Kirjoittaja Johanneksen poika » 14.07.2010 22:13
Vieras kirjoitti:Jos joku haluaa tarkistaa, niin vartiotorni on heinäkuu 1913 sivu 128.
Hiukan uudempaa selitystä asiaan saadaan Vartiotornista vuonna 2006:
*** w06 1/4 s. 22-25 kpl 5-18 Menkää, tehkää opetuslapsia ja kastakaa heidät ***
5 Kasteelle aikovalta kysytään ensiksi, onko hän katunut entistä elämäntapaansa ja vihkinyt elämänsä Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Tämä kysymys kiinnittää huomion kahteen erittäin tärkeään askeleeseen, jotka täytyy ottaa ennen kastetta, nimittäin katumukseen ja vihkiytymiseen.
6 Miksi ihmisen täytyy katua ennen kuin hän tarjoutuu kasteelle? Apostoli Paavali selittää: ”Me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa.” (Efesolaisille 2:3.) Ennen kuin opimme tuntemaan täsmällisesti Jumalan tahdon, elimme sopusoinnussa maailman kanssa, sen arvojen ja normien mukaisesti. Sellainen elämäntapa oli tämän järjestelmän jumalan, Saatanan, vaikutuspiirissä (2. Korinttilaisille 4:4). Opittuamme tuntemaan Jumalan tahdon päätimme kuitenkin, ettemme elä ”enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten” (1. Pietarin kirje 4:2).
7 Tämä uusi elämäntapa on hyvin antoisa. Ennen kaikkea se mahdollistaa kallisarvoisen suhteen Jehovaan. Daavidin mukaan meitä kutsutaan ikään kuin astumaan Jumalan ”telttaan” ja ”pyhälle vuorelle”, mikä on todella suurenmoinen etuoikeus (Psalmit 15:1). Jehova ei luonnollisestikaan kutsuisi sinne ketä tahansa vaan ainoastaan sen, joka ”vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään” (Psalmit 15:2). Kun opimme totuuden, meidän täytyy ehkä tehdä joitakin muutoksia sekä käytöksessä että persoonallisuudessa täyttääksemme nämä vaatimukset (1. Korinttilaisille 6:9–11; Kolossalaisille 3:5–10). Näiden muutosten vaikuttimena on katumus eli se, että tunnemme syvää mielipahaa entisen elämäntapamme vuoksi ja päätämme lujasti toimia Jehovaa miellyttävällä tavalla. Tämä johtaa täyskäännökseen: siihen että hylkää itsekkään, maailmallisen elämäntavan ja lähtee Jumalaa miellyttävälle tielle. (Apostolien teot 3:19.)
8 Ensimmäisen kastekysymyksen jälkimmäisessä osassa kysytään, ovatko kasteelle aikovat vihkiytyneet Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Vihkiytyminen on tärkeä askel, joka täytyy ottaa ennen kastetta. Se tapahtuu rukouksessa, jossa ilmaisemme halumme antaa elämämme Kristuksen välityksellä Jehovalle. (Roomalaisille 14:7, 8; 2. Korinttilaisille 5:15.) Jehovasta tulee nyt Herramme ja Omistajamme, ja teemme Jeesuksen tavoin Jumalan tahdon mielellämme (Psalmit 40:8; Efesolaisille 6:6). Tämä juhlallinen lupaus tehdään Jehovalle vain kerran. Vihkiytyminen on vain meidän ja Jumalan välinen asia, mutta kastepäivänä esitettävä julkinen julistus tekee kaikille tunnetuksi, että tosiaan olemme vihkiytyneet juhlallisesti taivaalliselle Isällemme (Roomalaisille 10:10).
