Kirjoittaja J.H. » 14.08.2009 21:59
RaM kirjoitti:
Saanko asiasta toiseen mennäkseni tiedustella syytä sille, miksi ole luterilainen? Koetko olevasi uskovainen?
(Menee henkilökohtaiselle alueelle joten sinun ei ole missään määrin pakko vastata tai selitellä asioitasi mutta se kiinostaa minua aidosti, koska nimellinen luterilaisuus=uskovaisuus on minulle mysteeri - olenhan itse ollut lapsesta asti Jt eli 'tosiuskovainen'.)
Olen luterilainen samasta syystä kuin useimmat suomalaiset. Synnyin sellaiseksi.
Luterilaisuuden oppeihin suhtaudun yhtä väljästi kuin useimmat meistä uskovaisten paheksumista nimikristityistä. Tai nyttemmin otan ne vielä kevyemmin, kun tietoa uskonnoista ja historiasta on kertynyt. Jonkinlainen "lapsenusko" minulla on vieläkin, mutta muistaakseni en koulussa tai rippikoulussakaan omaksunut mitään dogmeja sellaisenaan. "Ateistiksi" en itseäni sanoisi, mikäli sillä tarkoitetaan jotain naiivia realismia tai lattanaa materialismia. Filosofisesti tai jopa kvanttifysiikan ihmeellisyydet huomioiden ajatellen kun ei maailma niin lattea ole. "Agnostikko" en ole siinä mielessä, että pitäisin mahdollisena, että joku tietyn uskonnon määrittelemä Jahve/Jehova/Allah/Shiva/Zeus/Lentävä Spagettihirviö olisi sellaisenaan, uskonnon kuvaamana, olemassa ja minä sen suhteen muka "agnostikko".
Mikä vieraannuttaa minua luterilaisuudesta nykyään, on että se on minusta alkanut näyttää fundamentalismin vesitetyltä muodolta. Toisaalta en fundisopeista pidä, ja toisaalta ihmettelen, miksi oikein liberaali pappi viitsii olla pappi ollenkaan, jos ei kuitenkaan siihen oppiinsa kirjaimellisesti usko. Kai hän voisi auttaa ihmisiä muutenkin kuin kirkon opissa löyhästi roikkuen. Tähän minulla on johtanut oman tietoni lisääntyminen. Esimerkiksi kun joulukirkossa luetaan "Lapsi on teille syntynyt, poika on teille annettu", minä jo tiedän, että silläkään VT:n kohdalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Muutenkin se kaikki on yleislohduttavaa mössöä ilman sisältöä minulle ainakaan.
Silti en ole muodikkaasti eronnut kirkosta. Samasta syystä kai kuin useimmat: En viitsi eikä sellainen protesti tunnu tarpeelliselta. Kirkkoon kuuluminen ja jotkut kirkon rituaalit ovat ihan kaunis perinne. Myöskin kannatan Ev-lut kirkon asemaa "valtionkirkkona" syystä, että kun suomalaiset enimmäkseen syntyvät siihen, Ev-lut kirkko kanavoi ihmisten uskonnollisia tunteita maltilliseen suuntaan. Ilman sellaista valtionkirkkoa tilanne voisi olla kuin USA:ssa, jossa kirkko ja valtio ovat jo perustuslaissa erillään. Siellä sitten mitä kaheleimmat fundis-ja karismakirkot kilpailevat ihan bisneksenä ihmisten sieluista ja rahoista. Maltillinen suomiluterilaisuus, joka ei pelottele helvetillä niitä jotka eivät liity, ei menestyisi vapailla markkinoilla.
Viljo kirjoitti:Lisätään sen verran tekstiä itse aiheeseen, ettei ihan offtopicista päästä syyttämään: miellyttääkö tämä Jehovaa -mentaliteetti perustunee jehovantodistajien vanhaan testamenttiin perustuvaan voimakkaaseen pelkoon jumalaa kohtaan. Tätä täytyy miellyttää, ettei pääse hengestään. Kyseessä on siis pohjimmiltaan kuolemanpelosta. Esim. ev-luterilaisilla on toisenlainen, jumalan armoon perustuva näkemys pelastumisesta, eivätkä he pelkää jumalaa yhtä paljon. Jehovantodistajien oppi kun on melko pitkälti harmagedonilla pelottelua. Pelastus pitää "ostaa" jumalalta/hallintoelimeltä, muuten ei hyvä heilu.
