Veljesseura.org

Joskus 80-luvulla Hämeenlinnassa oltiin porukalla tiskivuorossa, tuli pelleiltyä ja sohittua sen tiskialtaan suihkun kanssa ja osoittelin muuta poppoota sillä suihkupistoolilla ja jotenkin onnistuin lopulta kastelemaan koko tiskausporukan.
Silloin ei naurattanut yhtään... jälkeenpäin tuli naureskeltua...

"Luopio" taitaa kirjoittaa minusta.
Niinpä tosiaan,nakkeja syötiin ja ykköskaljaa juotiin.
Myös munkkeja paisteltiin ja tietenkin syötiin.Pitihän arvioida oliko hyviä.
Piirikonventissa syötiin hampurilaisia ja lihapiirakoita,kun olin myyntitiskien "johtaja".
Mun rakkain konventtimuisto on kuitenkin näytelmässä esiintyminen.Olinhan itse pää-osan esittäjä,eräänlainen Tauno Palo,vai olisikohan sittenkin vain"Pekka Puupää".Roolinimeni oli:"Unto Uhmamieli".
Heh...heh..Miten enteilevä roolinimi.Katselijoita oli 6000,Helsingissä ja Oulussa 4000,muistaakseni.

Kyllähän noi konventit oli aina sellasia kohokohtia, tuppukylästä mentiin bussikuljetuksella Helsinkiin/Hämeenlinnaan. Pienempänä kakarana varmaan ihan se vaihtelu ja tietysti konventteja varten huolella valikoidut karkkipussit oli parasta! Ja jossain vaiheessa sitten odotteli jonkun pojan näkemistä, ikinä ei kuitenkaan uskaltanut kummemmin lähestyä vaikka monta vuotta oli samoihin naamoihin kauheen ihastunut. Istumapaikat tietysti valittiin niiden poikien läheltä, jäähallissa mahdollisimman ylärivillä, että on helppo vilkuilla! Nää rintakortit oli siinä vaiheessa älyttömän hyvä juttu, pysty selvittämään nimen ja asuinpaikan ja aina suunniteltiin miten päästäisiin käymään niiden seurakunnan kokouksissa!
Tuli sitä oltua jäähallin siivouksessakin mukana, tosin muistan että siinä vaiheessa itsellä oli jo suht "kapinalliset" vaatteet päällä (oisinko ollu 14-15v), eikä ne söpöt hyvät pojat ikinä semmosen perään kattoneet, tietenkään. Muutenkin siinä alko tulla itseä kohtaan kylmä ilmapiiri, ne "parhaat ystävät" hakeutu parempien ihmisten(tienraivaajien jne..) seuraan kun itsellä alkoi veri vetää maailmalle. Siitä pari vuotta eteenpäin istuin yksin ylärivillä krapulaa täristen ja jaffaa juoden, se viimeinen kerta, silmillä heitin hyvästit niille teinivuosien ihanille veljille, vielä hetken lauloin lauluja mukana ja painoin pään rukoukseen, koin sen lämmön ja ystävällisen ilmapiirin, mutta tiesin etten kuulu siihen joukkoon enää, enkä tule ikinä kuulumaankaan.
Kuitenkin vielä muistelen konventteja ehkä hieman ikävöiden, tai sitten niitä poikia vaan. Puhkesin kukkaan sen jälkeen kun selkäni käänsin noille porukoille, ja välillä salaa haaveilen että törmäisin noihin ihastuksiin jossain baarissa tai muussa "maailman"menossa, sen verran suuren kolon ne silloin hämmentyneen teinin sydämeen jätti! Muutaman kerran on kadulla vastaan kävellytkin ja aina kuohahtaa ja ei voi olla miettimättä onkohan tuokin poikarukka vielä siellä "oikealla" tiellä.

Nyt lähti ajatus sen verran hakoteille, tässä onkin 10 vuotta vaiettu tästä omasta menneisyydestä. Vain perhe tietää totuuden, eikä sekään asiasta halua enää puhua. Joten ymmärrettäköön että alkaa muistoja tulvia kun tämän sivuston satuin löytämään! :D

Mukavia muistoja konventissa tuli kun teini-ikäisenä pääsin yhteismajoitukseen jollekin koululle. Sain paljon uusia ystäviä ja ihastuinkin pari kertaa. Hämeenlinnan konventissa ihastuin kerran yhteen tyttöön niin kovasti että muistelen yhä hänen ruskeita silmiään. Harmi kun olin silloin niin typerä etten napannut hänestä elämäni rakkautta ja vaimoa

Hämmästyttävää - tai oikeastaan ei: ei yhtään mieluista konventtimuistoa. Tuo purtavan hakeminen väliajoillakin turmeltui, kun joutui kantamaan rintamainosta, joka sai häpeämään. "Tuossa taas yksi höynäytetty, toivottavasti vain ei tule käännyttämään", uskoin ulkopuolisten ajattelevan.

Se pehmusteen ottaminen tuolille mukaan paransi mukavuutta sen verran, että saattoi kuunnella pätkiä puheistakin eikä pelkästään ajattelemaan istumalihaksiaan ja jalkojen kutinaa.