9 Mitä Jumalan tahdon tekemiseen Jeesuksen esimerkin mukaisesti sisältyy? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Hän mainitsi tässä kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy ”kieltää” itsemme. Sanomme siis ”ei” itsekkäille, epätäydellisille taipumuksillemme ja ”kyllä” Jumalan neuvoille ja ohjeille. Toiseksi meidän tulee ottaa ”kidutuspaalumme”. Jeesuksen päivinä kidutuspaalu oli häpeän ja kärsimyksen vertauskuva. Koska olemme kristittyjä, otamme osaltamme vastaan kärsimystä hyvän uutisen tähden (2. Timoteukselle 1:8). Vaikka maailma saattaa pilkata tai arvostella meitä, me halveksimme Kristuksen tavoin häpeää, koska olemme onnellisia siitä, että tiedämme miellyttävämme Jumalaa (Heprealaisille 12:2). Lopuksi meidän täytyy seurata Jeesusta ”jatkuvasti” (Psalmit 73:26; 119:44; 145:2).
10 Jopa jotkut vastustajat panevat merkille, että Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet Jumalalle palvellakseen häntä varauksitta. Esimerkiksi Buchenwaldin keskitysleirissä natsi-Saksassa todistajia, jotka kieltäytyivät luopumasta uskostaan, vaadittiin allekirjoittamaan seuraava painettu ilmoitus: ”Pysyn edelleenkin vakaumuksellisena raamatuntutkijana enkä koskaan riko valaa, jonka olen vannonut Jehovalle.” Tästä varmasti heijastuu hyvin asenne, joka on ominainen kaikille Jumalan vihkiytyneille, uskollisille palvelijoille. (Apostolien teot 5:32.)
Yksi Jehovan todistajista
11 Toisessa kysymyksessä kasteelle aikovalta kysytään, ymmärtääkö hän, että hänen kasteensa osoittaa hänen olevan yksi Jehovan todistajista. Kun hän on käynyt upotuskasteella, hänestä tulee virkaan asetettu sananpalvelija, johon yhdistetään Jehovan nimi. Tämä on sekä suuri etuoikeus että vakava vastuu. Nyt hän voi myös odottaa saavansa ikuisen pelastuksen, mikäli hän pysyy uskollisena Jehovalle (Matteus 24:13).
12 On totisesti ainutlaatuinen kunnia, että kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan nimi yhdistetään meihin. Profeetta Miika sanoi: ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.) Tähän kunniaan liittyy kuitenkin myös vastuu. Meidän on pyrittävä elämään tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovan nimelle. Paavali muistutti roomalaiskristittyjä siitä, että jos joku ei toimi sen mukaan kuin saarnaa, niin Jumalan nimeä ”rienataan” eli se joutuu huonoon valoon (Roomalaisille 2:21–24).
13 Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, hän ottaa kantaakseen myös velvollisuuden todistaa Jumalastaan. Jehova pyysi vihkiytynyttä Israelin kansaa todistajakseen, jotta se julistaisi hänen ikuista jumaluuttaan (Jesaja 43:10–12, 21). Tuo kansa ei kuitenkaan täyttänyt tätä tehtävää, ja lopulta se menetti Jehovan suosion kokonaan. Nykyään tosi kristityt ovat ylpeitä siitä, että heillä on etuoikeus antaa todistusta Jehovasta. Todistamme hänestä, koska rakastamme häntä ja haluamme, että hänen nimensä pyhitettäisiin. Miten voisimmekaan pysyä vaiti, kun tiedämme totuuden taivaallisesta Isästämme ja hänen tarkoituksestaan? Meistä tuntuu samalta kuin apostoli Paavalista, joka sanoi: ”Minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Korinttilaisille 9:16.)
14 Toinen kysymys muistuttaa kasteelle aikovaa myös hänen velvollisuudestaan työskennellä sen järjestön yhteydessä, jota Jehovan henki ohjaa. Emme voi eristäytyä muista Jumalan palvelijoista, vaan tarvitsemme ”koko veljesseuran” apua, tukea ja rohkaisua. (1. Pietarin kirje 2:17; 1. Korinttilaisille 12:12, 13.) Jumalan järjestö edistää tärkeällä tavalla hengellistä kasvuamme. Saamme siltä runsaasti raamatullisia julkaisuja, jotka auttavat meitä hankkimaan lisää täsmällistä tietoa, toimimaan viisaasti ongelmissa ja kehittämään läheistä suhdetta Jumalaan. Samoin kuin äiti, joka ei varmasti jätä lastaan vaille riittävää ruokaa ja huolenpitoa, ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” toimittaa runsaasti ajankohtaista hengellistä ravintoa, niin että voimme edistyä hengellisesti (Matteus 24:45–47; 1. Tessalonikalaisille 2:7,
.