Koska jehovantodistajien johtajat ovat asettuneet "jumalan valtaistuimelle" kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin, niin jehovantodistajien tulee siis tosiasiallisesti miellyttää hallintoelintä/kirjoitusosastoa. Ja näinhän he aika tunnollisesti tekevätkin.
Oikein hyvä selitys. Kiitos. Kuin myös aikaisemmille vastaajille. JT. on vanhatestamentillinen ja lakihenkinen uskonto. Hallitsijatkin tosiaan historiassa vetosivat jumalalliseen valtaansa ja pelkoon. Kuitenkin yleensä sellainen mahtailu ja pelottelu on koskenut käytännöllisempiä hyötytavoitteita, kuin että saako syödä verilettuja, viettää joulua tai masturboida. Kun kuitenkin JT on monien ihan mielellään kannattama uskonto, ja jotkut liittyvät siihen vapaaehtoisesti vielä nykypäivänä, ja monet lahkoon syntyneetkin taitavat olla jehovantodistajia ihan mielellään. Eivätkä suostu katsomaankaan vastatodisteita. Niin selittääkö pelkkä perinne tai aivopesu sitä? Vai olisiko olemassa joku persoonallisuustyyppi, joka itse asiassa saa jotain nautintoa siitä pelon ja tottelemisen ja miellyttämisen kulttuurista? Jopa niin, että eivät halua pois, kuten te exät? Ja että niin paljon se heitä ihmisinä heh, miellyttää niin että eivät tuntisi vapauttavana tietoa, että se onkin vain heidän omaa kuvitelmaansa? Sellaisen jumalhahmon tarve, joka tarkkailee ja rankaisee, jos sitä ei miellytä, voisi olla joillakin aito psykologinen tarve? Eihän muuten JT-tyylinen uskonto olisi ollenkaan levinnyt, jos siitä tyylistä ei kukaan olisi pitänyt ja suorastaan nauttinut?
Edit: En heitä pois JT-kirjojani, mutta en anna poiskaan. Minullla on muutakin kummaa kirjallisuutta, jopa ufohörhöiltä, hellareilta ja harekrisnoilta. Hurjaa miten erilaisia rinnakkaistodellisuuksia ihmisillä voi olla. Jopa samassa maassa ja kaupungissa.
[quote="RaM"]
Saanko asiasta toiseen mennäkseni tiedustella syytä sille, miksi ole luterilainen? Koetko olevasi uskovainen?
(Menee henkilökohtaiselle alueelle joten sinun ei ole missään määrin pakko vastata tai selitellä asioitasi mutta se kiinostaa minua aidosti, koska nimellinen luterilaisuus=uskovaisuus on minulle mysteeri - olenhan itse ollut lapsesta asti Jt eli 'tosiuskovainen'.)[/quote]
Olen luterilainen samasta syystä kuin useimmat suomalaiset. Synnyin sellaiseksi.
Luterilaisuuden oppeihin suhtaudun yhtä väljästi kuin useimmat meistä uskovaisten paheksumista nimikristityistä. Tai nyttemmin otan ne vielä kevyemmin, kun tietoa uskonnoista ja historiasta on kertynyt. Jonkinlainen "lapsenusko" minulla on vieläkin, mutta muistaakseni en koulussa tai rippikoulussakaan omaksunut mitään dogmeja sellaisenaan. "Ateistiksi" en itseäni sanoisi, mikäli sillä tarkoitetaan jotain naiivia realismia tai lattanaa materialismia. Filosofisesti tai jopa kvanttifysiikan ihmeellisyydet huomioiden ajatellen kun ei maailma niin lattea ole. "Agnostikko" en ole siinä mielessä, että pitäisin mahdollisena, että joku tietyn uskonnon määrittelemä Jahve/Jehova/Allah/Shiva/Zeus/Lentävä Spagettihirviö olisi sellaisenaan, uskonnon kuvaamana, olemassa ja minä sen suhteen muka "agnostikko".
Mikä vieraannuttaa minua luterilaisuudesta nykyään, on että se on minusta alkanut näyttää fundamentalismin vesitetyltä muodolta. Toisaalta en fundisopeista pidä, ja toisaalta ihmettelen, miksi oikein liberaali pappi viitsii olla pappi ollenkaan, jos ei kuitenkaan siihen oppiinsa kirjaimellisesti usko. Kai hän voisi auttaa ihmisiä muutenkin kuin kirkon opissa löyhästi roikkuen. Tähän minulla on johtanut oman tietoni lisääntyminen. Esimerkiksi kun joulukirkossa luetaan "Lapsi on teille syntynyt, poika on teille annettu", minä jo tiedän, että silläkään VT:n kohdalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Muutenkin se kaikki on yleislohduttavaa mössöä ilman sisältöä minulle ainakaan.
