Veljesseura.org

Tänään oli lehdessä siitä, kuinka lapset vieraannutetaan toisesta vanhemmastaan avioerojen yhteydessä toisen puolison toimesta.

Paljon vaikeampi tilanne on, jos erossa on kolmantena osapuolena VT-seura sääntöineen. Tällöin saattaa tapahtua ihan ohjelmallista vieraannuttamista. Jos "luopioita" panetellaan kokouksissa, lapset alkavat suhtautua srk:sta eronneeseenkiin puolisoon epäilevästi - jossain tapauksissa. Sittemmin, jos he aikuistuttuaan käsittävät, että vieraantumisen on aiheuttanut VT-seura ja siksi ei lapsella ole ollut oikeutta omaan vanhempaansa, tuska ja viha saattaa olla kova - ellei sitten ole niin manipuloitunut ja alistunut tai edennyt seuran hierarkiassa, ettei asia merkitse mitään. Jos on ollut kovin innokkaan kanssa naimisissa, tämä ei ainakaan aktiivisesti yritäkään edistää "luopion" ja lapsen välistä suhdetta.

Kirjoituksessa sanottiin lasten kärsivän vanhemmasta vieraannuttamisesta.

Muistan lapsuudesta montakin asiaa, mutta tämä herätti muiston siitä kuinka äitipuoleni sanoi: saat selkääsi, jos et vastaa kokouksessa ja pelossa piti vastata, kun lopetin vastaamisen niin siitä sain kuulla täysi-ikäisyyteen asti ja vielä vanhemmaksi, jos satuin seudulla pyörimään. Toinen oli kenttäily. Pakko käydä kentällä. Sisko purnutti, kun pelkäsin esittää lehtiä(olin todella arka lapsi) ja äitipuoli uhkaili.

Ihme pelko heillä ettei vaan kukaan saa epäillä heitä huonoiksi vanhemmiksi. Näyttelemistä ja pelleilyä. Onneksi tutut näki sen verhon taakse.

Kerran sain korville kun mukavaan kyläpaikkaan mennessä unohdin käydä ikkunassa heiluttamassa että pääsin sisälle. Siinä eräs toinen äiti ja sukulaiseni mietti että miten joku voi noin tehdä lapselle.

[quote="Aamu"]Juuri näin se meni, ja ainakin omalle kohdalleni se aiheutti (näin jälkeenpäin analysoiden) raivostuttavaa pikkuvanhuutta ja ylpeyttä ja nenäkkyyttä.[/quote]

Veit sanat suustani. Tulee niin mieleen se [i]oikeassa [/i]oleminen. [i]"Meillä on totuus."[/i] Nyttemmin osaan myöntää, että voin olla väärässä. Sitä kutsutaan kypsymiseksi ja aikuisuudeksi, ja toivotan kaikki mukaan sille matkalle. Väärässä oleminen on sitäpaitsi paljon hauskempaa.

Ei missään tapauksessa normaalia lapsuutta, saati lapsen edun mukaista (etu yhteiskunnallisena terminä käsitettynä: etu, paras, jollekin kuuluva oikeus). Olen toki näitä kolmi- nelivuotiaita "pikkuaikuisia" nähnyt hienoissa mekoissaan, puvuissaan ja solmioissaan kauluspaitoineen. Kaltaiseni maailmallinen näkee tämän jotensakin sairaana ilmiönä, kaikkine oheisilmiöineen, kuitenkaan siihen puuttuen pystymättä.

Tietenkin johto kehuu, ja se vaimosta hyvältä tuntuu, mutta tuntuuko lapsesta!! Sairasta puuhaa tai ainakin sairastuttavaa.

Ex-vaimoni ei antanut lapsemme mennä pihan hiekkalaatikollekaan leikkimään, vaikka lapsi katsoi toisten lasten iloisia leikkejä kaivaten ikkunasta. Vaimo sai johdon taholta kehuja ja meriittiä, että suojeli lasta maailmallisilta ystäviltä. Normaalia lapsuutta?

