Vali vali....

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: Vali vali....

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 21.04.2009 22:41

Se onni minulla on ollut, jottas sain kasvaan uskonnollisesti neutraalissa kodissa. Samankaltainen jatkumo on toiminut omassa perheessäni. Jo yksin se, että isäpappaa vietiin helvetillisellä vauhdilla seurakunnan (evl.) menosta toiseen aamuvarhaisesta iltamyöhään työnsä puitteissa, antoi lapsilleni käsityksen siitä, mitä papan duuni on ja samalla hyvän "rokotteen". Toki olisin lapsilleni sallinut myös isän suoda, mutta tämä ei siloiseen systeemiin käynyt. Onneksi oli edes äiti.

Myöskään lapsillani ei ole ollut isovanhempia. Näet meidän kummankin isät olivat kuolleet ja äidit siinä määrin sairaita, että tämä väli jäi lapsiltamme saamatta. Joltisenlaista syyllisyyttä olen kokenut siitä, etteivät lapseni ole koskaan kokeneet olla jossakin suvussa. Ovat saaneet, kuten etenkin minä, aloittaa "puhtaalta pöydältä", mikä on valitettavaa, mutta elämän olosuhteita vastaan emme mitään mahda, joten syyllisyyden kokemiseni on sinänsä absurdi. Ei ole vikani se, mikä ei vikani ole.

Nyt toivon, että voisin olla lasteni lapsille kelpo ukki, sikäli kuin jälkikasvua ilmaantuu. Tällä en halua mitään kokemastani paikata. Haluan vain antaa uudelle alulle uuden mahdollisuuden. Jää nähtäväksi, mahtaako minusta siihen olla, kun sen aika koittaa.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Witless » 21.04.2009 18:30

sorbet kirjoitti:Tajusin tässä juuri, kun vauva-albumia katselin, siis tyttäreni, niin siellä ei ole ainuttakaan kuvaa jt-äidistäni siis lapseni mummosta. Kai tämä on jotenkin alitajuntainen juttu, että yritän pitää vauvani erossa jt-asioista. Äitini kun alkaisi enenmän kuin mielellään pitämään vauvalle tutkistelua ja raahaisi kokouksiin.
Näitä mummoja tuntuu olevan ainakin kahta lajia. Jotkut ymmärtävät jättää käännyttämisen sikseen ihan sanomatta ja toiset eivät jätä vaikka miten sanoisi. Jälkimmäistä lajia pidän aika tyhmänä. Ymmärrän hyvin tarpeesi pitää jälkikasvusi erossa lapsenkäännyttäjistä, kannattaakin pitää. Jaksamista!

Re: Vali vali....

Kirjoittaja sinner74 » 21.04.2009 17:29

Vieras kirjoitti:Olisin luullut että lapsen hoito on kivaakin, jos lapsi on....normaali, ja että vain koliikkijutut ym käyvät voimille ?
Kaikenlaisiin lapsenhoitoon liittyviin "luuloihin" on parasta lääkettä se kun koittaa hoitaa yhtä...minäkin luulin kaikenlaista. Totta kai lapsen hoito on kivaa ja lastaan rakastaa yli kaiken, mutta ei se mikään "walk in the park" ole. Varsinkaan äidille.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Vieras » 21.04.2009 17:09

Olisin luullut että lapsen hoito on kivaakin, jos lapsi on....normaali, ja että vain koliikkijutut ym käyvät voimille ?

Eikös se, että vauva/lapsi syö ja nukkuu, mitä mamman iloksi vähän jokeltelee, olekaan normaalius, vaan satuun kuuluva ideaali ?

Re: Vali vali....

