Veljesseura.org

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Kaikki laukaisualustat vanhentuneina poistettu käytöstä?

Olettaisin alustojen olevan edelleen vanhassa käytössä, Vt-lehden lukijain kysärissä ilmoitettavaa laukaisuhetkeä odotellaan.

Markku Meilo kirjoitti:Nykyään kyseinen veli on muiden mukana opillisesti alastemmattu, koska vuonna 2007 hallintoelin havaitsi Jehovan kansalleen vuonna 1927 valottaman vuoden 1918-ylöstempaamisen perättömäksi.

Kaikki laukaisualustat vanhentuneina poistettu käytöstä?

Vieras kirjoitti:"sekä kehotti syömään saamani kalat, ei ruokkimaan niillä lokkeja" -merkitsikö tälle jehovan pyhittämälle jehovantodistajuus sitä, että mitä hänen päähänsä sitten pälkähtikään, niin se tuli esittää totuutena uhrille (hänen mielestään onnekkaalle osalliselle)

Oleellinen osa jehovantodistajuutta on tunne, että hallitsee kaikenlaiset eteen tulevat, elämää suuremmatkin asiat ihan kaukaa menneisyydestä pitkälle tulevaisuuteen. Veli ei tuossa tilanteessa halunnut pitää kynttiläänsä vakan alla ja sai yksin olleen lapsen käännyttämisestä oikeutetusti vielä raportintäytettäkin, minähän en ollut vielä kostuttautunut.

En muista koskaan keskustelleeni hänen kanssaan muuta kertaa kuin silloin Harakan laiturilla Kaivarissa. Minulle jäi sellainen mielikuva, että kokouksissa kyseinen veli ei ollut sieltä sosiaalisimmasta päästä. Muistaakohan RaM veli Bergströmin vai oliko hänet mahdollisesti ylöstemmattu siinä välissä?

Nykyään kyseinen veli on muiden mukana opillisesti alastemmattu, koska vuonna 2007 hallintoelin havaitsi Jehovan kansalleen vuonna 1927 valottaman vuoden 1918-ylöstempaamisen perättömäksi.

"sekä kehotti syömään saamani kalat, ei ruokkimaan niillä lokkeja" -merkitsikö tälle jehovan pyhittämälle jehovantodistajuus sitä, että mitä hänen päähänsä sitten pälkähtikään, niin se tuli esittää totuutena uhrille (hänen mielestään onnekkaalle osalliselle)

"Hirudon..." kysmykseen kommentti.

Aluksi pohtisin sitä että,mikä oli tuo aika,joka nyt on vapautunut.

No,se oli minulla viime aikoina muutama kokous silloin tällöin ja muutama kenttäpalvelustunti/kk.
Joten vapautuneelle ajalle ei ollut vaikea löytää jotain muuta.

Ajatellaanpa esim.niitä kenttäpalvelustunteja joita tein ja uskon että moni muu tekee/teki samoin.
Parina päivänä kuukaudessa lähdettiin kenttäpalvelukseen ja "aloitettiin tuosta".Sitten maleksittiin hitaasti parin kilometrin päähän,olihan siellä "se"joka,otti traktaatin silloin kerran.Sitten käveltiin taas parikymmentä minuuttia ja vietiin näytenumero siihen mökkiin,sille mummulle.
Sitten vielä käveltiin puolituntia lopettamaan kenttäpalvelus yhteen paikkaan,joka ei ollut koskaan kotona.

Miten täyttää tuo aika?
Nykyään jaan tuon ajan kahteen osaan.Erilliseen ulkoiluaikaan,pyörällä tai kävellen tai ottamalla sopivia lehtisiä/traktaatteja ja meen jakamaan niitä ihmisille,siellä missä he ovat,esim.kadulle.Kun teen tuollaisen rynnistyspäivän esim.kerran vuodessa,aamu 10:stä ilta 18.00,olen 10 kertaa tehokkaampi kuin ne pari kolme kenttäpalvelusmaleksimistuntia 12x vuoden aikana.
Samoiten kokouksissa käymiset."Persläpi" vain puutui valtakunnansalilla viimevuosina siellä istuttuani.Kalenterin siinä tietenkin oppi ulkoa.Sitä oli mukava splarata.

Nyt valikoin hengellisen kokoukseni tarkkaan,mihin menen."Liirum laarumeja" en kuuntele.
Kaiken kaikkiaan hukkaan menneet jt ajankäytöt on paljon mukavampi täyttää.Ja helppoa.

No, jätin jehovantodistelut siinä vaiheessa elämää, että kyseisessä kohtaa vapautunut aika meni suoraan hyötykäyttöön: opiskeluun, kavereiden kanssa oleiluun, ja vähän myöhemmin armeijaleluun.

