Massetar kirjoitti:Otimme vihkijään yhteyttä itse, emme Betelin kautta. Hän kyseli tarkkaan siveellisen käyttäytymisen perään seurustelun aikana. Vihkimistä ei suoriteta, mikäli jotain moraalitonta olisi tapahtunut.
1. Jos pari vastaa että mitään sellaista ei ole tapahtunut, asia vihkijälle ok.
2. Jos jotain sellaista on tapahtunut ja pari ei tätä vihkijälle kerro eikä murru, asia vihkijälle ok.
3. Jos pari murtuu ja kertoo vihkijälle että on sellaista on tapahtunut, vihkijä ei suostu vihkimään ennenkuin asia on käsitelty Seurakunnassa veli vilpittömien vanhimpien edessä. -> mahdolliset sanktiot, etuisuudet pois, sylkykuppina olo x-aikaa, katumuksen osoitus.
4. Jos pari on jo aiemmin ollut veli vilpittömien edessä ja saanut sanktiot ja kärsinyt ne sekä lunastanut paikkansa takaisin Seurakunnassa ja etuisuudet palautettu, asia vihkijälle ok.
Tietenkin kohtien 1,2 ja 4 OK riippuu vihkijästä. Ja aina (esitti kysymyksiä tai ei) vihkijällä on mahdollisuus kieltäytyä.
Kohta 3:n jatkotoimenpiteistä en osaa sanoa kuin:
3a)vihkijä kehoittaa paria ilmoittamaan asian vanhimmille omatoimisesti
3b)vihkijä kehoittaa paria ilmoittamaan asian vanhimmille omatoimisesti, ja ilmoittaa asiasta myös itse vanhimmille
3c)Kuitenkin OK. On tietysti mahdollisuus siihen että vihkijällä ja parilla olisi erittäin hyvät välit. Ehkä jopa niin että veli on käynyt ihan talkoilla pistämässä vihkijän talon ulkovuorauksen kuntoon, tehnyt sisäremontin ja paljon muuta (edellämainittu tai välit eivät tietystikkään vaikuta veli vihkijän reagointiin kuullessaan "sellaisesta hyi hyi tuhmasta"). Ja muutenkin olisivat erittäin läheisissä tekemisissä, siis pari ja vihkijä tai parin suku/vihkijän suku.
Voisi olla mahdollista että vihkijä voisi veikeästi omantunnon nojalla asettua katsomaan niin, että ko pari on todellakin jo katunut tekemistään.
Ehkä vihkijä voisi kysyä: "eikös se ole niin että tämä on tapahtunut vain kerran, luulen niin kun kuuntelen teitä. En usko että olisin väärässä tässä suhteessa, minulla on sentään sitä elämänkokemusta ja viisautta mitä itse Jehovan kautta olen oppinut. Eli olette käsitykseni mukaan vain kerran "sellaista" ". Mitäpä sitä pari suotta kiistämään kun itse vihkijä asettaa ennakkoasetelman, helpotus parillekin.
Tai vihkijä voisi sanoa parille uskovansa siihen että olette jo kärsineet ja katuneet...ja se näkyy päällekin päin. Ja lisäisi vielä siihen itse vihkijän roolissa:" Minun mielestäni tämä asia on nyt käsitelty ja unohdettu. Ja mielestäni tämä asia, josta olette kärsineet ja katuneet aivan tarpeeksi, saa jäädä tähän. Ja tämä keskustelu unohdetaan eikä siitä jälkeenpäin puhuta. Oletteko samaa mieltä kanssani ?"
Mitäs siihen muut kuin nuori pari huokaisee helpotuksesta ja vakuuttaa olevansa samaa mieltä.
-> 3c) En tiedä voisiko näin mennä, mutta ei ole myöskään mahdotonta.
[quote="Massetar"]Otimme vihkijään yhteyttä itse, emme Betelin kautta. Hän kyseli tarkkaan siveellisen käyttäytymisen perään seurustelun aikana. Vihkimistä ei suoriteta, mikäli jotain moraalitonta olisi tapahtunut.[/quote]
1. Jos pari vastaa että mitään sellaista ei ole tapahtunut, asia vihkijälle ok.
2. Jos jotain sellaista on tapahtunut ja pari ei tätä vihkijälle kerro eikä murru, asia vihkijälle ok.
3. Jos pari murtuu ja kertoo vihkijälle että on sellaista on tapahtunut, vihkijä ei suostu vihkimään ennenkuin asia on käsitelty Seurakunnassa veli vilpittömien vanhimpien edessä. -> mahdolliset sanktiot, etuisuudet pois, sylkykuppina olo x-aikaa, katumuksen osoitus.
4. Jos pari on jo aiemmin ollut veli vilpittömien edessä ja saanut sanktiot ja kärsinyt ne sekä lunastanut paikkansa takaisin Seurakunnassa ja etuisuudet palautettu, asia vihkijälle ok.
Tietenkin kohtien 1,2 ja 4 OK riippuu vihkijästä. Ja aina (esitti kysymyksiä tai ei) vihkijällä on mahdollisuus kieltäytyä.
Kohta 3:n jatkotoimenpiteistä en osaa sanoa kuin:
3a)vihkijä kehoittaa paria ilmoittamaan asian vanhimmille omatoimisesti
3b)vihkijä kehoittaa paria ilmoittamaan asian vanhimmille omatoimisesti, ja ilmoittaa asiasta myös itse vanhimmille
3c)Kuitenkin OK. On tietysti mahdollisuus siihen että vihkijällä ja parilla olisi erittäin hyvät välit. Ehkä jopa niin että veli on käynyt ihan talkoilla pistämässä vihkijän talon ulkovuorauksen kuntoon, tehnyt sisäremontin ja paljon muuta (edellämainittu tai välit eivät tietystikkään vaikuta veli vihkijän reagointiin kuullessaan "sellaisesta hyi hyi tuhmasta"). Ja muutenkin olisivat erittäin läheisissä tekemisissä, siis pari ja vihkijä tai parin suku/vihkijän suku.
Voisi olla mahdollista että vihkijä voisi veikeästi omantunnon nojalla asettua katsomaan niin, että ko pari on todellakin jo katunut tekemistään.
Ehkä vihkijä voisi kysyä: "eikös se ole niin että tämä on tapahtunut vain kerran, luulen niin kun kuuntelen teitä. En usko että olisin väärässä tässä suhteessa, minulla on sentään sitä elämänkokemusta ja viisautta mitä itse Jehovan kautta olen oppinut. Eli olette käsitykseni mukaan vain kerran "sellaista" ". Mitäpä sitä pari suotta kiistämään kun itse vihkijä asettaa ennakkoasetelman, helpotus parillekin.
Tai vihkijä voisi sanoa parille uskovansa siihen että olette jo kärsineet ja katuneet...ja se näkyy päällekin päin. Ja lisäisi vielä siihen itse vihkijän roolissa:" Minun mielestäni tämä asia on nyt käsitelty ja unohdettu. Ja mielestäni tämä asia, josta olette kärsineet ja katuneet aivan tarpeeksi, saa jäädä tähän. Ja tämä keskustelu unohdetaan eikä siitä jälkeenpäin puhuta. Oletteko samaa mieltä kanssani ?"
Mitäs siihen muut kuin nuori pari huokaisee helpotuksesta ja vakuuttaa olevansa samaa mieltä.
-> 3c) En tiedä voisiko näin mennä, mutta ei ole myöskään mahdotonta.