Silti en ole muodikkaasti eronnut kirkosta. Samasta syystä kai kuin useimmat: En viitsi eikä sellainen protesti tunnu tarpeelliselta. Kirkkoon kuuluminen ja jotkut kirkon rituaalit ovat ihan kaunis perinne. Myöskin kannatan Ev-lut kirkon asemaa "valtionkirkkona" syystä, että kun suomalaiset enimmäkseen syntyvät siihen, Ev-lut kirkko kanavoi ihmisten uskonnollisia tunteita maltilliseen suuntaan. Ilman sellaista valtionkirkkoa tilanne voisi olla kuin USA:ssa, jossa kirkko ja valtio ovat jo perustuslaissa erillään. Siellä sitten mitä kaheleimmat fundis-ja karismakirkot kilpailevat ihan bisneksenä ihmisten sieluista ja rahoista. Maltillinen suomiluterilaisuus, joka ei pelottele helvetillä niitä jotka eivät liity, ei menestyisi vapailla markkinoilla.
[quote="Viljo"]Lisätään sen verran tekstiä itse aiheeseen, ettei ihan offtopicista päästä syyttämään: miellyttääkö tämä Jehovaa -mentaliteetti perustunee jehovantodistajien vanhaan testamenttiin perustuvaan voimakkaaseen pelkoon jumalaa kohtaan. Tätä täytyy miellyttää, ettei pääse hengestään. Kyseessä on siis pohjimmiltaan kuolemanpelosta. Esim. ev-luterilaisilla on toisenlainen, jumalan armoon perustuva näkemys pelastumisesta, eivätkä he pelkää jumalaa yhtä paljon. Jehovantodistajien oppi kun on melko pitkälti harmagedonilla pelottelua. Pelastus pitää "ostaa" jumalalta/hallintoelimeltä, muuten ei hyvä heilu.
Koska jehovantodistajien johtajat ovat asettuneet "jumalan valtaistuimelle" kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin, niin jehovantodistajien tulee siis tosiasiallisesti miellyttää hallintoelintä/kirjoitusosastoa. Ja näinhän he aika tunnollisesti tekevätkin.[/quote]
Oikein hyvä selitys. Kiitos. Kuin myös aikaisemmille vastaajille. JT. on vanhatestamentillinen ja lakihenkinen uskonto. Hallitsijatkin tosiaan historiassa vetosivat jumalalliseen valtaansa ja pelkoon. Kuitenkin yleensä sellainen mahtailu ja pelottelu on koskenut käytännöllisempiä hyötytavoitteita, kuin että saako syödä verilettuja, viettää joulua tai masturboida. Kun kuitenkin JT on monien ihan mielellään kannattama uskonto, ja jotkut liittyvät siihen vapaaehtoisesti vielä nykypäivänä, ja monet lahkoon syntyneetkin taitavat olla jehovantodistajia ihan mielellään. Eivätkä suostu katsomaankaan vastatodisteita. Niin selittääkö pelkkä perinne tai aivopesu sitä? Vai olisiko olemassa joku persoonallisuustyyppi, joka itse asiassa saa jotain nautintoa siitä pelon ja tottelemisen ja miellyttämisen kulttuurista? Jopa niin, että eivät halua pois, kuten te exät? Ja että niin paljon se heitä ihmisinä heh, miellyttää niin että eivät tuntisi vapauttavana tietoa, että se onkin vain heidän omaa kuvitelmaansa? Sellaisen jumalhahmon tarve, joka tarkkailee ja rankaisee, jos sitä ei miellytä, voisi olla joillakin aito psykologinen tarve? Eihän muuten JT-tyylinen uskonto olisi ollenkaan levinnyt, jos siitä tyylistä ei kukaan olisi pitänyt ja suorastaan nauttinut?
Edit: En heitä pois JT-kirjojani, mutta en anna poiskaan. Minullla on muutakin kummaa kirjallisuutta, jopa ufohörhöiltä, hellareilta ja harekrisnoilta. Hurjaa miten erilaisia rinnakkaistodellisuuksia ihmisillä voi olla. Jopa samassa maassa ja kaupungissa.