"Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Lähetä vastaus


Tämän kysymyksen tarkoitus on estää roskapostitusta foorumille.
Hymiöt
:D :) :( :o :shock: :? 8) :lol: :x :P :oops: :cry: :evil: :twisted: :roll: :wink: :!: :?: :idea: :arrow: :| :mrgreen: :geek: :ugeek: :angel: :clap: :crazy: :eh: :problem: :shh: :shifty: :sick: :silent: :think: :thumbdown: :thumbup: :wave: :wtf:

BBCode on Käytössä
[img] on käytössä
[url] on käytössä
Hymiöt ovat käytössä

Otsikko
   

Laajenna näkymää Otsikko: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2009 21:18

Tuossa ylempänä on mainittu niistä "villilapsista", juuri äsken Jim kanavalla (tv kanava 11) oli niistä ohjelma klo 20.00 - 21.00

Ei ollut uskonnollinen, mutta tavallaan kiinnostava. Semmoisia vastasyntynyttä iäkkäämpiä mainittiin jotka olivat joutuneet viidakkoon esim. karkauksen oltua parempi valinta ja väitettiin, että he eivät sitten vanhempina oppineet puhumaan ollenkaan. Jonkun osalta spekuloitiin, että apinat eivät hoitaneet, vaan sietivät, olivat "keräilijöitä" joiden keräämää ruokaa jäi yli ja lapsi söi ylijäämäkeräystä ja jätettä.

jos joku jostain arkistosta kaivaa katseltavaksi.

Jehova saattaa askarrutta, että pitääkö sen niin useasti todistaa tiensä tutkimattomiksi ?

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2009 19:04

Toisaalta Jeesus hyvällä silmällä katsottuna toi uutisen rakastavasta Jumalasta, vaikkei sekään synnistä tykkää. Pelastussanoma kai puuttuu vanhasta testamentista. Anteeksianto uutta ?

Kun uusi testamentti ei koske rivitodistajia (vaan niitä, jotka julkeavat sanoa itsensä hengellä voidelluiksi) ei vanhasta testamentista löydy uskonnon sanoman levittämisen kehotusta, saatikka ovityön kirjanpitovelvollisuutta.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Pehmoluopio » 16.08.2009 17:56

J.H. kirjoitti: Silmiinpistävää jehovien teksteissä ovat aiheet tyyliin "Miellyttääkö tämä tai tuo asia Jehovaa", "Yleisiä tapoja jotka eivät miellytä Jehovaa", "Hyväksyykö Jehova tämän" ym. Koko lahkon "Jehova"- nimen käyttökin perustellaan sillä, että Jehovaa ei "miellytä" jos ei käytetä oikeaa nimeä.

Uskonlahkojen joukossa noin selkeä "Miellyttämisen" hokeminen ei ole aina noin yleistä, vaikka käsittääkseni samaa on joillakin muillakin fundamentalistilahkoilla. Jehovilla kuitenkin nähdäkseni korostuneena tuo "Miellyttämisen" tärkeys.

Minkälaiseen persoonallisuustyyppiin tuo asenne vetoaa?
Jehova on äkkipikainen ja arvaamaton, lähinnä hän haluaa tappaa ihmisiä eri tavoin oikkujensa mukaan. Fariseukset siivilöivät hyttysiä ruoasta, koska halusivat miellyttää Jehovaa, sillä jos Jehova ei miellyty, Jehova tappaa. Kukaan ei kysynyt, miksi Jumala loi hyttysen, teki sen saastaiseksi ja loi sille kiinnostuksen fariseusten ruokaa kohtaan.

Kaikkein pahin oli kuitenkin Jeesus, jonka mielestä tällaista jumalaa pitäisi sitten rakastaa.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 16.08.2009 12:14

uskonto on kuitenkin yleinen, lieneekö uskonnotonta yhteisöä olemassakaan.

Toisaalta ihminen oppii mitä opetetaan, tästä tulee se kulttuuri. Hiljattain oli taas, siperistako se oli löytynyt ihmislapsi, joka oli laitettu sikojen joukkoon kasvamaan.