15 Jehovan palvelijat saavat viikoittaisissa kokouksissaan valmennusta ja kannustusta, niin että he voivat olla hänen uskollisia todistajiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Teokraattinen palveluskoulu opettaa meitä puhumaan julkisesti, ja palveluskokous valmentaa meitä esittämään sanomaamme tehokkaasti. Sekä kokouksissamme että tutkimalla henkilökohtaisesti raamatullisia julkaisuja voimme nähdä, että Jehovan henki vaikuttaa ohjaamalla hänen järjestöään. Saamme säännöllisesti ohjausta, jonka avulla Jumala varoittaa meitä vaaroista, valmentaa meitä tehokkaiksi sananpalvelijoiksi ja auttaa meitä pysymään hengellisesti hereillä. (Psalmit 19:7, 8, 11; 1. Tessalonikalaisille 5:6, 11; 1. Timoteukselle 4:13.)
Ratkaisun takana oleva vaikutin
16 Kaksi kastekysymystä muistuttavat siis kasteelle aikovia vesikasteen merkityksellisyydestä ja sen mukana tulevista velvollisuuksista. Mistä vaikuttimesta kastepäätös tulisi sitten tehdä? Emme mene kasteelle siksi, että joku pakottaa meitä siihen, vaan koska Jehova ”vetää” meitä puoleensa (Johannes 6:44). ”Jumala on rakkaus”, ja hän hallitsee kaikkeutta rakkaudella, ei voimakeinoin (1. Johanneksen kirje 4:8). Meitä vetävät Jehovan puoleen hänen hienot ominaisuutensa ja se, miten hän kohtelee meitä. Jehova antoi ainosyntyisen Poikansa puolestamme ja tarjoaa meille parasta mahdollista tulevaisuutta. (Johannes 3:16.) Se saa meidät vuorostamme antamaan – vihkimään – hänelle elämämme (Sananlaskut 3:9; 2. Korinttilaisille 5:14, 15).
17 Emme vihkiydy millekään asialle emmekä työlle vaan itse Jehovalle. Tehtävät, joita Jumala antaa palvelijoilleen, ovat erilaisia, mutta heidän vihkiytymisensä hänelle pysyy samana. Esimerkiksi se, mitä hän käski Abrahamia tekemään, poikkesi suuresti siitä, mitä hän odotti Jeremialta (1. Mooseksen kirja 13:17, 18; Jeremia 1:6, 7). Molemmat hoitivat kuitenkin sen erikoistehtävän, jonka Jumala oli heille antanut, koska he rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa uskollisesti. Tänä lopun aikana kaikki Kristuksen kastetut seuraajat pyrkivät noudattamaan Kristuksen käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Tämän työn tekeminen kokosydämisesti on erinomainen tapa osoittaa, että rakastamme taivaallista Isäämme ja olemme todella vihkiytyneitä hänelle (1. Johanneksen kirje 5:3).
18 Kaste avaa epäilemättä tien moniin siunauksiin, mutta tähän askeleeseen ei tule suhtautua kevyesti (Luukas 14:26–33). Se on ilmaus päätöksestä, joka menee kaikkien muiden velvollisuuksien edelle (Luukas 9:62). Kun menemme kasteelle, sanomme todellisuudessa julkisesti: ”Tämä Jumala on meidän Jumalamme ajan hämärään asti, niin, ikuisesti. Hän opastaa meitä kuolemaan asti.” (Psalmit 48:14.)
