Veljesseura.org

Mukana ajatuksin kirjoitti:Usein eläimen loppu on arvokkaampi kuin ihmisen loppu kaikkine tehohoitoineen.

Veit jalat suustani, vaikka tämä oli jo toinen koiran lopetuspäätös, niin nimenomaan tämä muutti asennettani tuossa suhteessa. Rakentava kokemus sen suhteen millaisena elämä tulisi nähdä - ajallisesti rajallisena. Emon kanssa jutellessa muistelimme sitä kuinka Francoa pidettiin muutama viikko hengissä lääketieteellisen valiojoukon voimin 1970-luvun puolivälissä.

Usein eläimen loppu on arvokkaampi kuin ihmisen loppu kaikkine tehohoitoineen.

Markku Meilo kirjoitti:Kiitos sanoistanne. Kyllä tämä tästä kun vaan keksii jotain tekemistä, siis muuta kuin esimerkiksi jääkaapin oven tai leipälaatikon avaamista, koska silloin jää odottamaan asiaan oleellisesti liittynyttä kynsien lähestyvää rapinaa parketilla. Yksin postilaatikolla käynti oli tänään huomattavasti raskaampaa kuin vielä eilen 'turvamiehen' kanssa, huominen on kuitenkin jo helpompi.

Osanottoni mustan "luupään" poismenon johdosta. Joskus se suurin rakkaudenosoitus lemmikille on raskain itselle, enää ei häntä kopise pitkin seiniä ja huonekaluja. Vaikka en aina osannut suhtautua yhtä suurella innolla luupään tuttavallisuuteen, niin lämmöllä muistan niitä nauruja, jotka sen touhujen seuraamisesta sain.

Muista että postilaatikolla tai lenkillä käydessäsi kaikenlainen itsekseen tapahtuva kepin heitteleminen, viheltäminen sekä tyhjän talutushihnan vetäminen saattaa hämmentää satunnaisia ohikulkijoita.

Kiitos sanoistanne. Kyllä tämä tästä kun vaan keksii jotain tekemistä, siis muuta kuin esimerkiksi jääkaapin oven tai leipälaatikon avaamista, koska silloin jää odottamaan asiaan oleellisesti liittynyttä kynsien lähestyvää rapinaa parketilla. Yksin postilaatikolla käynti oli tänään huomattavasti raskaampaa kuin vielä eilen 'turvamiehen' kanssa, huominen on kuitenkin jo helpompi.

Tässä omaa 5,5kk pentua katselen kun nukkuu jaloissa. Lyhyt on koiran elämä. Hirveä klisee, mutta aika kultaa muistot. Jaksamista.

Todella lämmin osanottoni. Halaukset ja jaksamiset sinne.


Samalla tavalla olin ajatellut, koira on nauttinut niin koiran elämästään, ettei sen tarvitse kärsiä siitä, jos itse ei pysty tekemään päätöstä luopumisesta. Noin pari kuukautta sitten, aivan yllättäen eräänä aamuna se ei päässyt ylös. Käveli kyllä kun nosti ylös mutta omin voimin ei noussut. Tilasin ajan eläinlääkärille viimeistä matkaa varten ja aloitimme surutyön. Lääkäri taas heti sanoi ettei vielä anneta periksi. Koira on vanha mutta sellainen häsäjooseppi. Muuten perusterve. Tutkittiin ja nyt se saa kalaöljypillereitä ja voi hyvin, toistaiseksi. Eli täällä ollaan jatkoajalla, kestääkö viikon, kuukauden vai päästääkö kesään, sitähän ei tiedä mutta nautitaan nyt elonpäivistä mitä vielä on.

Eilen se peuhasi umpihangessa naapurin nuorten koirien kanssa - ja hyvin pärjäsi mukana. Kenraaliharjoitus siis täällä on tehty luopumisprosessissa.

Ja kuten aina niin, ainutlaatuiset muistothan kulkee aina mukana.

Ja kiitos vielä kuulumisista, harkinnassa on se rekisteröityminenkin.

M.M

Lämmin osanottoni. Eräs vilpittömin ja pyyteettömin elämänmatkan kumppaneistasi jatkaa muistoissasi.

Osanottoni! Lemmikin menettäminen on raskasta aina.