Kirjoittaja uskomaton » 21.04.2009 14:22

Olen itse kohta 4-vuotiaan tytön äiti. Mies oli lapsen syntymän aikaan vielä yksityisyrittäjä ja töissä 16h päivässä eli voin kuvitella miltä susta tuntuu. Mulla oli kans toi "ongelma", että halusin koko ajan hoitaa lasta itse. Kiltin tytön syndroomasta täydellisen äidin syndroomaan. Tuo täydellisyyden tavoittelu kaikessa jäi ainakin minulle päälle JT-ajoista. Se on mulle asia, josta on ollut kaikkein vaikeinta päästä eroon. Tämä kehoitus "teidän täytyy pyrkiä täydellisyyteen..." on ihan järjetön, varsinkin kun sitä täydellisyyttä ei voinut syntinen saavuttaa.

Riittävän hyvä äiti on tarpeeksi, sanottiin neuvolassakin, mutta mikä se riittävän hyvä on, kun JT-maailmassa on tottunut siihen että on vain hyvä ja tuhoon tuomittu.

Mut niinkuin tiedätkin varmasti, niin sitä jaksaa olla taas paljon pitkäpinnaisempi äiti kun saa välillä nukkua kunnolla..
Voimia sulle!

Re: Vali vali....

Kirjoittaja sorbet » 21.04.2009 08:01

Luulen, että mun takertuminen vauvaan johtuu osaksi siitä, että alussa ei tiedetty jääkö tyttö henkiin vai ei. Säikähdin niin perinpohjaisesti, että en uskalla päästää tyttöä silmistäni.

Pakko kai se on alkaa hiukan opetelemaan siihen, että vieras hoitaa niin elämä pikkuisen helpottaisi ja saataisiin miehenkin kanssa ihan kahden keskistä aikaa.

Tajusin tässä juuri, kun vauva-albumia katselin, siis tyttäreni, niin siellä ei ole ainuttakaan kuvaa jt-äidistäni siis lapseni mummosta. Kai tämä on jotenkin alitajuntainen juttu, että yritän pitää vauvani erossa jt-asioista. Äitini kun alkaisi enenmän kuin mielellään pitämään vauvalle tutkistelua ja raahaisi kokouksiin.

Sitten asiasta ihan kolmanteen...
Mun vauvani tuollainen vauhti mimmi. Ei tahdo millään pysyä paikallaan ja jos ei pääse liikkeelle tulee huuto. Mietin, että miten kehiykseen vaikuttaisi se, että pakolla kokouksisssa pitäisin vauvaani aloillaan joka vko?

Re: Vali vali....

Kirjoittaja matti » 19.04.2009 14:55

Vieras kirjoitti:Kun nuori rupeaa ymmärtämään, tulee ottaa esille niitä vanhan kirjallisuuden näytteitä ja lukea sieltä maailmanlopun vuosiennuste, kysyttäessä lapsi osaa sanoa että ei tullut loppua.

Puhuttaessa lapsi kysyy että miksi, ja on voitava todeta, että ihminen pystyy sairastumaan myös mieleltään, ja yksi sairastumisen muoto on, että antaa huijata itseään roskauskonnolla, joka teetättää työtä uhkaamalla maailmanlopulla ja lupaamalla siihen pelastusta vaikka se ei siihen pysty, koska he eivät välitä Raamatun pelastusta, vaan vain ratsastavat Raamatun maineella.
Voin vain kuvitella kun toi pikkuinen kertoo ne tarinat kavereille banskussa ja koulussa :D

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Vieras » 19.04.2009 13:46

Kun nuori rupeaa ymmärtämään, tulee ottaa esille niitä vanhan kirjallisuuden näytteitä ja lukea sieltä maailmanlopun vuosiennuste, kysyttäessä lapsi osaa sanoa että ei tullut loppua.

Puhuttaessa lapsi kysyy että miksi, ja on voitava todeta, että ihminen pystyy sairastumaan myös mieleltään, ja yksi sairastumisen muoto on, että antaa huijata itseään roskauskonnolla, joka teetättää työtä uhkaamalla maailmanlopulla ja lupaamalla siihen pelastusta vaikka se ei siihen pysty, koska he eivät välitä Raamatun pelastusta, vaan vain ratsastavat Raamatun maineella.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Vapautunut » 19.04.2009 12:56

Komppaan JukkaP:tä ja Arskaa. Todistaja-isovanhempien toivomus taustalla on oletettavasti useimmissa tapauksissa, että lapsenlapsesta tulisi Jehovan todistaja.

