Vieras kirjoitti:Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?
Eipä ole tullut mutusteltua verta sisältäviä tuotteita ennen eikä jälkeen todistajuutta. Veri ei vain herätä mitään mielenkiintoa elintarvikkeena, kuten eivät munuaiset tai kielikään. Olkoot maittavia tai eivät. Mielikuvat voittavat. Sitä paitsi tänä päivänä verta ei lisätä yhteenkään makkaraan jos siitä ei ole jotain lisäarvoa tuotteelle, tai se kuulu oleellisesti tuotteen ominaisuuksiin, kuten mustassa makkarassa. Sikäli leikkeleiden ja makkaroiden tuoteselosteita on turha tiirailla.
Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?
No, sanotaanko vaikka niin että luontainen vietti voitti jo lahkossa ollessa. Mikä ei ole ollenkaan niin harvinaista kuin tunnontuskaisemmat jehovantodistajat haluavat kuvitella.
Tupakointi?
Ei ole hotsittanut opetella, eikä enää huvitakaan. Mutta kun länsirannikolla ollaan, nuuskakapinan alkulähteillä, niin sitä tulee vaihtelevalla aktiivisuudella nautittua. Keskimäärin varmaan purkki kolmessa kuukaudessa, kun sen saatavuus on mitä on, eikä asian eteen jaksa tehdä mitään.
Äänestäminen?
Kun sen voi suorittaa netissä, vaivaudun.
Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?
Ei nappaa edelleenkään, mutta mukana mennään paremmalla kuin hyvällä omallatunnolla.
Vieläkö ajatusmaailmaa siis leimaa järjestön ehdoton nou-nou joka asiaan, vai onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa? Onko mennyt överiksi vaiko ihan järkevissä mitoissa?
En ole saanut rellestettyä niin että överiksi olisi mennyt, mutta toki sinkkuaikoina parinkympin tällä puolella 'kalenteri' oli aika hyvin buukattu erilaisille hauskanpidon muodoille, joita vt-seura pitää kyseenalaisina. Mikä ei tietenkään tarkoita etteikö näitä samoja normirellestelyjä harrastelisi säännöllisesti myös seurakuntaan kuuluvat nuoret.
Ehkä pohjimmiltaan haluaisin tietää, miten kouluttaa itsensä pois tästä "kun on meikäläinen niin ei voi..." -ajattelumallista...
Kai kaikki lähtee tässäkin kohtaa ihmisestä itsestä. Kun meikäläistä ei veri elintarvikkeena nappaa, niin miksi minun tulisi sitä väkisin syödä, ihan vain kapinamielessä kenties? Ei mitään järkeä. Ehkäpä helpoin tapa löytää se
ihan oma omatunto on aloittaa osallistumalla johonkin synttäreihin, joulunviettoon tai vastaaviin, ja kuulostella itseään mitä tuntoja sellainen
todella herättää itsessä. Tuleeko niistä oikeasti ahdistunut olo, fiilis että nyt meni paratiisipaikka vt-seuran mallisessa ikuisessa maailmassa, vai tuntuuko siltä että tulipa hyvä fiilis ihan vain osallistumisesta, muistamisesta tai vaikkapa yhdessäolosta.
Jehovantodistajuudella on hyvin ikävä tapa tappaa ihmisen omat tuntemukset ja fiilikset eri asioista. Muokkaamalla ihmisen persoonallisuuden uuteen kuosiin, vt-seura muokkaa ihmisistä omiin tarkoituksiinsa soppeleita suorittajia, jotka potevat huonoa omaatuntoa milloin mistäkin täysin normaalista ja luonnollisesta toiminnasta, eivät tunne liki koskaan riittävänsä lahkolle, ja jotka kyyläävät vielä toisiaankin siltä varalta että joku sattuisi nauttimaan elämästä ilman vt-seuran rajaamia rajoja. Eli jos jollekin tulee mieleen kysyä mitä jehovantodistajuuden tilalle, niin väittäisin että oikea elämä on ihan hyvä vaihtoehto orjuutetun mielen tilalle.
