Veljesseura.org

Bergerac kirjoitti:
Käsittääkseni vilpittömillä Jehovan Todistajilla ei ole kiperissä uskonnollisissa asioissa omaa omatuntoa. Käsittääksaeni vilpittömillä Jehovan Todistajilla on kiperissä asioissa vain ns tm, Seuran omatunto.

Tämä on totta , konventeissa Jeppuleita varoitellaan luottamasta omaan sydämeen , koska sen aivoitukset ovat pahat ja näin Jeppulin käsitys siitä , mikä itsestä on oikein ja väärin , tai mikä itsestä tuntuu hyvältä on oltava seuran suositusten kanssa samoilla aaltopituuksilla.
Eli Jehovan kunnollinen todistaja ei saa tehdä semmoista ,mikä on vastoin seuran tulkintaa , vaikka se tuntuisikin oikealta tai hyvältä.
Vaan täytyy ensin miettiä , että mitä raamattu sanoo asiasta(ts.mitä seura sanoo asiasta) ja sitten sovittaa siihen raamiin.

Mutta ylätys,yllätys , kun ollaan sitten kuolemassa veren hukkaan , niin seurapa ei kannakaan vastuuta vaan sanoo , että 'no ,sehän noudatti vaan raamatun mukaista vakaumustaan(ei me sille mitään voida eikä se oo mejän syy , jos joku kieltäytyy verestä vakaumuksensa takia.)

Eli Seura rakentaa ensin tuon vakaumuksen,(koska eihän raamattu kiellä missään kohtaa verensiirtoa) , mutta sitten kun joku kuolee niin ,kas,kas sepä onkin henkilön oma vakaumus. Seura on rikollinen , joka ei kanna vastuuta.

Leviathan kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista saada otanta Jehovantodistajien ja maailmallisten älykkyysosamäärästä!

JOS maailmallisten keskimääräinen ÄO olisi suurempi (minkä puolesta löisin vetoa ihan käytännöllisistä vaikutteista), niin olisiko älykkyys:
A) Saatanan juoni
B) Vääränlaista älykkyyttä, koska ei Teokraattista älykkyyttä
C) ÄO-testi on tiedettä, tiede on tyhmää, tiede ei pohjaa raamattuun...

Uskontoon hurahtamista helpottaa jos pistää aivot pois päältä ja vielä enemmän, jos ei edes kykene analyyttiseen saatikka kriittiseen ajatteluun. Uskonnollisuuteen taipuvaisuuden ja älykkyyden suhteesta on tehty jokunen tutkimuskin: KLIK!

Tietoisuuden aikana ja siihen liittyvänä kautena ihmiset pyrkivät "taivaaseen". Voi mahdollisesti liittyä katseeseen.

Bergerac kirjoitti:Tuosta ns. oudosta katseesta voisin todeta sen verran: Että katse saattaa muuttua vilpittömien Jehovan Todistajien osalta aika erikoiseksi mikäli JT:n asioita käsitellään "tarkasti" Seuran kirjallisuuden mukaan tai tieteen nykyhetken mukaan. Kuvainnollinen onnellisuuden katse saattaa muuttua viirusilmäksi ja selittelyksi. Kaupan päälle saattaa saada lupauksen uudelleenkäynnistä jota saattaa joutua odottamaan ehkä yllättävän pitkään.

http://fi.wiktionary.org/wiki/kuvaannollinen

Päihteiden (etenkin huumeiden) vaikutuksen alaisilla ihmisillä on usein tuijotava lasittunut katse. Pupillit ovat varsinkin huumehöyryissä suurentuneet hallusinaatioiden värittäessä maailmaa.
Hengelliset hallusinaatiot saattavat aiheuttaa herkkämielisille ihmisille ilmeisesti samanlaisen tilan ja kaikkein eufoorisimmilla hetkillä katse on kuin lsd lentomatkaa aloittavalla nistillä.
Joillan herkkämielisimmillä Jt:lla tuo euforia jatkuu kaiken aikaa.

Daavidin Oksan jäsenistöllä saattoi myös olla omanlaisensa katse.

En suoraan rinnasta vilpittömien Jehovan Todistajien ja DO:n katseita, mutta yhtäläisyys tässä on tavallaan ehdoton auktoriteetin noudattaminen. Ja ko auktoriteetti on lahkon Johto.

DO:n loppu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Daavidin_oksa

Mitenkäs vilpittömien Jehovan Todistajien verisuositukset, jotka Seura on asettanut. Seura suosituksillaan suosittaa ns lahkolaisilleen kuolemaa. (veri-itsemurhaa, ja muutakin paskaa)

Jep, Vilpitön Jehovan Todistaja voi tehdä oman ratkaisun verensiirron tms suhteen, mutta käytännössä ratkaisu perustuu Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin edellyttämiin asioihin. Seura pesee verimurhissa oman kätensä koska jokainen vilpitön Jehovan Todistaja toimii mukamas omantuntonsa mukaisesti. Mikä VITUN omatunto, pitäisikö sanoa Seuran valmentama ja rakennettu omatunto.