Tutkimuksissa taikka tositapauksissa on osoittautunut, että vasta tuossa 10 v iässä aloitettu kielenopetus tuo enint. tuommoisen satakunnan sanan sanavaraston. Huono siitä on päästä paratiisiin kissoja taputtelemaan, jos sen edellytyksenä on tietää Jehovan alkuperäinen kirjoitusasu, sen kakkosmallin käyttökelpoisuus siitä huolimatta plus....

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja sinner74 » 16.08.2009 05:17

Viljo kirjoitti:
RaM kirjoitti: Eräs työkaverini taannoin sanoi olevansa varma siitä, että jos kukaan ei kertoisi hänen (vielä hedelmöitymättömälle) lapselleen jumalasta, niin ei tämä jumalaan myöskään alkaisi uskoa. Sanoin hänelle, että hän lienee oikeassa. Kysymykseksi jää tuolloin: kuka sen jumalan sitten keksi kun kukaan täysipäinen ei siihen usko muuta kuin siinä tapauksessa että on lapsuudessa altistunut aivopesulle?
Mielenkiintoinen kysymys. En usko että jumalan keksijää voidaan henkilöidä, vaan että kyseeessä on jollain tapaa kollektiivinen ilmiö. Silloin joskus olosuhteet olivat vähän toisenlaiset, ja tarve edes näennäisesti vaikuttaa ympärillä velloviin käsittämättömiin ilmiöihin oli paljon konkreettisempi kuin nykyään. Sadetanssia kehiin, ei se ota jos ei annakkaan.

Luulisin, että vasta näihin aikoihin ihmiskunnan historiassa on "keskivertoihmisellä" mahdollisuus olla uskomatta jumalaan. Omaa "uskoa" varten on tietoa siitä että jumalaa ei ole havaittu, ja naapureillakin on sen verran viljaa varastossa ettei jumalaan uskomatonta tarvitse polttaa roviolla pahanilmanlintuna.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 15.08.2009 15:32

Kukas se rotantappajana tunnettu kirjoittaja oli nimimerkiltään

ei vastustusta asiaan palaamiselle

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 15.08.2009 15:15

Vieras kirjoitti:Nimet ainakin kelpaavat yhä vähemmän ja vähemmän. Ne kai ruvetaan vaihtamaan kohta jo vuosittain, kun suomalaiset nimet eivät riitä, on ruvettu ottamaan vieraskielisiä, milloinkahan saadaan vaatimus läpi että miehille voidaan antaa naisten nimiä ja päinvastoin.
Minulle kelpaa nimmarina Jahvenainen. Tämä miellyttää meitä. Onko muuta kysyttävää, ellei: palatkaamme asiaan.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 15.08.2009 10:46

Tarvitseehan ihminen nimen ja on siitä hyötyä muutenkin, vaikka Jahve pitäisi muistissaan vaikkapa geenikartan perusteella.

Että kirkon jäsenyys ? Sanotaan kai että tulevaisuus on turvattu kuoleman varalta sitten

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 14.08.2009 23:33

Miellyttäkö se JHWH:ta jos BEIBI ei tajua MISTÄÄN MITÄÄN.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja Vieras » 14.08.2009 23:12

Kaste on ihan kaunis vanha perinne. mikä muu se pitäisi olla ?

Onhan sillä muutospaineita kuten kai kaikella nykyään. Nimet ainakin kelpaavat yhä vähemmän ja vähemmän. Ne kai ruvetaan vaihtamaan kohta jo vuosittain, kun suomalaiset nimet eivät riitä, on ruvettu ottamaan vieraskielisiä, milloinkahan saadaan vaatimus läpi että miehille voidaan antaa naisten nimiä ja päinvastoin.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja J.H. » 14.08.2009 22:49

toolman kirjoitti:
J.H. kirjoitti: Edit: omia lapsia ei ole
Vähän poiketen "miellyttääkö". Ei ne lapset ole omia. Muutenkin omistaminen on jollakin tapaa harhaa.
Nääh.. en minä koe "omistavani" koiraanikaan. Itse on mitä on. :D (tai oli, nyt jo jonkun uskonnon Taivaassa?? :D )