[quote="Vieras"]Siis vaikkapa verituotteet, syöttekö nykyisin hyvällä omallatunnolla (heh) verilettuja ja mustaa makkaraa, vai tuleeko yhä edelleen tarkistettua makkaroiden ravintosisältö verituotteiden varalta?[/quote]Eipä ole tullut mutusteltua verta sisältäviä tuotteita ennen eikä jälkeen todistajuutta. Veri ei vain herätä mitään mielenkiintoa elintarvikkeena, kuten eivät munuaiset tai kielikään. Olkoot maittavia tai eivät. Mielikuvat voittavat. Sitä paitsi tänä päivänä verta ei lisätä yhteenkään makkaraan jos siitä ei ole jotain lisäarvoa tuotteelle, tai se kuulu oleellisesti tuotteen ominaisuuksiin, kuten mustassa makkarassa. Sikäli leikkeleiden ja makkaroiden tuoteselosteita on turha tiirailla.
[quote]Tai minkälainen on suhtautuminen (näennäisesti vapaaseen) seksiin ihmisellä, joka on ollut lapsesta saakka mukana ja näinollen oppinut tukahduttamaan seksuaalisuutensa yleensä ainakin joiltain osin?[/quote]No, sanotaanko vaikka niin että luontainen vietti voitti jo lahkossa ollessa. Mikä ei ole ollenkaan niin harvinaista kuin tunnontuskaisemmat jehovantodistajat haluavat kuvitella.
[quote]Tupakointi?[/quote]Ei ole hotsittanut opetella, eikä enää huvitakaan. Mutta kun länsirannikolla ollaan, nuuskakapinan alkulähteillä, niin sitä tulee vaihtelevalla aktiivisuudella nautittua. Keskimäärin varmaan purkki kolmessa kuukaudessa, kun sen saatavuus on mitä on, eikä asian eteen jaksa tehdä mitään.
[quote]Äänestäminen?[/quote]Kun sen voi suorittaa netissä, vaivaudun.
[quote]Joulun & synttäreiden sun muiden vietto?[/quote]Ei nappaa edelleenkään, mutta mukana mennään paremmalla kuin hyvällä omallatunnolla.
[quote]Vieläkö ajatusmaailmaa siis leimaa järjestön ehdoton nou-nou joka asiaan, vai onko tullut harrastettua paheita ihan vaan siitä ilosta ettei kaikki enää olekaan Väärin ja Pahaa ja Tuomittavaa? Onko mennyt överiksi vaiko ihan järkevissä mitoissa?[/quote]En ole saanut rellestettyä niin että överiksi olisi mennyt, mutta toki sinkkuaikoina parinkympin tällä puolella 'kalenteri' oli aika hyvin buukattu erilaisille hauskanpidon muodoille, joita vt-seura pitää kyseenalaisina. Mikä ei tietenkään tarkoita etteikö näitä samoja normirellestelyjä harrastelisi säännöllisesti myös seurakuntaan kuuluvat nuoret.
[quote]Ehkä pohjimmiltaan haluaisin tietää, miten kouluttaa itsensä pois tästä "kun on meikäläinen niin ei voi..." -ajattelumallista...[/quote]Kai kaikki lähtee tässäkin kohtaa ihmisestä itsestä. Kun meikäläistä ei veri elintarvikkeena nappaa, niin miksi minun tulisi sitä väkisin syödä, ihan vain kapinamielessä kenties? Ei mitään järkeä. Ehkäpä helpoin tapa löytää se [u]ihan oma omatunto[/u] on aloittaa osallistumalla johonkin synttäreihin, joulunviettoon tai vastaaviin, ja kuulostella itseään mitä tuntoja sellainen [i]todella[/i] herättää itsessä. Tuleeko niistä oikeasti ahdistunut olo, fiilis että nyt meni paratiisipaikka vt-seuran mallisessa ikuisessa maailmassa, vai tuntuuko siltä että tulipa hyvä fiilis ihan vain osallistumisesta, muistamisesta tai vaikkapa yhdessäolosta.
Jehovantodistajuudella on hyvin ikävä tapa tappaa ihmisen omat tuntemukset ja fiilikset eri asioista. Muokkaamalla ihmisen persoonallisuuden uuteen kuosiin, vt-seura muokkaa ihmisistä omiin tarkoituksiinsa soppeleita suorittajia, jotka potevat huonoa omaatuntoa milloin mistäkin täysin normaalista ja luonnollisesta toiminnasta, eivät tunne liki koskaan riittävänsä lahkolle, ja jotka kyyläävät vielä toisiaankin siltä varalta että joku sattuisi nauttimaan elämästä ilman vt-seuran rajaamia rajoja. Eli jos jollekin tulee mieleen kysyä mitä jehovantodistajuuden tilalle, niin väittäisin että oikea elämä on ihan hyvä vaihtoehto orjuutetun mielen tilalle.