Vali vali....

[sorbet]

Tätä samaa tänne taas purkaan, koittakaa kestää....



Tarina alkaa:
Tässä olen melkeen yksinhuoltajana elellyt, kun mieheni töissä 7-20.00. Välillä se vaan liikaa minulle ja romahdin ennen pääsiäistä totaalisesti Soitin miehelle ja pyysin ottamaan vaikka sairaslomaa töistä. Väsymys kävi niin ylivoimaiseksi, että itkin vain hysteerisenä ja lapsi huusi myös täyttä kurkkua. Ymmärrettävästi mieheni ei päässyt kesken kaiken töistä. Mieheni soitti äidilleni ja pyysi häntä tulemaan auttamaan minua.Emme ole mieheni kanssa olleet äitini kanssa pariin kuukauteen missään tekemisissä. Siksi minulle olikin yllätys, että äidilleni meni soittamaan. No, äitini sitten tulikin melkeen heti ja pääsin nukkumaan. Herättyäni keskustelin äitini kanssa, hänen aloitteensa, kuinkas muuten. Totesi, että ei voi auttaa, kuin äärimmäisessä hädässä. Tämän tilanteen hän luokitteli hätätilanteeksi. Siinä sitten taas alkoi painostus, että takaisin pitäisi tulla vaikka ihan pikku hiljaa ja että kaikki rukoilevat tämän asian puolesta, plaah... Jossain sivulauseessa sitten totesi, että " vaikka eihän ne teidän ongelmat silti minnekkään katoa, vaikka takaisin tulisitkin" . Siinä keskellä keittiötä suu auki seisoin sanattomana Sen enenpää äitini ei lausahdustaan kommentoinut tai selitellyt. En saanut kysyttyä, että miksi sitten tulisin takaisin, jos samat ongelmat silti vaivaisivat...olisi pitänyt kysyä.

Sain onneksi pääsiäisenä levättyä anoppilassa ja nyt on akut taas tällä mammalla täynnä energiaa lapsen kanssa touhuta

[Vapautunut]

Kurja juttu. Voisiko miehesi tehdä lyhyempiä päiviä? Tuo 7-20.00 kuulostaa aika pitkältä työpäivältä tuoreelle isälle. Lastenhoitoapua voi saada myös esimerkiksi MLL:sta.

[Jaakko Ahvenainen]

Tarina alkaa:
Tässä olen melkeen yksinhuoltajana elellyt, kun mieheni töissä 7-20.00. Välillä se vaan liikaa minulle ja romahdin ennen pääsiäistä totaalisesti Soitin miehelle ja pyysin ottamaan vaikka sairaslomaa töistä. Väsymys kävi niin ylivoimaiseksi, että itkin vain hysteerisenä ja lapsi huusi myös täyttä kurkkua.

Ja tähän se loppuu:
Olen elänyt tuossa samassa saatanallisessa systeemissä seurakunnan työntekijänä vuosikaudet. Vaimoni oli vaikeavammainen. Hänellä oli ainoastaan yksi raaja, oikea käsi, syntymästään saakka. Kaikki muu oli silkkaa kosmetiikkaa. Meillä on kaksi poikaa, kumpikin nyt aikuisia. Työn antajalta ei apua herunut, päin vastoin. Kuta kuinkin samanpituista työaikaa puolisosi kanssa tein, ellen pidempääkin, vuodesta toiseen. Me jouduimme eroamaan, jolloin vaimoni sai paremmin apua kotiin, mutta minä ajoin itseni työkyvyttömyyseläkkeelle. Halleluja! - Jos jotain suosittelen, se on työterveyshuolto ja sen kautta tiukka konsultaatio työajoista työnantajan kanssa. Moisessa ristipaineessa myös puolisosi sairastuu ennen pitkää.