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja toolman » 14.08.2009 22:43

J.H. kirjoitti: Edit: omia lapsia ei ole
Vähän poiketen "miellyttääkö". Ei ne lapset ole omia. Muutenkin omistaminen on jollakin tapaa harhaa.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja J.H. » 14.08.2009 22:26

toolman kirjoitti:
J.H. kirjoitti:Synnyin sellaiseksi.
Et itse tehnyt päätöstä sellaiseksi. Vaan joku päivänselvä kirjoitti joutavia. Tai puhui.
Totta. Kuitenkin on huomioitava, että eivät vanhempanikaan minut kastauttaessaan olleet yhtään sen vakavammin luterilaisia ja siinä opissa kiinni. Kaste oli vain vanha kaunis perinne. Luultavasti näin se menee useimmilla suomalaisilla.

Edit: omia lapsia ei ole, mutta jos tulisi, saattaisin harkita kirkosta eroamista, ettei lapset olisi koulussa pakotettuja tunnustukselliseen uskoon.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja toolman » 14.08.2009 22:19

J.H. kirjoitti:Synnyin sellaiseksi.
Et itse tehnyt päätöstä sellaiseksi. Vaan joku päivänselvä kirjoitti joutavia. Tai puhui.

Re: "Miellyttääkö tämä Jehovaa"-mentaliteetti?

Kirjoittaja J.H. » 14.08.2009 21:59

RaM kirjoitti: Saanko asiasta toiseen mennäkseni tiedustella syytä sille, miksi ole luterilainen? Koetko olevasi uskovainen?
(Menee henkilökohtaiselle alueelle joten sinun ei ole missään määrin pakko vastata tai selitellä asioitasi mutta se kiinostaa minua aidosti, koska nimellinen luterilaisuus=uskovaisuus on minulle mysteeri - olenhan itse ollut lapsesta asti Jt eli 'tosiuskovainen'.)
Olen luterilainen samasta syystä kuin useimmat suomalaiset. Synnyin sellaiseksi.
Luterilaisuuden oppeihin suhtaudun yhtä väljästi kuin useimmat meistä uskovaisten paheksumista nimikristityistä. Tai nyttemmin otan ne vielä kevyemmin, kun tietoa uskonnoista ja historiasta on kertynyt. Jonkinlainen "lapsenusko" minulla on vieläkin, mutta muistaakseni en koulussa tai rippikoulussakaan omaksunut mitään dogmeja sellaisenaan. "Ateistiksi" en itseäni sanoisi, mikäli sillä tarkoitetaan jotain naiivia realismia tai lattanaa materialismia. Filosofisesti tai jopa kvanttifysiikan ihmeellisyydet huomioiden ajatellen kun ei maailma niin lattea ole. "Agnostikko" en ole siinä mielessä, että pitäisin mahdollisena, että joku tietyn uskonnon määrittelemä Jahve/Jehova/Allah/Shiva/Zeus/Lentävä Spagettihirviö olisi sellaisenaan, uskonnon kuvaamana, olemassa ja minä sen suhteen muka "agnostikko".

Mikä vieraannuttaa minua luterilaisuudesta nykyään, on että se on minusta alkanut näyttää fundamentalismin vesitetyltä muodolta. Toisaalta en fundisopeista pidä, ja toisaalta ihmettelen, miksi oikein liberaali pappi viitsii olla pappi ollenkaan, jos ei kuitenkaan siihen oppiinsa kirjaimellisesti usko. Kai hän voisi auttaa ihmisiä muutenkin kuin kirkon opissa löyhästi roikkuen. Tähän minulla on johtanut oman tietoni lisääntyminen. Esimerkiksi kun joulukirkossa luetaan "Lapsi on teille syntynyt, poika on teille annettu", minä jo tiedän, että silläkään VT:n kohdalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Muutenkin se kaikki on yleislohduttavaa mössöä ilman sisältöä minulle ainakaan.