[quote="Vieras"]Jos joku haluaa tarkistaa, niin vartiotorni on heinäkuu 1913 sivu 128.[/quote]
Hiukan uudempaa selitystä asiaan saadaan Vartiotornista vuonna 2006:
*** w06 1/4 s. 22-25 kpl 5-18 Menkää, tehkää opetuslapsia ja kastakaa heidät ***
5 Kasteelle aikovalta kysytään ensiksi, onko hän katunut entistä elämäntapaansa ja vihkinyt elämänsä Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Tämä kysymys kiinnittää huomion kahteen erittäin tärkeään askeleeseen, jotka täytyy ottaa ennen kastetta, nimittäin katumukseen ja vihkiytymiseen.
6 Miksi ihmisen täytyy katua ennen kuin hän tarjoutuu kasteelle? Apostoli Paavali selittää: ”Me kaikki kerran vaelsimme sopusoinnussa lihamme halujen kanssa.” (Efesolaisille 2:3.) Ennen kuin opimme tuntemaan täsmällisesti Jumalan tahdon, elimme sopusoinnussa maailman kanssa, sen arvojen ja normien mukaisesti. Sellainen elämäntapa oli tämän järjestelmän jumalan, Saatanan, vaikutuspiirissä (2. Korinttilaisille 4:4). Opittuamme tuntemaan Jumalan tahdon päätimme kuitenkin, ettemme elä ”enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten” (1. Pietarin kirje 4:2).
7 Tämä uusi elämäntapa on hyvin antoisa. Ennen kaikkea se mahdollistaa kallisarvoisen suhteen Jehovaan. Daavidin mukaan meitä kutsutaan ikään kuin astumaan Jumalan ”telttaan” ja ”pyhälle vuorelle”, mikä on todella suurenmoinen etuoikeus (Psalmit 15:1). Jehova ei luonnollisestikaan kutsuisi sinne ketä tahansa vaan ainoastaan sen, joka ”vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään” (Psalmit 15:2). Kun opimme totuuden, meidän täytyy ehkä tehdä joitakin muutoksia sekä käytöksessä että persoonallisuudessa täyttääksemme nämä vaatimukset (1. Korinttilaisille 6:9–11; Kolossalaisille 3:5–10). Näiden muutosten vaikuttimena on katumus eli se, että tunnemme syvää mielipahaa entisen elämäntapamme vuoksi ja päätämme lujasti toimia Jehovaa miellyttävällä tavalla. Tämä johtaa täyskäännökseen: siihen että hylkää itsekkään, maailmallisen elämäntavan ja lähtee Jumalaa miellyttävälle tielle. (Apostolien teot 3:19.)
8 Ensimmäisen kastekysymyksen jälkimmäisessä osassa kysytään, ovatko kasteelle aikovat vihkiytyneet Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. Vihkiytyminen on tärkeä askel, joka täytyy ottaa ennen kastetta. Se tapahtuu rukouksessa, jossa ilmaisemme halumme antaa elämämme Kristuksen välityksellä Jehovalle. (Roomalaisille 14:7, 8; 2. Korinttilaisille 5:15.) Jehovasta tulee nyt Herramme ja Omistajamme, ja teemme Jeesuksen tavoin Jumalan tahdon mielellämme (Psalmit 40:8; Efesolaisille 6:6). Tämä juhlallinen lupaus tehdään Jehovalle vain kerran. Vihkiytyminen on vain meidän ja Jumalan välinen asia, mutta kastepäivänä esitettävä julkinen julistus tekee kaikille tunnetuksi, että tosiaan olemme vihkiytyneet juhlallisesti taivaalliselle Isällemme (Roomalaisille 10:10).
9 Mitä Jumalan tahdon tekemiseen Jeesuksen esimerkin mukaisesti sisältyy? Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Hän mainitsi tässä kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin meidän täytyy ”kieltää” itsemme. Sanomme siis ”ei” itsekkäille, epätäydellisille taipumuksillemme ja ”kyllä” Jumalan neuvoille ja ohjeille. Toiseksi meidän tulee ottaa ”kidutuspaalumme”. Jeesuksen päivinä kidutuspaalu oli häpeän ja kärsimyksen vertauskuva. Koska olemme kristittyjä, otamme osaltamme vastaan kärsimystä hyvän uutisen tähden (2. Timoteukselle 1:8). Vaikka maailma saattaa pilkata tai arvostella meitä, me halveksimme Kristuksen tavoin häpeää, koska olemme onnellisia siitä, että tiedämme miellyttävämme Jumalaa (Heprealaisille 12:2). Lopuksi meidän täytyy seurata Jeesusta ”jatkuvasti” (Psalmit 73:26; 119:44; 145:2).
