Mieluinen konventtimuisto

[rippeli]

Mukavia muistoja konventissa tuli kun teini-ikäisenä pääsin yhteismajoitukseen jollekin koululle. Sain paljon uusia ystäviä ja ihastuinkin pari kertaa. Hämeenlinnan konventissa ihastuin kerran yhteen tyttöön niin kovasti että muistelen yhä hänen ruskeita silmiään. Harmi kun olin silloin niin typerä etten napannut hänestä elämäni rakkautta ja vaimoa

[harhailija]

Kyllähän noi konventit oli aina sellasia kohokohtia, tuppukylästä mentiin bussikuljetuksella Helsinkiin/Hämeenlinnaan. Pienempänä kakarana varmaan ihan se vaihtelu ja tietysti konventteja varten huolella valikoidut karkkipussit oli parasta! Ja jossain vaiheessa sitten odotteli jonkun pojan näkemistä, ikinä ei kuitenkaan uskaltanut kummemmin lähestyä vaikka monta vuotta oli samoihin naamoihin kauheen ihastunut. Istumapaikat tietysti valittiin niiden poikien läheltä, jäähallissa mahdollisimman ylärivillä, että on helppo vilkuilla! Nää rintakortit oli siinä vaiheessa älyttömän hyvä juttu, pysty selvittämään nimen ja asuinpaikan ja aina suunniteltiin miten päästäisiin käymään niiden seurakunnan kokouksissa!
Tuli sitä oltua jäähallin siivouksessakin mukana, tosin muistan että siinä vaiheessa itsellä oli jo suht "kapinalliset" vaatteet päällä (oisinko ollu 14-15v), eikä ne söpöt hyvät pojat ikinä semmosen perään kattoneet, tietenkään. Muutenkin siinä alko tulla itseä kohtaan kylmä ilmapiiri, ne "parhaat ystävät" hakeutu parempien ihmisten(tienraivaajien jne..) seuraan kun itsellä alkoi veri vetää maailmalle. Siitä pari vuotta eteenpäin istuin yksin ylärivillä krapulaa täristen ja jaffaa juoden, se viimeinen kerta, silmillä heitin hyvästit niille teinivuosien ihanille veljille, vielä hetken lauloin lauluja mukana ja painoin pään rukoukseen, koin sen lämmön ja ystävällisen ilmapiirin, mutta tiesin etten kuulu siihen joukkoon enää, enkä tule ikinä kuulumaankaan.
Kuitenkin vielä muistelen konventteja ehkä hieman ikävöiden, tai sitten niitä poikia vaan. Puhkesin kukkaan sen jälkeen kun selkäni käänsin noille porukoille, ja välillä salaa haaveilen että törmäisin noihin ihastuksiin jossain baarissa tai muussa "maailman"menossa, sen verran suuren kolon ne silloin hämmentyneen teinin sydämeen jätti! Muutaman kerran on kadulla vastaan kävellytkin ja aina kuohahtaa ja ei voi olla miettimättä onkohan tuokin poikarukka vielä siellä "oikealla" tiellä.

Nyt lähti ajatus sen verran hakoteille, tässä onkin 10 vuotta vaiettu tästä omasta menneisyydestä. Vain perhe tietää totuuden, eikä sekään asiasta halua enää puhua. Joten ymmärrettäköön että alkaa muistoja tulvia kun tämän sivuston satuin löytämään! :D

[ex palv.valvoja]

"Luopio" taitaa kirjoittaa minusta.
Niinpä tosiaan,nakkeja syötiin ja ykköskaljaa juotiin.
Myös munkkeja paisteltiin ja tietenkin syötiin.Pitihän arvioida oliko hyviä.
Piirikonventissa syötiin hampurilaisia ja lihapiirakoita,kun olin myyntitiskien "johtaja".
Mun rakkain konventtimuisto on kuitenkin näytelmässä esiintyminen.Olinhan itse pää-osan esittäjä,eräänlainen Tauno Palo,vai olisikohan sittenkin vain"Pekka Puupää".Roolinimeni oli:"Unto Uhmamieli".
Heh...heh..Miten enteilevä roolinimi.Katselijoita oli 6000,Helsingissä ja Oulussa 4000,muistaakseni.

[Tertsa]

Joskus 80-luvulla Hämeenlinnassa oltiin porukalla tiskivuorossa, tuli pelleiltyä ja sohittua sen tiskialtaan suihkun kanssa ja osoittelin muuta poppoota sillä suihkupistoolilla ja jotenkin onnistuin lopulta kastelemaan koko tiskausporukan.
Silloin ei naurattanut yhtään... jälkeenpäin tuli naureskeltua...