Silti en ole muodikkaasti eronnut kirkosta. Samasta syystä kai kuin useimmat: En viitsi eikä sellainen protesti tunnu tarpeelliselta. Kirkkoon kuuluminen ja jotkut kirkon rituaalit ovat ihan kaunis perinne. Myöskin kannatan Ev-lut kirkon asemaa "valtionkirkkona" syystä, että kun suomalaiset enimmäkseen syntyvät siihen, Ev-lut kirkko kanavoi ihmisten uskonnollisia tunteita maltilliseen suuntaan. Ilman sellaista valtionkirkkoa tilanne voisi olla kuin USA:ssa, jossa kirkko ja valtio ovat jo perustuslaissa erillään. Siellä sitten mitä kaheleimmat fundis-ja karismakirkot kilpailevat ihan bisneksenä ihmisten sieluista ja rahoista. Maltillinen suomiluterilaisuus, joka ei pelottele helvetillä niitä jotka eivät liity, ei menestyisi vapailla markkinoilla.
Viljo kirjoitti:Lisätään sen verran tekstiä itse aiheeseen, ettei ihan offtopicista päästä syyttämään: miellyttääkö tämä Jehovaa -mentaliteetti perustunee jehovantodistajien vanhaan testamenttiin perustuvaan voimakkaaseen pelkoon jumalaa kohtaan. Tätä täytyy miellyttää, ettei pääse hengestään. Kyseessä on siis pohjimmiltaan kuolemanpelosta. Esim. ev-luterilaisilla on toisenlainen, jumalan armoon perustuva näkemys pelastumisesta, eivätkä he pelkää jumalaa yhtä paljon. Jehovantodistajien oppi kun on melko pitkälti harmagedonilla pelottelua. Pelastus pitää "ostaa" jumalalta/hallintoelimeltä, muuten ei hyvä heilu.

Koska jehovantodistajien johtajat ovat asettuneet "jumalan valtaistuimelle" kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin, niin jehovantodistajien tulee siis tosiasiallisesti miellyttää hallintoelintä/kirjoitusosastoa. Ja näinhän he aika tunnollisesti tekevätkin.
Oikein hyvä selitys. Kiitos. Kuin myös aikaisemmille vastaajille. JT. on vanhatestamentillinen ja lakihenkinen uskonto. Hallitsijatkin tosiaan historiassa vetosivat jumalalliseen valtaansa ja pelkoon. Kuitenkin yleensä sellainen mahtailu ja pelottelu on koskenut käytännöllisempiä hyötytavoitteita, kuin että saako syödä verilettuja, viettää joulua tai masturboida. Kun kuitenkin JT on monien ihan mielellään kannattama uskonto, ja jotkut liittyvät siihen vapaaehtoisesti vielä nykypäivänä, ja monet lahkoon syntyneetkin taitavat olla jehovantodistajia ihan mielellään. Eivätkä suostu katsomaankaan vastatodisteita. Niin selittääkö pelkkä perinne tai aivopesu sitä? Vai olisiko olemassa joku persoonallisuustyyppi, joka itse asiassa saa jotain nautintoa siitä pelon ja tottelemisen ja miellyttämisen kulttuurista? Jopa niin, että eivät halua pois, kuten te exät? Ja että niin paljon se heitä ihmisinä heh, miellyttää niin että eivät tuntisi vapauttavana tietoa, että se onkin vain heidän omaa kuvitelmaansa? Sellaisen jumalhahmon tarve, joka tarkkailee ja rankaisee, jos sitä ei miellytä, voisi olla joillakin aito psykologinen tarve? Eihän muuten JT-tyylinen uskonto olisi ollenkaan levinnyt, jos siitä tyylistä ei kukaan olisi pitänyt ja suorastaan nauttinut?

Edit: En heitä pois JT-kirjojani, mutta en anna poiskaan. Minullla on muutakin kummaa kirjallisuutta, jopa ufohörhöiltä, hellareilta ja harekrisnoilta. Hurjaa miten erilaisia rinnakkaistodellisuuksia ihmisillä voi olla. Jopa samassa maassa ja kaupungissa.

Ylös