaksi liikaa. Niihin kirjasisältöihin kysymyksineen ei Raamattuam lukemalla pääse. Pääsee pois kylläkin, niin on vartiotorniseurakin päässyt, ehkä ilmoituksensa mukaan Raamattua lukemalla tai muuten, entiselläänhän opit eivät kuitenkaan tapaa pysyä.


Minulla on ollut vain tarkoitus kähveltää ikioma uskosi, no jopas lipsahti. Eihän sitä pitänyt paljastaa. Tarkoitan, tuota, vuorovaikutuksessa joko meikäläinenkin omaksuu siitä parhaat palat ja jos uskonhaltija karsii siitä vaikka jehovan kortteerin Don Aikhylouksen kirkkaalla tähdellä havaitessaan niin hyväksi, niin kumpikin kokee rikastaneensa elämäänsä.

Vieras kirjoitti:Sittenhän Jopon tulisi erityisesti selvittää itselleen mitä valheita on "totuus" -kirjassa kuten "järjestö" -kirjassakin.

Täydennyksenä on lisättävä, että kukaan ei ole tullut jehovantodistajaksi lukemalla yksinään niitä klrjoja.

Tuohon ensimmäiseen: selvitetty on.

Ja tuohon toiseen, mistä sinä tiedät minun asiani paremmin kuin minä itse? Asuin niin pienellä paikkakunnalla, että siellä oli tasan kaksi JT-pariskuntaa. Lähin seurakunta ja valtakunnansali oli 50 kilometrin päässä. Tuolla seudulla ei tuohon aikaan ollut resursseja noin vain tutkisteluja pitää. Entisenä yliopisto-opiskelijana parin pikkukirjan kahlaaminen itsekseen ei tuntunut mitenkään ylivoimaiselta, olihan kirjan alalaidassa apuna kysymykset.

Miten minusta tuntuu taas kerran siltä, että sanoin minä ihan mitä vain, niin jotkut tietävät kuitenkin paremmin ne asiat, jotka liittyvät henkilökohtaiseen elämääni, ja joista oman käsitykseni mukaan kovin monet ihmiset eivät paljon mitään tiedä. Siitä huolimatta he julistavat ne "totuuksiksi".

Minä olen siis aina väärässä, jopa oman uskoni suhteen. Tätä mieltä ovat Jehovan todistajat ja myös suuri osa entisistä Jehovan todistajista. Ja luonnollisesti muiden uskontojen edustajat leimaavat minut myös vähintäänkin puolihulluksi.

Mutta ei se mitään. Minulla on OMA uskoni, ei kenenkään toisen.

ateismiakin voisi väittää (huom. konditionaali) uskonnoksi

Höhlää. Kysymyksessä on omaksuttu nimi niille, jotka haluavat kieltää jumalien yms yliluonnollisen olemassaolon.

Teologisesti Rami pitäisi itseään jumalana kun tässä noin sanoo, ellei laske leikkiä (räkna skämt på andra sidan havsgurkan alltsååå)

RaM kirjoitti:Minä olen oikeasti uskovainen vaikka ruksasinkin tuonne ateistin. Minä uskon itseeni.

Osuit oikeean, RaM. Jehovan todistajien kannalta en ole uskovainen (tosi kristitty), en myöskään juutalaisten (etenkin ortodoksi), en liioin islaminuskoisten, hindujen, budhalaisten, shintolaisten, taolaisten, gonfutselaisten, zarahustralaisten, naturismin, satanismin, newagismin, selularismin, jne... Sen lisään, ettei kulttuuritaustaa voi tätäkään kysymystä pohdittaessa jättää huomiotta. Näkemykseni mukaan tällä on hyvin suuri merkitys.

Tietysti ateismiakin voisi väittää (huom. konditionaali) uskonnoksi. Silloin se olisi minkä tahansa jumaluskon tai teismin negaatio.

"Jehovan todistajaksi minä tulin lukemalla "Totuus"-kirjan ja käsittelemällä vanhinten kanssa "Järjestö"-kirjan 80 kysymystä"

Sittenhän Jopon tulisi erityisesti selvittää itselleen mitä valheita on "totuus" -kirjassa kuten "järjestö" -kirjassakin.

Täydennyksenä on lisättävä, että kukaan ei ole tullut jehovantodistajaksi lukemalla yksinään niitä klrjoja.

Oletko koskaan tullut ihmetelleeksi sitä seikkaa, että kirjoissa on sellaisia piirteitä, että kukaan ei lukiessaan niistä tietoisena liity lahkoon, mutta ollessaan jo pitkään lahkon jäsenenä ne menettävät merkityksensä. Miten kuvailisit ja selittäisit tarkemmin tätä seikkaa, sen luonnetta ja sisältöä.