Kirjoittaja Vieras » 17.10.2009 21:19
rats kirjoitti:25+ vuotiailla kiire kyllä hellittää, vähän liiankin paljon. Sisarilla esiintyy nirsoilua, parit seurustelevat useita vuosia eivätkä silti päädy yhteen jne. Pyörin itse (miespuolisena) näissä 25-30-sinkkupiireissä ja valikoimat on niin vähissä että monet sisaret ovat selvästi jo luovuttaneet. Heistä tulee vanhojapiikoja, joka näkyy myös suhtautumisessa kunnollisiin veljiin, jotka haluaisivat tutustua lähemmin - ne tyrmätään heti. 18-20-vuotiaat olisivat heti valmiita eikä heillä ole sellaista suojamuuria ympärillään... 25+ ikäiset jt-sinkut eivät yleensä ole luusereita, vaan he ovat esim. opiskelun tai maalaisjärjen takia jättäneet teiniavioitumisen.
Valikoimasta vielä, jos sinkkuja on yhdessä srk:ssa vaikka 4, niistä 2 on vastakkaista sukupuolta. Niin koko lähialueen 10 seurakunnassa (2 kierroskonventtia) on huikeat 20 puolisoehdokasta. Tästä kun karsii rumat, mielenterveysongelmaiset, ylimieliset ja täysin kuivat tyypit pois niin jäljelle jää ehkä yksi... joka on sitten jo vanhapiika eikä halua naimisiin. Life is tough
Itselläni oli aikoinaan tyrkyllä myös jonoksi asti sisaria. Joku niistä josaain määrin kiinnostikin, mutta koin itse suurena rasitteena sen 'julkisuuden' joka näiden tapailujen yllä leijui. Olin äärimmäisen ärsyyntynyt siitä, kun seurakunnan iäkkäämmät naiset vahtasivat kenen kassa konventissa puhun ja tulivat heti ensimmäisessä kokouksessa utelemaan, seurustelenko hänen kanssaan. Oman seurakunnan tytöissäkin oli tuolloin runsasta tarjontaa. Kun olin parikymppinen, niin itseään tyrkytti jopa äärimmäisen näkyvästi 15 vuotiaasta n. 35-vuotiaaseen eronneeseen asti. Ja seurakunnan juoruämmät jatkuvasti haukkoina, kenet oikein valitsen. Tilanne oli äärimmäisen vastenmielinen ja sairaaloinen etenkin, kun minulle tuon tuosta tultiin ehdottelemaan joitain vanhojapiikoja, jotka pitäisi naida (sammuttaa liekit) pois saatanan (lihanhimon) kynsistä. Saisin kuulemma siitä ja siitä hyvän vaimon itselleni huolehtimaan kodista. Tuo sairaaloinen kiinnostus ulkopuolisten osalta sai myös minut varmasti näyttämään kylmältä ja tylyltäkin monen tytön mielessä (siinä niinsanotusti meni muutama lapsikin pesuveden mukana). Mitä en itse missään määrin olisi sisälläni halunut.
Moni tuosta hornankattilasta puolisonsa löytää ja joku jopa onnistuukin lopputuloksen suhteen, mutta säälin minä silti jt-nuoria. Pitäisi sitoa itsensä loppuiäkseen ihmiseen, jota ei ehdi eikä saa kunnolla oppia tuntemaan, kun koko seurusteluajan panettaa niin että veri loppuu aivoista ja muutenkaan ei ole hyväksi seurustella liian pitkään. Ei kun rengas sormeen ja ihmetellään jälkeenpäin, mitä tuli saatua.
[quote="rats"]25+ vuotiailla kiire kyllä hellittää, vähän liiankin paljon. Sisarilla esiintyy nirsoilua, parit seurustelevat useita vuosia eivätkä silti päädy yhteen jne. Pyörin itse (miespuolisena) näissä 25-30-sinkkupiireissä ja valikoimat on niin vähissä että monet sisaret ovat selvästi jo luovuttaneet. Heistä tulee vanhojapiikoja, joka näkyy myös suhtautumisessa kunnollisiin veljiin, jotka haluaisivat tutustua lähemmin - ne tyrmätään heti. 18-20-vuotiaat olisivat heti valmiita eikä heillä ole sellaista suojamuuria ympärillään... 25+ ikäiset jt-sinkut eivät yleensä ole luusereita, vaan he ovat esim. opiskelun tai maalaisjärjen takia jättäneet teiniavioitumisen.
Valikoimasta vielä, jos sinkkuja on yhdessä srk:ssa vaikka 4, niistä 2 on vastakkaista sukupuolta. Niin koko lähialueen 10 seurakunnassa (2 kierroskonventtia) on huikeat 20 puolisoehdokasta. Tästä kun karsii rumat, mielenterveysongelmaiset, ylimieliset ja täysin kuivat tyypit pois niin jäljelle jää ehkä yksi... joka on sitten jo vanhapiika eikä halua naimisiin. Life is tough :([/quote]
Itselläni oli aikoinaan tyrkyllä myös jonoksi asti sisaria. Joku niistä josaain määrin kiinnostikin, mutta koin itse suurena rasitteena sen 'julkisuuden' joka näiden tapailujen yllä leijui. Olin äärimmäisen ärsyyntynyt siitä, kun seurakunnan iäkkäämmät naiset vahtasivat kenen kassa konventissa puhun ja tulivat heti ensimmäisessä kokouksessa utelemaan, seurustelenko hänen kanssaan. Oman seurakunnan tytöissäkin oli tuolloin runsasta tarjontaa. Kun olin parikymppinen, niin itseään tyrkytti jopa äärimmäisen näkyvästi 15 vuotiaasta n. 35-vuotiaaseen eronneeseen asti. Ja seurakunnan juoruämmät jatkuvasti haukkoina, kenet oikein valitsen. Tilanne oli äärimmäisen vastenmielinen ja sairaaloinen etenkin, kun minulle tuon tuosta tultiin ehdottelemaan joitain vanhojapiikoja, jotka pitäisi naida (sammuttaa liekit) pois saatanan (lihanhimon) kynsistä. Saisin kuulemma siitä ja siitä hyvän vaimon itselleni huolehtimaan kodista. Tuo sairaaloinen kiinnostus ulkopuolisten osalta sai myös minut varmasti näyttämään kylmältä ja tylyltäkin monen tytön mielessä (siinä niinsanotusti meni muutama lapsikin pesuveden mukana). Mitä en itse missään määrin olisi sisälläni halunut.
Moni tuosta hornankattilasta puolisonsa löytää ja joku jopa onnistuukin lopputuloksen suhteen, mutta säälin minä silti jt-nuoria. Pitäisi sitoa itsensä loppuiäkseen ihmiseen, jota ei ehdi eikä saa kunnolla oppia tuntemaan, kun koko seurusteluajan panettaa niin että veri loppuu aivoista ja muutenkaan ei ole hyväksi seurustella liian pitkään. Ei kun rengas sormeen ja ihmetellään jälkeenpäin, mitä tuli saatua.