Vapautunut aika on illuusio: Minkä tahansa aikaavievän asian lopetat, et huomaa mitään "vapautunutta aikaa". Koko ajatus perustuu käsitykselle viikkorytmistä. Yhden humbuukin* tilalle tulee todennäköisesti joku toinen humbuuki

*jehovantodistajuus muuttuu humbuukiksi vasta kun siitä pääsee eroon

rippeli kirjoitti:Mikähän se on tärkeää elämässä muu kuin elämä?

Vaikea kysymys, jota opettelen edelleen. Siinä kymmenvuotiaana olin metskaamassa Kaivarin rantsussa ja heitin pikkusintin lokille. Kohdalle osui eräs seurakuntani nk. voideltu, joka ei minua tunnistanut. Tuo reaalimaailmasta vieraantunut veli Bergström ojensi minulle traktaatin ja kutsui (noin 10-vuotiaan!) kokoukseen sekä kehotti syömään saamani kalat, ei ruokkimaan niillä lokkeja. Siinä sitä keskenkasvuinen oli kahden tulen välissä, kotiin ei kelvannut isompikaan kala, eikä pieniä sinttejä saanut heittää lokeille, vaan päästää leukapuolena takaisin.

Voi ymmärtää jos toivoo, että jt:lla on edes nyt hyvä olo taikka mähdollisimman vähän huono olo yleensäkin, jos häntä ei saa kontaktiin uskontonsa realiteettien kanssa.

Hassulta tuntuu, että joku muka vakavissaan toivoo, että hän aikanaan sitten kynsiviilan kärjellä poistaa kysien alta kissapetojen hilsettä ennen nukkumaan menoa.

odette80 kirjoitti:Saalis ei ole tärkein vaan rentouttava ja hauska hetki luonnon helmassa.

Tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen rynnistys tarvealueelle.

odette80 kirjoitti:Saalis ei ole tärkein vaan rentouttava ja hauska hetki luonnon helmassa. Moni kalastaja vielä heittää saadut saaliit takas veteen. Itse pidän sitä jo eläinrääkkäyksenä, mutta jokainen tavallaan!

Sama kuin laittaisi juutalaisia kaasukammioon ja hetken päästä päästäisi pois? Mikähän se on tärkeää elämässä muu kuin elämä?

Saalis ei ole tärkein vaan rentouttava ja hauska hetki luonnon helmassa. Moni kalastaja vielä heittää saadut saaliit takas veteen. Itse pidän sitä jo eläinrääkkäyksenä, mutta jokainen tavallaan!

Vieras kirjoitti:Jos mies istuu ongella järvestä jossa ei kaloja tunnetusti ole, huomauttaa turhuudesta paitsi ehkä jos hän on jt ja rientäisi sen sijasta ovityöhön.

Menee sivuun, mutta tunnen pakonomaista tarvetta kertoa kokemukseni. Lammen vastarannalle kesällä muuttanut mies pilkki lammella seuraavana talvena. En katsonut asiakseni puuttua pilkkimiseen ja kertoa, että lammessa on valtava määrä kaloja, mutta valitettavasti ainoastaan ruutanaa. Eihän se pilkkiminen kuitenkaan ollut maksimaalista turhuutta, raitista ilmaa ja urheilumieltä löytyi.

Vieras kirjoitti:kuitenkaan ei ensisijaiseksi huoneentaulukseen kannata ottaa, että epävarma asia selviää sitten kun on henki kokonaan pois. Asia voinee muuttua tarpeettomaksi.

'Jehova hoitaa/paljastaa aikanaan' -elämänasenne on vastuunkannon, päätöksenteon ja oman uskon koettelun välttelyä.

Totuushan on Odettellekin aika selvä asia, että paljonko odottaa maitokaupan kassalla takaisin setelistään. joohan ?

Odetesta en tiedä, mutta kaupan kassalla mun totuudenhetki on se meneekö tarjoamani seteli kunnialla läpi aitoustunnistuksesta.

"toivoa saapi edes läheistensä puolesta" -hyvä mielipide. itteänsä ei pitäisi minään kyynikkona eikä muunakaan sivistyssankairjasta perille päästävänä, mutta turha on turhaa teologisin termeinkin höystettynä. Jos mies istuu ongella järvestä jossa ei kaloja tunnetusti ole, huomauttaa turhuudesta paitsi ehkä jos hän on jt ja rientäisi sen sijasta ovityöhön. Tottakai sitä osoittaa ihmisarvon ja kunnioituksen ihmiselle vaikka sitten onkisi pilvilinnoja. Mutta jt:ltä lähinnä puuttuu ihmisarvon kunnioitus, vaikkakaan hän ei ehkä itse ole siitä perillä.

Tupakkaan, viinaan ja naisiin.
Tosin nykyisin olen koittanut parantaa tapani ja vähentänyt tupakointia. Siltä säästyvän ajan laitan viinaan ja naisiin.