On parempi elää hieman köyhempänä, kuin tappaa ihmissuhteensa vaimoon ja lapsiinsa, jos se suinkin mahdollista on. Minulle ei ollut. Setä tietää, mistä puhuu. Otit todella tärkeän aiheen esille. Olen hyvin, hyvin vihainen kaikille moisille työnantajille. Kun sitten voimat ovat loppuun käytetyt, tuskin työnantaja päätä silittää, vaihtaa uuden ja riskimmän hommiin.

[rippeli]

No jos jotain hyvää haetaan, niin apua tuli, vaikkakin käännytyksen saattelemana. En tiedä miten äitisi suhtautuu tilanteeseen, mutta hyvinkin voisi kuvitella että ajatuksissa pyörii "mitäs minä sanoin". Seurakunnan ulkopuolella on vain itkua ja hammasten kiristelyä jne...

Kovasti toivon teidän perheellenne helpompia aikoja ja voimia nykyisessä tilanteessa.

[sorbet]

Kiitos vastauksista.

Yritän vaan tsemppailla, että ei tätä ikuisesti kestä. Lokakuussa menen itse duuniin takas niin mieskin voi lyhentää työpäiväänsä. Yritetään mennä päivä kerrallaan.
Mulla se ongelma, etten oikeen lastenhoito apua huoli, tahdon hoitaa rinsessan ihan itse. Siihen nyt olen taipunut, että anoppi saa hoitaa, mutta sillä tavalla, että mies tai minä paikalla. Yhden kerran on vaavi ollut anopilla sillä tavalla hoidossa, ettei me paikalla kun oltiin veljesseuran tapaamisessa. Ehkä mäkin höllään joskus ihan pikkaisen....

[JukkaP]

Mulla se ongelma, etten oikeen lastenhoito apua huoli, tahdon hoitaa rinsessan ihan itse. Siihen nyt olen taipunut, että anoppi saa hoitaa, mutta sillä tavalla, että mies tai minä paikalla.

Ihan ymmärrettävää mutta kannattaa olla valmiina ottamaan apua tarvittaessa. Olen itsekin ollut MLL:ssä töissä ja se systeemi pyörii hyvin, varsinkin jos löytää hoitajan jonka kanssa pääsee yhteisymmärrykseen. Kannattaa vaikka aluksi kokeilla niin että hankkii apua vaikka pariksi tunniksi vaikka itse on kotona. Samalla saa otettua päivätorkut tai tehtyä askareita mitkä lapsen kanssa on hankalaa.

Suosittelen mieluummin "maailmallisen" apua sillä jos jonkun todistajan avusta tulee riippuvaiseksi, voi se tuottaa hankaluuksia tulevaisuudessa. Vai mitäs luulette tapahtuvan kun mummi kertoo ensimmäisen kerran pienokaiselle "hyvistä" ja "pahoista" ihmisistä?
Tietenkään en suosittele estämään lapsen kosketusta muihin sukulaisiinsa, saatika isovanhempiinsa mutta kannattaa miettiä asioita pitemmällä tähtäimellä. Jos lapsenne noita oppeja joskus kuulee, kannattaa varautua myös selittämään asioiden oikea laita, mikä voi olla hankalaakin mikäli asiat eivät itsellekään ole vielä täysin selkiintyneitä.

Muistakaa pitää huoli miehenne kanssa toisistanne ja rentoutua välillä. Kyllä ne asiat siitä lähtevät rullaamaan. Tsemppiä ja jaksamista sinnekin päin!

[Arskavain]

Valitettavasti entiset jehovantodistajat eivät voi luottaa hengellisesti ailahtelevaan todistajavanhempaan. Jotkut voivat tietenkin olla poikkeuksia. Onhan erotettu/eronnut tavallaan vanhemman/sukulaisen/"ystävän" mielestä pettänyt, koska ei jaa yhteistä vakaumusta. Seura mielellään ruokkii tätä näkemystä vielä lisää. Erotettu/eronnut on aina Pahan perikuva! Tästä perherakenteen rikkomisesta Vt seura lienee saakin suurimman kritiikkinsä - sitä ei enää ole.