Käsittääkseni vilpittömillä Jehovan Todistajilla ei ole kiperissä uskonnollisissa asioissa omaa omatuntoa. Käsittääksaeni vilpittömillä Jehovan Todistajilla on kiperissä asioissa vain ns tm, Seuran omatunto.

RaM kirjoitti:Tunnen tuon katseen. Se on mielestäni seurausta aIVOtoiminnan alasajosta, jonka vuoksi silmät ja korvat jäävät suurelta osin toimettomiksi. Etenkin silmät paljastavat ko. tilanteen vakavuuden.

Quotekorjaus minun.

Jos asiaa ajatellaan kuvainnollisesti tai ajatuksien vaellukseksi, niin voitaisiin kuvainnollisesti olettaa että ns Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin vuosihuoltoa ja sen edelleen ylös-ajoa suoritetaan osaltaan konventeissa.

Tämä kuvainnollisena mielipiteenäni.

Asiasta aivan toiseen eli OT: jotkut useat Seuran suositukset ovat tavallaan määräyksiä vilpittömille Jehovan Todistajille ja JT:n vaan täytyy alistua ns suosituksiin. Jopa oman henkensä uhalla tai erottamisen uhalla. Ja jos ei alistu tai ei kadu niin sanktiot ovat Seuran osalta mahdollisia tai pikemminkin todennäköisiä.

Tuosta ns. oudosta katseesta voisin todeta sen verran: Että katse saattaa muuttua vilpittömien Jehovan Todistajien osalta aika erikoiseksi mikäli JT:n asioita käsitellään "tarkasti" Seuran kirjallisuuden mukaan tai tieteen nykyhetken mukaan. Kuvainnollinen onnellisuuden katse saattaa muuttua viirusilmäksi ja selittelyksi. Kaupan päälle saattaa saada lupauksen uudelleenkäynnistä jota saattaa joutua odottamaan ehkä yllättävän pitkään.

Puistattaa. Jotenkin "creepyä".

Oli myös pälyilevä katse puhujilla. Katse kiersi, miten sana tehoaa . . .

Vieras kirjoitti:Oliko srk:ssa myös niitä, joilla tuota ilmettä ei ollut ja kuinkas sitten kävikään?

Tunnen yhden tapauksen. Hän on vallassa edelleen.

Tuo katse on tuttu. Ex-vaimoni sanoi myös, että hän tunnistaa JT:t ilmeestä, katseesta. Luulen, että sille on joku psykologis-fysiologinen selitys, joka juontaa juurensa manipuloinnin maailmaan. Exäni väitti, että ilme tulee jotenkin Jehovalta, jonkunlainen onnellisuuden ilme. Mikä merkitys on koko ajan ylläpidettävällä (teko)hymyllä?

Oliko srk:ssa myös niitä, joilla tuota ilmettä ei ollut ja kuinkas sitten kävikään?

Ihan profaanisti ottaen: ajatteleeko ihminen todella sydämellään, maksallaan tai munuaisillaan. Niilläko hän myös tuntee! Tuo käsitys oli pitkään vallalla ja edelleen hyvin käyttökelpoinen uskonnollisessa kielenkäytösä, sydän etenkin. Ovatko ihmisen kaikki ajatukset todella pahoja, vai oliko sittenkin kysymys kirjoittajan hieman katkerista kokemuksista?

Edit: Mikäli uskonnollinen ihminen todella ajattelee ihmisen salaistenkin ajatusten (sitähän sydämen aivoitukset tarkoittavat) olevan pahat, hän usein lisää sanan "ihmisen" eteen apusanan "toisen", projisoiden näin omat pahat ajatuksensa toisen ihmisen tai toisten ihmisten niskoille. On ikään kuin helpompi hengittää. Jehovantodistajuuden hypetyksessä kysymys on aivan samasta asiasta, mutta kokonaisvaltaisempana ilmiönä: me - nuo tai henkilökohtaisemmalla tasolla minä - tuo.

Totta turajat...

Itsekkin monasti ollessani Jeppula , aloin ahdistua , jos tuli tilanne jossa ei tiennyt , mitä olisi sopivaa tehdä. Ja seuran kirjallisuudesta sitten koettaa etsiä vastausta.

Ei oikein uskalla itse ratkaista asiaa oman pään mukaan ,koska "ihmisen sydämen aivoitukset ovat kaiken aikaa ainoastaan pahat ..." - sanoo raamattu.

Avojen alasajosta osoittaa myös se vakava havainto, että Jehovan todistajilla ei ole omaa omaatuntoa. Kun tulee kyse jostain ratkaisusta, johon ei ole heti selvää sääntöä, käännytään Seuran kirjallisuuden puoleen katsomaan mitä "minun omatuntoni" sallii tässä kyseisessä tapauksessa tehtävän.