Markku Meilo kirjoitti: Raskas päätös ja tänään oli sitten se vielä raskaampi täytäntöönpano. Kun harkitset asiaa, niin ainakin minä pidän koiran kannalta asiallisempana sitä, että asia hoidetaan 'viikkoa liian aikaisin' kuin 'viikkoa liian myöhään', koira kun ei näköjään kipuja heti ensimmäisenä tuo julki.

Kynsilakka kirjoitti:Ja MM, miten koira asia päättyi, itsellä on samankaltainen pohdinta menossa?

Tilanne parani jonkin verran, mutta lopulta työnsin tunnepuolen niin syrjään kun sain ja tulin siihen tulokseen, että toimin väärin koiraa kohtaan jos nautin koiran kaveruudesta sekä kiintymyksestä ja samalla ummistan silmäni koiran lukuisille ongelmille.

Raskas päätös ja tänään oli sitten se vielä raskaampi täytäntöönpano. Kun harkitset asiaa, niin ainakin minä pidän koiran kannalta asiallisempana sitä, että asia hoidetaan 'viikkoa liian aikaisin' kuin 'viikkoa liian myöhään', koira kun ei näköjään kipuja heti ensimmäisenä tuo julki.

Tämä olisi ollut enemmän YV-asiaa, mutta kun et ole rekannut, niin runttasin sen tänne.

Markku Meilo kirjoitti:Olisikohan siinä takana se ajatus, että kun on tuollaisia 'ystäviä', niin ei tarvitse lainkaan vihamiehiä?

Hah-hah-haa...

Kynsilakka kirjoitti:Siinä olisi sitä kehittämistä.

Säännöt ja opit kehitetään erittäin rajatussa eliittipiirissä. Niinpä jehovantodistajalle helpoin tapa hankkia hankaluuksia seurakunnassaan on tehdä parannus- tai korjausehdotuksia hallintoelimen antamiin elämänohjeisiin. Sellainen kun olisi helppoa ihan vaan yleisellä elämänkokemuksella. (Siis erotuksena varsinaiseen oppikysymyskritiikkiin, joka edellyttäisi asioihin paneutumista ja niiden tutkimista.)

Vt-seuran opetuksen mukaan nk. jäännös vastaa opetustyöstä, mutta todellisuudessa heillä ei ole minkäänlaista sananvaltaa asioihin, vaan kourallinen miehiä hoitaa ohjeistuksen. Tuon 'voimattoman' erikoisjoukonjoukon koko on noin 10000, joten on helppo käsittää kuinka voimattomia ovat loput 7000000 tavallista jäsentä.

Tehokkain muutosvoima on jäsenmäärä, jaloillaan äänestävät saavat suurimman muutoksen aikaan käytännöissä.

Jep, ymmärrän eikä tarkoitus ollut mitätöidä kenenkään hylkäämiskokemuksia. Toisaalta onhan "virallinen" tiedottaja Suomessa puhunut julkisuudessa että vanhemmat/lapsi ja sisarussuhteet tms säilyvät. Ja tosiaan näin on usein. Miksi joskus onnistutaan oikein hyvin pitämään langat käsissä, toisinaan on koko lankakerä umpisolmussa? Siinä olisi sitä kehittämistä.

Kynsilakka kirjoitti:Tuohon karttamis asiaan, joka tässä ketjussa tulee ilmi, on pakko kommentoida että on aikamoisen iso joukko todistajia, jotka ovat edelleen tekemisissä erotettujen/eronneiden lähisukulaisten kanssa, tekemättä siitä mitään isompaa numeroa. Tämän varmaan kaikki tietääkin mutta kun aina yleistetään koko porukka samaan kasaan - sen takia tälläinen "kriittinen" kommentti.

Näin varmasti onkin, ja hyvä niin. Onhan sitä sääntöä usein tituleerattukin eniten rikotuksi vt-seuran säännöistä. Ongelman ydin sijaitsee kuitenkin vt-seuran karttamissäännössä, joka on faktaa. Se on olemassa ja jehovantodistajien tulisi toteuttaa sitä. Se on ongelma, ja vaikka sääntöä rikotaankin, ei se tee sääntöä tyhjäksi, tai sitä että se aiheutta monenlaisia surullisia kohtaloita kun sitä noudatetaan.