Tauoilla aina odotin tapaavani "rakkaudellisia" sisaria ja veljiä, mutta sain huomata, että paikalle oli kokoontunut joukko sisäpiiriklikkejä sisäpiirijuttuineen. Vesitarjoiluun kutistunut tarjoilu sai ihmettelemään Seuran taloudenllista tilaa.

"Väärin" pukeutuneiden sisarten arvostelu oli hauskaa. Oli ehkä mukavaa katsella ja moralisoida, mikä tapa on yleinen JT:n keskuudessa.

Ot.

Tällainen "oma valuutta"-käytäntö ei ole mitenkään tuntematon, ei ainakaan, YK-joukoissa palvelleille. Meillä oli oma, samankaltainen, tosin kiinteäarvoinen" messiseteli, sellainen sopivan kokoinen lappunen eri rahanarvoissa. Ne lunastettiin taaloilla ja senteillä ja kävivät oman toimialueen sisällä messistä ostettaessa. Mikäli joku tuote maksoi esim. 25 cent. ja tarjosit 50 centin lappua, sait 25 cent. lapun takaisin. Edellinen demoni jätti ystävällisesti käyttööni reilun taalan edestä näitä lappuja, pääsin heti alkuun ja tupakkia ostamaan. (tuli sellainen merkeleellinen tarve tupakoida heti samana iltana alueelle päästyäni - pari savuketta pummasin, minkä jälkeen hankin koko kartongin)

Vierras kirjoitti:Iltaohjelmassa järjestettyä nähtävyyksiin tutustustumista

Minulle kävi ensimmäisessä piirikonventissani sillä tavalla, että löysin konventin järjestetyltä iltaretkeltä tulevan aviopuolisoni.

Mieluisinta oli tietysti se kun konventit päättyivät.

Kuponki leikkirahaa käytettiin todennäköisesti jotta ei tarvitsisi järjestää tarpeeksi vaihtorahaa jokaiseen ostopisteeseen. Toinen syy voisi olla turvallisuus; hieman vainoharhaista tosin noilla summilla. Toisaalta kun vaihtorahoilla pelaamista vähennetään, niin lahjalaatikkoon kerääntyy ehkäpä enemmän muuta kuin niitä kolikoita.

En lähtenyt konventtiin maksamaan suolaista ylimitoitettua hintaa perunasta, kastikkeesta ja kasvisraasteesta, tämä paras konventtimuisto.

Hauskaa oli vielä silloin kun oli kunnon päiväruoka sekä ostettavaksi lihapiirakoita, nakkeja, karkkeja, leivoksia, limua, ykkösolutta. Iltaohjelmassa järjestettyä nähtävyyksiin tutustustumista ja vaihtoehtona elävää musiikkia, kuten rytmimusiikiksi sovitettuja valtakunnan lauluja. Ja tietysti keittiöhommiin osallistujille käytännössä vapautus ohjelmasta. Nykyään taitaa olla teineillä aika ankeaa...

Minulle on jäänyt mieleen lapsuudesta etenkin kesäkonventtien karkkikioskit, ja jäätelöäkin taisi konventeissa myynnissä olla. Jostain syystä konventeissa vaihdettiin rahaa 'lipukkeisiin', joilla sitten sai ostaa (karkkia) ohjelman ajaksi. Myyjänä toiminut sisar (oliko tässä tehtävässä koskaan veljiä?) sitten kynällä veti viivan käytettyihin lippuihin sitä mukaa kun rahaa kului. Taisivat olla viiden markan arvoisia per yksi seteli, semmoisia vaaleansinisiä(?) lipukkeita, jotka oli jaoteltu kymmeneen viidenkymmenen pennin arvoiseen osaan. Lapsen silmin oikein kivaa leikkirahaa, vähän niinkuin Afrikan tähdessä.
Tietäneekö kukaan syytä, jonka takia noita lipukkeita konventeissa käytettiin rahan sijasta? Plus että millä logiikalla joissakin konventeissa käytettiin rahalippuja ja toisissa taas ei?
Olipahan tosiaan tarjonta (siis muu kuin 'hengellinen') männävuosina himppasen verran parempi kuin nykyään... Mikä lie ollut syy karkkikioskeista luopumiseen? Ilmaiset ruokailut loppuivat ihan sen 'ilmaisen' takia, eli kävi vissiin turhan ankarasti seuran kukkaron päälle. Mutta miksei nykyäänkin voisi konventeissa olla myynnissä purtavaa? Onko tästäkin kenties kehitetty joku 'uuden valon' mukainen säännös, jonka mukaan myyntitoiminta (kuten nähtävästi se ilmaiseksi jakaminenkin) konventeissa on paheksuttavaa?

Parasta oli, kun konvissa oli vielä mansikkaleivoksia. Myöhemmin oli sitten hampurilaisia. Nykyisin ei ole kuulemma kuin vettä...

Oliko hän nimim. jt-man ?

"Millähän lihaksilla todistaja" -puhuttiin aikoinaan että Nokialla oli voimanostossa tuollainen SM -mitalitasoa oleva jt.

Käsitettiin että hän kirjoitti U & E -palstalla joskus 10 v sitten ja että hän olisi "menettänyt lahkouskonsa". Kuinkahan lie ?

On lavanpalvelijan roolia ja äänilaiteveikkaa. Naiset vaan istuu. Onni on vain se synnytys. Miksi niin nuorena haluavat lapsia?