[quote="RaM"] Perheetön parikymppinen voi hyvin käydä intin tai sivarin.[/quote]

Näinhän se toisinaan menee, jos ei ole esim kasteella käynyt "vielä" 17-18 vuoden iässä, tietää jo mihin nuori tähtää - intiin on menossa. Ja silloinhan on hyvin asiat, ei ole erotettu tai eronnut, on vain jäänyt pois ja armeijakin käytynä.

JT-lapset ovat hyvin tietoisia "aikuisten" typeristä "lumisade" leikeistä.

[quote="Aamu"]Jossain vaiheessa aloin tajuta, etten ymmärtänyt ihan kaikkea -- kehuminen ja suuren ymmärrykseni ylistäminen vain jatkui.[/quote]

JT-lapsethan ovat kuuluisia siitä, että he tietävät raamatun opeista enemmän kuin papit!

[quote="Vieras"]Lapset opetetaan ajatusmaailmalataan pikkuvanhoiksi ja puheissa kehutaan, että lapset JT:llä tietävät Raamatusta enemmän kuin jopa kristikunnan papit.[/quote]

Juuri näin se meni, ja ainakin omalle kohdalleni se aiheutti (näin jälkeenpäin analysoiden) raivostuttavaa pikkuvanhuutta ja ylpeyttä ja nenäkkyyttä. Minä todellakin uskoin tietäväni Raamatusta lähes kaiken, niinhän kaikki kehuivat, ja kukapa lapsi ei sellaista haluaisi uskoa. Jossain vaiheessa aloin tajuta, etten ymmärtänyt ihan kaikkea (käytännössä siis en mitään), mutta kehuminen ja suuren ymmärrykseni ylistäminen vain jatkui. Kyllä niiden "kristittyjen" täytyi olla todella tyhmiä, jos jopa minä ymmärsin asioista enemmän. Aika kova pudotus siinä vaiheessa kun aloin oikeasti pohtia asioita... :roll:

[quote="Luopio?"]Omassa JT-isän ohjaamassa lapsuudessa en muista kertaakaan, että minulta olisi kysytty josko haluan lähteä kokoukseen, kirjikseen tai konventtiin. Kenttäreissutkin sovittiin puolestani. [/quote]

Juu, eipä kyselty turhia meilläkään. Kokouksiin sun muihin kissanristiäisiin lähdettiin tai itkettiin ja lähdettiin. Yhden ainoan kerran muistan myöhästyneeni kokouksesta (tai muun perheen lähdöstä kokoukseen), ja keittiön pöydälle jätetyn tiukkasanaisen viestin mukaan vaihtoehdot tästä johtuen olivat joko siivota koko talo siihen mennessä kun muu perhe palaa kokouksesta, tai kunnon selkäsauna. Aikalailla itsestäänselvästi valitsin vaihtoehdon A. Varmasti Jehova-setää kovastikin miellytti, kun yhdeksänvuotias itkua tuhertaen siivoaa koko ison talon (mattojen tamppaus, pölyjen pyyhintä, imurointi, luuttuaminen) kunnon selkäsaunan pelossa. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole ymmärtänyt, mitä tuon siivousurakan olisi pitänyt opettaa minulle kokousten tärkeydestä (tai yhtään mistään).

Nykyisin, nähdessäni jt-lapsia, en voi muuta kuin sääliä poloisia. Lapsen realistiset vaihtoehdot järjestön suhteen ovat käytännössä olemattomat, ja valinnanvapaus pelkkää silmänlumetta. Kentällä kyllä käsketään lapsia mainostamaan ovenavaajalle, että ihan vapaaehtoisesti täällä ollaan; näin muistan itsekin kirkkain silmin tehneeni. Totuus on kuitenkin aivan toinen.
Eli ei, JT-lapsuus ei todellakaan ole paras, huolimatta siitä, miten järjestön kaupparatsut asian esittävät.