10 Jopa jotkut vastustajat panevat merkille, että Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet Jumalalle palvellakseen häntä varauksitta. Esimerkiksi Buchenwaldin keskitysleirissä natsi-Saksassa todistajia, jotka kieltäytyivät luopumasta uskostaan, vaadittiin allekirjoittamaan seuraava painettu ilmoitus: ”Pysyn edelleenkin vakaumuksellisena raamatuntutkijana enkä koskaan riko valaa, jonka olen vannonut Jehovalle.” Tästä varmasti heijastuu hyvin asenne, joka on ominainen kaikille Jumalan vihkiytyneille, uskollisille palvelijoille. (Apostolien teot 5:32.)
Yksi Jehovan todistajista
11 Toisessa kysymyksessä kasteelle aikovalta kysytään, ymmärtääkö hän, että hänen kasteensa osoittaa hänen olevan yksi Jehovan todistajista. Kun hän on käynyt upotuskasteella, hänestä tulee virkaan asetettu sananpalvelija, johon yhdistetään Jehovan nimi. Tämä on sekä suuri etuoikeus että vakava vastuu. Nyt hän voi myös odottaa saavansa ikuisen pelastuksen, mikäli hän pysyy uskollisena Jehovalle (Matteus 24:13).
12 On totisesti ainutlaatuinen kunnia, että kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan nimi yhdistetään meihin. Profeetta Miika sanoi: ”Kaikki kansat osaltaan vaeltavat kukin jumalansa nimessä, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, Jumalamme, nimessä ajan hämärään asti, niin, ikuisesti.” (Miika 4:5.) Tähän kunniaan liittyy kuitenkin myös vastuu. Meidän on pyrittävä elämään tavalla, joka tuottaa kunniaa Jehovan nimelle. Paavali muistutti roomalaiskristittyjä siitä, että jos joku ei toimi sen mukaan kuin saarnaa, niin Jumalan nimeä ”rienataan” eli se joutuu huonoon valoon (Roomalaisille 2:21–24).
13 Kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, hän ottaa kantaakseen myös velvollisuuden todistaa Jumalastaan. Jehova pyysi vihkiytynyttä Israelin kansaa todistajakseen, jotta se julistaisi hänen ikuista jumaluuttaan (Jesaja 43:10–12, 21). Tuo kansa ei kuitenkaan täyttänyt tätä tehtävää, ja lopulta se menetti Jehovan suosion kokonaan. Nykyään tosi kristityt ovat ylpeitä siitä, että heillä on etuoikeus antaa todistusta Jehovasta. Todistamme hänestä, koska rakastamme häntä ja haluamme, että hänen nimensä pyhitettäisiin. Miten voisimmekaan pysyä vaiti, kun tiedämme totuuden taivaallisesta Isästämme ja hänen tarkoituksestaan? Meistä tuntuu samalta kuin apostoli Paavalista, joka sanoi: ”Minun täytyy se tehdä. Todellakin, voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” (1. Korinttilaisille 9:16.)
14 Toinen kysymys muistuttaa kasteelle aikovaa myös hänen velvollisuudestaan työskennellä sen järjestön yhteydessä, jota Jehovan henki ohjaa. Emme voi eristäytyä muista Jumalan palvelijoista, vaan tarvitsemme ”koko veljesseuran” apua, tukea ja rohkaisua. (1. Pietarin kirje 2:17; 1. Korinttilaisille 12:12, 13.) Jumalan järjestö edistää tärkeällä tavalla hengellistä kasvuamme. Saamme siltä runsaasti raamatullisia julkaisuja, jotka auttavat meitä hankkimaan lisää täsmällistä tietoa, toimimaan viisaasti ongelmissa ja kehittämään läheistä suhdetta Jumalaan. Samoin kuin äiti, joka ei varmasti jätä lastaan vaille riittävää ruokaa ja huolenpitoa, ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” toimittaa runsaasti ajankohtaista hengellistä ravintoa, niin että voimme edistyä hengellisesti (Matteus 24:45–47; 1. Tessalonikalaisille 2:7, 8).