Ehkäpä pienokainen ei vielä syvällisesti omaksu JT-opetuksia. Kuitenkin siinä vaiheessa kun lapsi jo ymmärtää asioita, niin "siemenet voivat jäädä itämään" ja ikävimmässä tapauksessa käy niin, että lapsesta nuoreksi kasvanut kiinnostuu isovanhempiensa uskonnosta siinä määrin, että alkaa Jehovan todistajaksi ja ryhtyy karttamaan luopioksi kutsuttua vanhempaansa. Tuollaista tuskin kukaan kohdalleen toivoo, mutta se mahdollisuus on otettava huomioon jos antaa lastensa olla vapaasti ja valvomattomasti tekemisissä Jehovan todistaja -sukulaisten kanssa.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Arskavain » 19.04.2009 12:20

Valitettavasti entiset jehovantodistajat eivät voi luottaa hengellisesti ailahtelevaan todistajavanhempaan. Jotkut voivat tietenkin olla poikkeuksia. Onhan erotettu/eronnut tavallaan vanhemman/sukulaisen/"ystävän" mielestä pettänyt, koska ei jaa yhteistä vakaumusta. Seura mielellään ruokkii tätä näkemystä vielä lisää. Erotettu/eronnut on aina Pahan perikuva! Tästä perherakenteen rikkomisesta Vt seura lienee saakin suurimman kritiikkinsä - sitä ei enää ole.

Siksi kehotan sinua hakemaan apua muualta jos mahdollista kuten JukkaP jo kirjoitti
Suosittelen mieluummin "maailmallisen" apua sillä jos jonkun todistajan avusta tulee riippuvaiseksi, voi se tuottaa hankaluuksia tulevaisuudessa
.

Onko "maailmallisa" sukulaisia tms? Perheneuvoloissa annteaan käsittääkseni myös apua tällaisissa tilanteissa, kuten ehkä sosiaalitoimistoissa. Selitä heille tilanteesi, vaikka päävastuu mielestäni onkin miehelläsi. Jos hän on oikeasti kiinostunut hyvinvoinnistasi, toimii hän eduksesi ja "tyytyy vähempään rahaan" eikä pakene itsekkäästi töihin - sillä pienten lasten kanssa olevalle vanhemmalle kotona ainainen olo on moninkerroin raskaampaa ja sitä oikea todellista työtä.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja JukkaP » 19.04.2009 12:01

sorbet kirjoitti: Mulla se ongelma, etten oikeen lastenhoito apua huoli, tahdon hoitaa rinsessan ihan itse. Siihen nyt olen taipunut, että anoppi saa hoitaa, mutta sillä tavalla, että mies tai minä paikalla.
Ihan ymmärrettävää mutta kannattaa olla valmiina ottamaan apua tarvittaessa. Olen itsekin ollut MLL:ssä töissä ja se systeemi pyörii hyvin, varsinkin jos löytää hoitajan jonka kanssa pääsee yhteisymmärrykseen. Kannattaa vaikka aluksi kokeilla niin että hankkii apua vaikka pariksi tunniksi vaikka itse on kotona. Samalla saa otettua päivätorkut tai tehtyä askareita mitkä lapsen kanssa on hankalaa.

Suosittelen mieluummin "maailmallisen" apua sillä jos jonkun todistajan avusta tulee riippuvaiseksi, voi se tuottaa hankaluuksia tulevaisuudessa. Vai mitäs luulette tapahtuvan kun mummi kertoo ensimmäisen kerran pienokaiselle "hyvistä" ja "pahoista" ihmisistä?
Tietenkään en suosittele estämään lapsen kosketusta muihin sukulaisiinsa, saatika isovanhempiinsa mutta kannattaa miettiä asioita pitemmällä tähtäimellä. Jos lapsenne noita oppeja joskus kuulee, kannattaa varautua myös selittämään asioiden oikea laita, mikä voi olla hankalaakin mikäli asiat eivät itsellekään ole vielä täysin selkiintyneitä.

