Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 23.02.2009 11:00
Aivan aluksi haluan kiittää Sinua, Aaac, mainiosta linkistä. Sitä lienee aina ajoittain syytä vilkaista.
Keskustelun taito ei ole niitä helpoimpia, koska siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten henkilön persoonallisuus ja käsitemaailma. Minulla meni monta vuotta oppiakseni keskustelemaan Jehovan todistajien kanssa edes jollakin tasolla. Hyvään debattiin tässä suhteessa on mahdotonta päästä jo yksin siitä syystä, ettemme välttämättä puhu samaa kieltä, emmekä ole tasavertaiset. Näet yleensä olen opetettavan asemassa. Tätä myllyä on kohdallani pyöritetty enemmän tai vähemmän säännöllisesti pari vuosikymmentä, eikä ole jauhoja tuutista tullut toistaiseksi, mutta doktriinit ovat alkaneet valjeta, kuten terminologiakin.
Tämän sijaan Veljesseurasta on tullut minulle hyvä apu, mitsä olen myös löytänyt mainiota keskustelua ajoittain ja niihin usein (ehkä liiaksikin) osallistunut. Lähtisin siitä, että keskustelun tulisi tavalla tai toisella liittyä jehovantodistajuuteen, ei kuitenkaan niin ahtaasti, ettei pientä keskinäistä sanailua ohi aiheen sallittaisi, mikäli se ei mene henkilökohtaisuuksiin ja ei myöskään johda keskustelua aiheesta harhaan. Debaatinkin tulee olla asiallista ja mielellään argumentoitua. Pelkkä mutu-tieto ei juurikaan vakuuta.
Tällä mutu-tiedolla tarkoitan ainoastaan oppikeskusteluja. Miltä minusta tuntuu-keskustelut ovat tärkeitä ja tarpeellisia silloin, kun niillä halutaan viestiä omista (lähinnä emotionaalisista) kokemuksista. Tämä nähdäkseni on edellytys vertaistuelle ja ihmisen vähittäiselle eheytymiselle häneen vuositolkulla manipuloiduista peloista ja ainaisesta riittämättömyydestä. Olen esimerkiksi hyvin kiitollinen RaM ´ille saatuani purkaa hänelle niitä suunnattoman voimakkaita tunteita, mitkä sisälläni velloivat välittömästi Kauhajoen joukkosurmien jälkeen. Toki RaM tätä "yllätyshökkäystäni hieman kummeksui", mutta tilanteeni yksityispostaukselle selvittäen, käsitti täysin reaktioni.
Ottamalla itsestäni tai kokemuksistani esimerkin, voin olla vakuuttunut, etten loukkaa ketään. Tämä ei ole itsekorostusta, siihen en tunne tarvetta olevan. Keskustelu kulkee varsin jouhevasti, mikäli ei mennä yleistyksiin, henkilökohtaisuuksiin, tarpeettomiin "pilkun viilauksiin" ja muutoinkin pyritään kuuntelemaan toisia keskustelijoita. Mikäli joku seikka jää mietityttämään, voi aina kysyä täsmennystä, ellei sitä käsitä. Yleensäkin keskustelijoiden kunnioittaminen suo sijaa varsin tiukallekin debaatille.
Aivan aluksi haluan kiittää Sinua, Aaac, mainiosta linkistä. Sitä lienee aina ajoittain syytä vilkaista.
Keskustelun taito ei ole niitä helpoimpia, koska siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten henkilön persoonallisuus ja käsitemaailma. Minulla meni monta vuotta oppiakseni keskustelemaan Jehovan todistajien kanssa edes jollakin tasolla. Hyvään debattiin tässä suhteessa on mahdotonta päästä jo yksin siitä syystä, ettemme välttämättä puhu samaa kieltä, emmekä ole tasavertaiset. Näet yleensä olen opetettavan asemassa. Tätä myllyä on kohdallani pyöritetty enemmän tai vähemmän säännöllisesti pari vuosikymmentä, eikä ole jauhoja tuutista tullut toistaiseksi, mutta doktriinit ovat alkaneet valjeta, kuten terminologiakin.
Tämän sijaan Veljesseurasta on tullut minulle hyvä apu, mitsä olen myös löytänyt mainiota keskustelua ajoittain ja niihin usein (ehkä liiaksikin) osallistunut. Lähtisin siitä, että keskustelun tulisi tavalla tai toisella liittyä jehovantodistajuuteen, ei kuitenkaan niin ahtaasti, ettei pientä keskinäistä sanailua ohi aiheen sallittaisi, mikäli se ei mene henkilökohtaisuuksiin ja ei myöskään johda keskustelua aiheesta harhaan. Debaatinkin tulee olla asiallista ja mielellään argumentoitua. Pelkkä mutu-tieto ei juurikaan vakuuta.
Tällä mutu-tiedolla tarkoitan ainoastaan oppikeskusteluja. Miltä minusta tuntuu-keskustelut ovat tärkeitä ja tarpeellisia silloin, kun niillä halutaan viestiä omista (lähinnä emotionaalisista) kokemuksista. Tämä nähdäkseni on edellytys vertaistuelle ja ihmisen vähittäiselle eheytymiselle häneen vuositolkulla manipuloiduista peloista ja ainaisesta riittämättömyydestä. Olen esimerkiksi hyvin kiitollinen RaM ´ille saatuani purkaa hänelle niitä suunnattoman voimakkaita tunteita, mitkä sisälläni velloivat välittömästi Kauhajoen joukkosurmien jälkeen. Toki RaM tätä "yllätyshökkäystäni hieman kummeksui", mutta tilanteeni yksityispostaukselle selvittäen, käsitti täysin reaktioni.
Ottamalla itsestäni tai kokemuksistani esimerkin, voin olla vakuuttunut, etten loukkaa ketään. Tämä ei ole itsekorostusta, siihen en tunne tarvetta olevan. Keskustelu kulkee varsin jouhevasti, mikäli ei mennä yleistyksiin, henkilökohtaisuuksiin, tarpeettomiin "pilkun viilauksiin" ja muutoinkin pyritään kuuntelemaan toisia keskustelijoita. Mikäli joku seikka jää mietityttämään, voi aina kysyä täsmennystä, ellei sitä käsitä. Yleensäkin keskustelijoiden kunnioittaminen suo sijaa varsin tiukallekin debaatille.