Kirjoittaja Kletos » 13.01.2009 11:50
Tuota noin ...
Lainaan kirjoittamaasi tekstiä Nellique.
"Jos otsikkona on toteamus 'Jehovan todistaja voi olla hyvä' niin eikö sille saakaan asettaa vastaväitettä? Toin siis esiin sitä, että millään mittapuulla KUKAAN IHMINEN ei ikinä kykene olemaan yksiselitteisen ja sataprosenttisen hyvä.
Ei Raamatun mukaan, ei ihmisten mielipiteen tai ajatusten mukaan. Ei siis pakana, ei ev.lutti, ei helluntailainen, ei JT, ei buddhisti..."
Pahoin kyllä pelkään ja väittäisin, että normi-ihmisen mittapuulla useimmat pitävät itseään likimain yksiselitteisen hyvinä ihmisinä. Jos asteikko laitetaan hyvä ihminen vastaan paha ihminen, niin uskoisinpa, että keskivertoihminen pitää itseään melkoisen hyvänä tyyppinä.
Usein käykin niin, että kun ihminen ns. "tulee uskoon" tai kokee jonkin uskonnollisen "herätyksen", niin siinä vaiheessa hänelle usein vasta valkenee käsitteenä synti ja se, että hän ei ole laisinkaan hyvä. Olen joskus käyttänyt esimerkkinä sitä, että mitä kauempana valonlähteestä (uskovalla Jeesus) ihminen kulkee, sitä huonommin hän huomaa omia tahrojaan.
Hyvyys ja pahuus kun merkitsevät täysin eri asioita riippuen siitä onko kyseessä ateisti, uskonnollinen vai uskovainen ihminen. Ymmärtäisin niin, että sanoilla on myös aivan eri merkitys jehovantodistajalle kuin luterilaiselle. Jehovantodistaja näkee hyvän ja pahan mustavalkoisin silmin. Kuten kaikkien uskonnollisten kulttien dogmeihin kuuluu, jt-ryhmässä toimii hyvin selvä jako hyviin ja pahoihin, mustaan ja valkeaan, meihin ja muihin.
Hyvyyttä ei ulkopuolisissa voida nahdä, koska se romuttaisi uskonnon "monopoliaseman" hyvyyteen.
Omasta mielestään jehovantodistaja on mitä ilmeisimmin hyvä - muut kaikki ovat pahoja ja erityisen pahoja ovat ex-jehovantodistajat. Näin heidät on indoktrinoitu ja näin heidän on uskottava.
Tuota noin ...
Lainaan kirjoittamaasi tekstiä Nellique.
"Jos otsikkona on toteamus 'Jehovan todistaja voi olla hyvä' niin eikö sille saakaan asettaa vastaväitettä? Toin siis esiin sitä, että millään mittapuulla KUKAAN IHMINEN ei ikinä kykene olemaan yksiselitteisen ja sataprosenttisen hyvä.
Ei Raamatun mukaan, ei ihmisten mielipiteen tai ajatusten mukaan. Ei siis pakana, ei ev.lutti, ei helluntailainen, ei JT, ei buddhisti..."
Pahoin kyllä pelkään ja väittäisin, että normi-ihmisen mittapuulla useimmat pitävät itseään likimain yksiselitteisen hyvinä ihmisinä. Jos asteikko laitetaan hyvä ihminen vastaan paha ihminen, niin uskoisinpa, että keskivertoihminen pitää itseään melkoisen hyvänä tyyppinä.
Usein käykin niin, että kun ihminen ns. "tulee uskoon" tai kokee jonkin uskonnollisen "herätyksen", niin siinä vaiheessa hänelle usein vasta valkenee käsitteenä synti ja se, että hän ei ole laisinkaan hyvä. Olen joskus käyttänyt esimerkkinä sitä, että mitä kauempana valonlähteestä (uskovalla Jeesus) ihminen kulkee, sitä huonommin hän huomaa omia tahrojaan.
Hyvyys ja pahuus kun merkitsevät täysin eri asioita riippuen siitä onko kyseessä ateisti, uskonnollinen vai uskovainen ihminen. Ymmärtäisin niin, että sanoilla on myös aivan eri merkitys jehovantodistajalle kuin luterilaiselle. Jehovantodistaja näkee hyvän ja pahan mustavalkoisin silmin. Kuten kaikkien [b]uskonnollisten[/b] [b]kulttien[/b] dogmeihin kuuluu, jt-ryhmässä toimii hyvin selvä jako hyviin ja pahoihin, mustaan ja valkeaan, meihin ja muihin.
Hyvyyttä ei ulkopuolisissa voida nahdä, koska se romuttaisi uskonnon "monopoliaseman" hyvyyteen.
Omasta mielestään jehovantodistaja on mitä ilmeisimmin hyvä - muut kaikki ovat pahoja ja erityisen pahoja ovat ex-jehovantodistajat. Näin heidät on indoktrinoitu ja näin heidän on uskottava.