Muistakaa pitää huoli miehenne kanssa toisistanne ja rentoutua välillä. Kyllä ne asiat siitä lähtevät rullaamaan. Tsemppiä ja jaksamista sinnekin päin!

Re: Vali vali....

Kirjoittaja sorbet » 19.04.2009 10:00

Kiitos vastauksista.

Yritän vaan tsemppailla, että ei tätä ikuisesti kestä. Lokakuussa menen itse duuniin takas niin mieskin voi lyhentää työpäiväänsä. Yritetään mennä päivä kerrallaan.
Mulla se ongelma, etten oikeen lastenhoito apua huoli, tahdon hoitaa rinsessan ihan itse. Siihen nyt olen taipunut, että anoppi saa hoitaa, mutta sillä tavalla, että mies tai minä paikalla. Yhden kerran on vaavi ollut anopilla sillä tavalla hoidossa, ettei me paikalla kun oltiin veljesseuran tapaamisessa. Ehkä mäkin höllään joskus ihan pikkaisen.... :shock:

Re: Vali vali....

Kirjoittaja rippeli » 18.04.2009 14:53

No jos jotain hyvää haetaan, niin apua tuli, vaikkakin käännytyksen saattelemana. En tiedä miten äitisi suhtautuu tilanteeseen, mutta hyvinkin voisi kuvitella että ajatuksissa pyörii "mitäs minä sanoin". Seurakunnan ulkopuolella on vain itkua ja hammasten kiristelyä jne...

Kovasti toivon teidän perheellenne helpompia aikoja ja voimia nykyisessä tilanteessa.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 18.04.2009 14:39

sorbet kirjoitti:Tarina alkaa:
Tässä olen melkeen yksinhuoltajana elellyt, kun mieheni töissä 7-20.00. Välillä se vaan liikaa minulle ja romahdin ennen pääsiäistä totaalisesti :cry: Soitin miehelle ja pyysin ottamaan vaikka sairaslomaa töistä. Väsymys kävi niin ylivoimaiseksi, että itkin vain hysteerisenä ja lapsi huusi myös täyttä kurkkua.
Ja tähän se loppuu:
Olen elänyt tuossa samassa saatanallisessa systeemissä seurakunnan työntekijänä vuosikaudet. Vaimoni oli vaikeavammainen. Hänellä oli ainoastaan yksi raaja, oikea käsi, syntymästään saakka. Kaikki muu oli silkkaa kosmetiikkaa. Meillä on kaksi poikaa, kumpikin nyt aikuisia. Työn antajalta ei apua herunut, päin vastoin. Kuta kuinkin samanpituista työaikaa puolisosi kanssa tein, ellen pidempääkin, vuodesta toiseen. Me jouduimme eroamaan, jolloin vaimoni sai paremmin apua kotiin, mutta minä ajoin itseni työkyvyttömyyseläkkeelle. Halleluja! - Jos jotain suosittelen, se on työterveyshuolto ja sen kautta tiukka konsultaatio työajoista työnantajan kanssa. Moisessa ristipaineessa myös puolisosi sairastuu ennen pitkää.

On parempi elää hieman köyhempänä, kuin tappaa ihmissuhteensa vaimoon ja lapsiinsa, jos se suinkin mahdollista on. Minulle ei ollut. Setä tietää, mistä puhuu. :evil: Otit todella tärkeän aiheen esille. Olen hyvin, hyvin vihainen kaikille moisille työnantajille. Kun sitten voimat ovat loppuun käytetyt, tuskin työnantaja päätä silittää, vaihtaa uuden ja riskimmän hommiin.

Re: Vali vali....

Kirjoittaja Vapautunut » 17.04.2009 12:25

Kurja juttu. Voisiko miehesi tehdä lyhyempiä päiviä? Tuo 7-20.00 kuulostaa aika pitkältä työpäivältä tuoreelle isälle. Lastenhoitoapua voi saada myös esimerkiksi MLL:sta.

Ylös