Siksi kehotan sinua hakemaan apua muualta jos mahdollista kuten JukkaP jo kirjoitti

Suosittelen mieluummin "maailmallisen" apua sillä jos jonkun todistajan avusta tulee riippuvaiseksi, voi se tuottaa hankaluuksia tulevaisuudessa

.

Onko "maailmallisa" sukulaisia tms? Perheneuvoloissa annteaan käsittääkseni myös apua tällaisissa tilanteissa, kuten ehkä sosiaalitoimistoissa. Selitä heille tilanteesi, vaikka päävastuu mielestäni onkin miehelläsi. Jos hän on oikeasti kiinostunut hyvinvoinnistasi, toimii hän eduksesi ja "tyytyy vähempään rahaan" eikä pakene itsekkäästi töihin - sillä pienten lasten kanssa olevalle vanhemmalle kotona ainainen olo on moninkerroin raskaampaa ja sitä oikea todellista työtä.

[Vapautunut]

Komppaan JukkaP:tä ja Arskaa. Todistaja-isovanhempien toivomus taustalla on oletettavasti useimmissa tapauksissa, että lapsenlapsesta tulisi Jehovan todistaja.

Ehkäpä pienokainen ei vielä syvällisesti omaksu JT-opetuksia. Kuitenkin siinä vaiheessa kun lapsi jo ymmärtää asioita, niin "siemenet voivat jäädä itämään" ja ikävimmässä tapauksessa käy niin, että lapsesta nuoreksi kasvanut kiinnostuu isovanhempiensa uskonnosta siinä määrin, että alkaa Jehovan todistajaksi ja ryhtyy karttamaan luopioksi kutsuttua vanhempaansa. Tuollaista tuskin kukaan kohdalleen toivoo, mutta se mahdollisuus on otettava huomioon jos antaa lastensa olla vapaasti ja valvomattomasti tekemisissä Jehovan todistaja -sukulaisten kanssa.

[Vieras]

Kun nuori rupeaa ymmärtämään, tulee ottaa esille niitä vanhan kirjallisuuden näytteitä ja lukea sieltä maailmanlopun vuosiennuste, kysyttäessä lapsi osaa sanoa että ei tullut loppua.

Puhuttaessa lapsi kysyy että miksi, ja on voitava todeta, että ihminen pystyy sairastumaan myös mieleltään, ja yksi sairastumisen muoto on, että antaa huijata itseään roskauskonnolla, joka teetättää työtä uhkaamalla maailmanlopulla ja lupaamalla siihen pelastusta vaikka se ei siihen pysty, koska he eivät välitä Raamatun pelastusta, vaan vain ratsastavat Raamatun maineella.

[matti]

Kun nuori rupeaa ymmärtämään, tulee ottaa esille niitä vanhan kirjallisuuden näytteitä ja lukea sieltä maailmanlopun vuosiennuste, kysyttäessä lapsi osaa sanoa että ei tullut loppua.

Puhuttaessa lapsi kysyy että miksi, ja on voitava todeta, että ihminen pystyy sairastumaan myös mieleltään, ja yksi sairastumisen muoto on, että antaa huijata itseään roskauskonnolla, joka teetättää työtä uhkaamalla maailmanlopulla ja lupaamalla siihen pelastusta vaikka se ei siihen pysty, koska he eivät välitä Raamatun pelastusta, vaan vain ratsastavat Raamatun maineella.

Voin vain kuvitella kun toi pikkuinen kertoo ne tarinat kavereille banskussa ja koulussa

[sorbet]

Luulen, että mun takertuminen vauvaan johtuu osaksi siitä, että alussa ei tiedetty jääkö tyttö henkiin vai ei. Säikähdin niin perinpohjaisesti, että en uskalla päästää tyttöä silmistäni.