15 Jehovan palvelijat saavat viikoittaisissa kokouksissaan valmennusta ja kannustusta, niin että he voivat olla hänen uskollisia todistajiaan (Heprealaisille 10:24, 25). Teokraattinen palveluskoulu opettaa meitä puhumaan julkisesti, ja palveluskokous valmentaa meitä esittämään sanomaamme tehokkaasti. Sekä kokouksissamme että tutkimalla henkilökohtaisesti raamatullisia julkaisuja voimme nähdä, että Jehovan henki vaikuttaa ohjaamalla hänen järjestöään. Saamme säännöllisesti ohjausta, jonka avulla Jumala varoittaa meitä vaaroista, valmentaa meitä tehokkaiksi sananpalvelijoiksi ja auttaa meitä pysymään hengellisesti hereillä. (Psalmit 19:7, 8, 11; 1. Tessalonikalaisille 5:6, 11; 1. Timoteukselle 4:13.)
Ratkaisun takana oleva vaikutin
16 Kaksi kastekysymystä muistuttavat siis kasteelle aikovia vesikasteen merkityksellisyydestä ja sen mukana tulevista velvollisuuksista. Mistä vaikuttimesta kastepäätös tulisi sitten tehdä? Emme mene kasteelle siksi, että joku pakottaa meitä siihen, vaan koska Jehova ”vetää” meitä puoleensa (Johannes 6:44). ”Jumala on rakkaus”, ja hän hallitsee kaikkeutta rakkaudella, ei voimakeinoin (1. Johanneksen kirje 4:8). Meitä vetävät Jehovan puoleen hänen hienot ominaisuutensa ja se, miten hän kohtelee meitä. Jehova antoi ainosyntyisen Poikansa puolestamme ja tarjoaa meille parasta mahdollista tulevaisuutta. (Johannes 3:16.) Se saa meidät vuorostamme antamaan – vihkimään – hänelle elämämme (Sananlaskut 3:9; 2. Korinttilaisille 5:14, 15).
17 Emme vihkiydy millekään asialle emmekä työlle vaan itse Jehovalle. Tehtävät, joita Jumala antaa palvelijoilleen, ovat erilaisia, mutta heidän vihkiytymisensä hänelle pysyy samana. Esimerkiksi se, mitä hän käski Abrahamia tekemään, poikkesi suuresti siitä, mitä hän odotti Jeremialta (1. Mooseksen kirja 13:17, 18; Jeremia 1:6, 7). Molemmat hoitivat kuitenkin sen erikoistehtävän, jonka Jumala oli heille antanut, koska he rakastivat Jehovaa ja halusivat tehdä hänen tahtonsa uskollisesti. Tänä lopun aikana kaikki Kristuksen kastetut seuraajat pyrkivät noudattamaan Kristuksen käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista ja tehdä opetuslapsia (Matteus 24:14; 28:19, 20). Tämän työn tekeminen kokosydämisesti on erinomainen tapa osoittaa, että rakastamme taivaallista Isäämme ja olemme todella vihkiytyneitä hänelle (1. Johanneksen kirje 5:3).
18 Kaste avaa epäilemättä tien moniin siunauksiin, mutta tähän askeleeseen ei tule suhtautua kevyesti (Luukas 14:26–33). Se on ilmaus päätöksestä, joka menee kaikkien muiden velvollisuuksien edelle (Luukas 9:62). Kun menemme kasteelle, sanomme todellisuudessa julkisesti: ”Tämä Jumala on meidän Jumalamme ajan hämärään asti, niin, ikuisesti. Hän opastaa meitä kuolemaan asti.” (Psalmit 48:14.)