Kirjoittaja Mag Mell » 01.11.2010 00:23
Itse olin 80-luvulla vasta pikkunatiainen, mutta 'autuaasti' järjestön kelkassa sittenkin. Mieleen on jäänyt 80-luvulta erityisesti se, että kesäkonventeissa iso osa porukasta majoittui yhteismajoitukseen. Nykypäivänä liekö moista järjestelyä enää edes olemassa, tai jos onkin, niin tuskinpa siellä enää kovin montaa ihmistä yhteisesti majoitellaan. Kultaisina 80-luvun vuosina yhteismajoitus sitä vastoin oli ihan normikamaa, jopa (suhteessa) hyvätuloisten jt-perheiden keskuudessa.
Olihan se lapsesta tavallaan jopa kivaakin, kavereiden kanssa notkua muutoin suljetussa koulussa (sillä koulurakennuksiahan nämä yhteismajoitusmestat taisivat pääsääntöisesti olla) seikkailemassa ja tutkimassa paikkoja. Samaan luokkahuoneeseen tosin tuntui Murphyn lain hengessä päätyvän aina vähintään yksi kovaa ja korkealta kuorsaava mummo, joka meni nukkumaan aina ihan hemmetin aikaisin, ja valveilla ollessaankin komensi muita olemaan hiljempaa. Hiljaisuus tuli aina kymmeneltä, meidän nuorempien mielestä ihan liian aikaisin.
Myöhempinä vuosina oli tapana hengata nuorisojoukolla kaupungilla/ulkona/jossain niin pitkään kuin mahdollista, ja sitten jännittää kerkisikö takaisin yhteismajoitukseen ennen hiljaisuutta ja ovien lukitsemista. Ihan aina ei ehtinyt, ja sitten loppuyö vietettiinkin äärimmäisen mukavasti jonkun autossa, ja aamulla pokkana yhteismajoituksen suihkuun muiden kanssa...
Suihkuja tai vessaa ei muuten koskaan ollut turhan lähellä, yleensä piti hipsiä pohjakerrokseen tai jopa kiertää ulkokautta pesulle päästäkseen. Eväät puolestaan piti miettiä jo kotona niin, että a) ne kestävät konventin loppuun saakka, ja b) eivät tänä aikana tarvitse kylmäsäilytystä. Kuten kuvitella saattaa, kulinarismi oli tästä melkoisen kaukana. Tosin onneksi oli konventeissa se lämmin ruoka edes.
Muistelen, että yhteismajoitukseen tullessaan sai jokainen yöpyjä ottaa sisääntuloaulasta kolme(?) törkeän ohutta superlon-patjaa käyttöönsä. Edes useampi tällainen patja yhdessä ei vastannut paksuudeltaan yhtä normipatjaa. Nukkuminen oli siis hieman epämukavaa, vaikka tietysti eipä majoituksen yleinen taso muutoinkaan vakuuttanut.
Mukavia muistoja silti jäänyt yhteismajoitusvuosista. Pääasiassa varmasti siksi, että ihminen yleensäkin tuppaa muistelemaan lapsuudestaan niitä hyviä asioita, eli aika kultaa muistot.
Itse olin 80-luvulla vasta pikkunatiainen, mutta 'autuaasti' järjestön kelkassa sittenkin. Mieleen on jäänyt 80-luvulta erityisesti se, että kesäkonventeissa iso osa porukasta majoittui yhteismajoitukseen. Nykypäivänä liekö moista järjestelyä enää edes olemassa, tai jos onkin, niin tuskinpa siellä enää kovin montaa ihmistä yhteisesti majoitellaan. Kultaisina 80-luvun vuosina yhteismajoitus sitä vastoin oli ihan normikamaa, jopa (suhteessa) hyvätuloisten jt-perheiden keskuudessa.
Olihan se lapsesta tavallaan jopa kivaakin, kavereiden kanssa notkua muutoin suljetussa koulussa (sillä koulurakennuksiahan nämä yhteismajoitusmestat taisivat pääsääntöisesti olla) seikkailemassa ja tutkimassa paikkoja. Samaan luokkahuoneeseen tosin tuntui Murphyn lain hengessä päätyvän aina vähintään yksi kovaa ja korkealta kuorsaava mummo, joka meni nukkumaan aina ihan hemmetin aikaisin, ja valveilla ollessaankin komensi muita olemaan hiljempaa. Hiljaisuus tuli aina kymmeneltä, meidän nuorempien mielestä ihan liian aikaisin. :wink:
Myöhempinä vuosina oli tapana hengata nuorisojoukolla kaupungilla/ulkona/jossain niin pitkään kuin mahdollista, ja sitten jännittää kerkisikö takaisin yhteismajoitukseen ennen hiljaisuutta ja ovien lukitsemista. Ihan aina ei ehtinyt, ja sitten loppuyö vietettiinkin äärimmäisen mukavasti jonkun autossa, ja aamulla pokkana yhteismajoituksen suihkuun muiden kanssa... :P
Suihkuja tai vessaa ei muuten koskaan ollut turhan lähellä, yleensä piti hipsiä pohjakerrokseen tai jopa kiertää ulkokautta pesulle päästäkseen. Eväät puolestaan piti miettiä jo kotona niin, että a) ne kestävät konventin loppuun saakka, ja b) eivät tänä aikana tarvitse kylmäsäilytystä. Kuten kuvitella saattaa, kulinarismi oli tästä melkoisen kaukana. Tosin onneksi oli konventeissa se lämmin ruoka edes.
Muistelen, että yhteismajoitukseen tullessaan sai jokainen yöpyjä ottaa sisääntuloaulasta kolme(?) törkeän ohutta superlon-patjaa käyttöönsä. Edes useampi tällainen patja yhdessä ei vastannut paksuudeltaan yhtä normipatjaa. Nukkuminen oli siis hieman epämukavaa, vaikka tietysti eipä majoituksen yleinen taso muutoinkaan vakuuttanut.
Mukavia muistoja silti jäänyt yhteismajoitusvuosista. Pääasiassa varmasti siksi, että ihminen yleensäkin tuppaa muistelemaan lapsuudestaan niitä hyviä asioita, eli aika kultaa muistot.