Pakko kai se on alkaa hiukan opetelemaan siihen, että vieras hoitaa niin elämä pikkuisen helpottaisi ja saataisiin miehenkin kanssa ihan kahden keskistä aikaa.

Tajusin tässä juuri, kun vauva-albumia katselin, siis tyttäreni, niin siellä ei ole ainuttakaan kuvaa jt-äidistäni siis lapseni mummosta. Kai tämä on jotenkin alitajuntainen juttu, että yritän pitää vauvani erossa jt-asioista. Äitini kun alkaisi enenmän kuin mielellään pitämään vauvalle tutkistelua ja raahaisi kokouksiin.

Sitten asiasta ihan kolmanteen...
Mun vauvani tuollainen vauhti mimmi. Ei tahdo millään pysyä paikallaan ja jos ei pääse liikkeelle tulee huuto. Mietin, että miten kehiykseen vaikuttaisi se, että pakolla kokouksisssa pitäisin vauvaani aloillaan joka vko?

[uskomaton]

Olen itse kohta 4-vuotiaan tytön äiti. Mies oli lapsen syntymän aikaan vielä yksityisyrittäjä ja töissä 16h päivässä eli voin kuvitella miltä susta tuntuu. Mulla oli kans toi "ongelma", että halusin koko ajan hoitaa lasta itse. Kiltin tytön syndroomasta täydellisen äidin syndroomaan. Tuo täydellisyyden tavoittelu kaikessa jäi ainakin minulle päälle JT-ajoista. Se on mulle asia, josta on ollut kaikkein vaikeinta päästä eroon. Tämä kehoitus "teidän täytyy pyrkiä täydellisyyteen..." on ihan järjetön, varsinkin kun sitä täydellisyyttä ei voinut syntinen saavuttaa.

Riittävän hyvä äiti on tarpeeksi, sanottiin neuvolassakin, mutta mikä se riittävän hyvä on, kun JT-maailmassa on tottunut siihen että on vain hyvä ja tuhoon tuomittu.

Mut niinkuin tiedätkin varmasti, niin sitä jaksaa olla taas paljon pitkäpinnaisempi äiti kun saa välillä nukkua kunnolla..
Voimia sulle!

[Vieras]

Olisin luullut että lapsen hoito on kivaakin, jos lapsi on....normaali, ja että vain koliikkijutut ym käyvät voimille ?

Eikös se, että vauva/lapsi syö ja nukkuu, mitä mamman iloksi vähän jokeltelee, olekaan normaalius, vaan satuun kuuluva ideaali ?

[sinner74]

Olisin luullut että lapsen hoito on kivaakin, jos lapsi on....normaali, ja että vain koliikkijutut ym käyvät voimille ?

Kaikenlaisiin lapsenhoitoon liittyviin "luuloihin" on parasta lääkettä se kun koittaa hoitaa yhtä...minäkin luulin kaikenlaista. Totta kai lapsen hoito on kivaa ja lastaan rakastaa yli kaiken, mutta ei se mikään "walk in the park" ole. Varsinkaan äidille.

[Witless]

Tajusin tässä juuri, kun vauva-albumia katselin, siis tyttäreni, niin siellä ei ole ainuttakaan kuvaa jt-äidistäni siis lapseni mummosta. Kai tämä on jotenkin alitajuntainen juttu, että yritän pitää vauvani erossa jt-asioista. Äitini kun alkaisi enenmän kuin mielellään pitämään vauvalle tutkistelua ja raahaisi kokouksiin.

Näitä mummoja tuntuu olevan ainakin kahta lajia. Jotkut ymmärtävät jättää käännyttämisen sikseen ihan sanomatta ja toiset eivät jätä vaikka miten sanoisi. Jälkimmäistä lajia pidän aika tyhmänä. Ymmärrän hyvin tarpeesi pitää jälkikasvusi erossa lapsenkäännyttäjistä, kannattaakin pitää. Jaksamista!