"Lasten traumaattinen kokemus säilyy loppuiän." -se on kuitenkin vanhemman kanssa juteltavissa ja ymmärrettävissä niin että se ei vaivaa. N-liiton aikana heidän lastenkirjojaan suomennettiin (Fedja setä...) kuka se kirjoittaja taas mahtoikaan olla ja heikäläiset esittivät kasvatusopin teesinään sen kuinka he ymmärtävät että lapsi kestää, no se oli vain surullisen lopun.

Elokuvien osalta voi lapselle sanoa että se on vain näytelty eikä oikeaa, mutta keskushermosto ei ole tehty tällaisia hienouksia varten ja järkytys etsii omat perustelunsa, lapsi ajattelee vaikkapa että entä jos tosiaan joku olisi noin paha. Sikäli on kyllä täysin sopimatonta antaa liian raakaa materiaalia liian nuorelle.

Kuorsauksen lahja voi olla myös ilmeinen suoja ihmisellä. :mrgreen:

Jos eroaa lahkosta ennen 30 ikävuotta, menettää samalla arm. vapauttamisedun. Kenties myös hyvä työura saattaa tuolloin vaarantua. Siksi kannattaa roikkua mukana ainakin, jos ei ole vuosia vajaa tuosta rajapyykistä. Vuosikausien roikkuminen vain tuosta syystä onkin jo asia erikseen. Perheetön parikymppinen voi hyvin käydä intin tai sivarin.

Omassa JT-isän ohjaamassa lapsuudessa en muista kertaakaan, että minulta olisi kysytty josko haluan lähteä kokoukseen, kirjikseen tai konventtiin. Kenttäreissutkin sovittiin puolestani.
Muistan muutamia kertoja, kun juuri kokoukseen lähdön alla kaivoin nenääni(kyllä...) niin paljon, että sain veren tulemaan. Ei sitten lähtökiireessä ehditty tyrehdyttämään, ja sain jäädä kotiin! Kuumemittarilla tuli pari kertaa myös otettua patterista pari lisäastetta.
Harrastukset kiellettiin kokonaan. Muistan kun minulle tärkeä laji piti jättää, koska jonkun isä huusi katsomosta perkele.
Minulle tosin tarjottiin jotain muuta tilalle, nimittäin jalkapalloa seurakunnan nuorten kanssa. Ikäjakauma oli 10-30 vuotta. Ikäjakauman yläpäässä olevat sisaret ja veljet eivät juuri kerenneet keskittyä jalkapalloon, vaan lähinnä toisiinsa. Siinä meitä sitten pari enemmän tai vähemmän tylsistynyttä lasta potki muka palloa jehovan ohjauksessa.

ps. Jossain vaiheessa minua ei enään raahattu samalla innolla kinkereihin, kun olin alkanut nukkua kokouksissa melko kovaa kuorsaten...

[quote="Leviathan"]Mikä on muuten tuo 30 vuoden maaginen ikä? Asevelvollisuus on loppu? Kyseenalaistaminen viimeistään tuolloin?[/quote]
Asevelvollisuuden suorittamisikä ylitetty. Siirretään C-luokkaan. Rauhan aikana (kaikkinaisesta) palveluksessa vapautetut. Tämä ei siis poista asevelvollisuutta sinänsä. Sotatila on sitten asia erikseen, mutta sille ei nyt ole näkyvissä mitään välitöntä vaaraa lähitulevaisuudessa.

Edit: Ei muuten ole asevelvollisuuttaan suorittamattomillekaan mitään sotilaallista tehtävää. Lähinnä siviilihommia joutuvat hoitelemaan, mikäli joutuvat. Lähitulevaisuudessa toki yleinen asevelvollisuun pidetään yllä, mutta koulutettavien joukkojen määrä supistuu. Ei ole köyhällä Suomella enää varaa pitää yllä yli kolmensadantuhannen reserviä, saaati sitä kunnolla kouluttaa, ei ole koskaan ollutkaan. Kyllä se supistuu tuonne kahdensadanviidenkymenen tuhannen tuntumaan tai senkin alle tämä reservi, ja erityisistä asejärjestelmistä pitänevät huolen ammattilaiset.