Veljesseura.org

Silloin kun käsityksemme mukaan jumalaa ei ole olemassa, olemme tietyllä tavalla myös uskossa. Uskossa jumalattomuuteen, sillä jumalan olemattomuuttakaan ei voida todistaa. Samoin olemme uskossa suhteessa joulupukkiin tai menninkäisiin. Toisaalta uskon laventaminen tähän mittakaavaan tuntuu täysin typerältä.

Henkilökohtaisesti en koe olevani missään uskossa, vaikka en jumaluuksiin, saunatonttuihin tai mörköihin uskokaan. Ajattelenkin niin, että jonkun olemassa olon puolesta uskovan käsitys on uskoa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta olemattomuuden puolesta ei ole todistusvelvollisuutta. Kaikki on olematonta ilman siihen liitettävää uskon määritettä niin kauan, kuin toisin osoitetaan olevan.

Aivan mainiota "walter". Me voimme keskustella keskenämme ottamatta uskonnosta sen suurempaa pulttia. Näinhän sen tuleekin mennä, mikäli haluaa arvostaa myös toisen ihmisen näkemystä. Ei uskonnonvapautta mielestäni ole se, että väen väkisin tuputtaa toiselle omia näkemyksiään häntä kuulematta. Sanoisin sitä eräänlaiseksi sokeudeksi ja mitä suurimmaksi ymmärtämättömyydeksi.

Suo minulle ilo esittää Sinulle parhaaat kiitokseni avarakatseisuutesi johdosta. Uskonto osana elämää saattaa olla toisinaan hyvinkin katkera malja, toisinaan ei. Olen itse tässä suhteessa saanut kasvaa vapaana kenenkään painostamatta. Toki nuorena olin nuori ja hyvin naiivi, kiihkeäkin. Ikä tuo aikalailla tasoitusta ja fiksujen ihmisten kanssa on mieluisaa keskustella enemmälti kiihkoilematta. Täytynee olla perin pieni jumala, mikäli ihmisen tulee häntä puolustaa, pohdin.

Eikös tämän pitäisi mennä juuri toisinpäin, mikäli Jumalaan uskoo! Usko sinänsä ei ole keneltäkään toiselta pois, ei myöskään uskonnottomuus. Suomalainen mies varsinkaan ei siedä mitään tuputtamista. Tekee mieluiten omat ratkaisunsa ihan itse. Toisaalta Jumala, ollakseen Jumala, osaa varmaankin itse tehdä itsensä tunnetuksi, eihän tämä todellakaan minun varsinainen asiani ole, jumalaksi ryhtyminen.

Riittänee, että koetan eleskellä kuta kuinkin ihmisiksi ja, jos mahdollista, suoda iloa kanssaihmisilleni myös. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei. Tällaista tämä ihmisen elo tapaa olla. Eipä silti, on hauskaa tavata vaikkapa vastaantulijoina vanhoja asiakkaitaaan, jotka iloisina tervehtivät. Näin kävi eilen ja sellainen lämmittää aina. Keitä lienevät olleet, en nimiä muistanut. Tarvinneekokaan.

Uskonnollisuutesi ei ole ainakaan minulle ongelma.Päinvastoin,arvostan sen tyyppistä rehellistä näkökulmaa ja tietämystä mitä esim Sinä ja Jp tuotte tälle palstalle.Tylsäähän se olis vaan samanmielisten kanssa haastella.Yritin mahdollisimman toteavaan sävyyn tuoda esiin oman näkemykseni jumalasta,vailla provosointia tai halveksuntaa erilaista näkemystä kohtaan.Olen niin tottunut siihen,että ateismi herättää tunneperäisen,vihamielisen reaktion. On sanomattakin selvää,että "on vain hyvä että jumalaa ei ole" on toisille näin ja toisille toisin.

Omalta kohdaltani en koe "siirtyneeni jehovantotuudesta ateismiin".Jos olisin saanut itse lapsena päättää,niin en olisi mennyt kokouksiin,käynyt kentällä tai "palvonut" Jehovaa.

Elämä ilman toivoa on varmaan..toivotonta.Omat toiveeni liittyvät tähän todelliseen,fyysiseen maailmaan.

[quote="walter"]On vain hyvä,että jumalaa ei ole.[/quote]
Tai sitten ei, riippuu yksilöstä. Joillekin usko Jumalaan tuo lohtua ja rauhoittaa, joillekin toisille päin vastoin. Tämä juutalainen Marksin Kalleko se filosofoi, jottas "uskonto on oopiumia kansoille". Oli osittain oikeassa, tarkastelukulmasta riippuen, mutta jos Jumala tai jumala jollekulle toivoa elämään tuottaapi, mikäpä siinä. Toivossa eli, Uskossa kuoli - jäi Rauhaan lepäämään, vai minnen se menikään, tämä kuuluisa lapamato.

Ilman toivoa (johonkin) on toivotonta elää, vai mitä "walter", fundeeraas, jooko?
Lisäys: Ei ateismi, angnostismi tai uskonnottomuus ole minulle ongelma. Jehovantotuudesta poissiirtymiseen hyvinkin luonnollista. Mahtaneeko oma uskonnollisuuteni olla joillekin ongelma? -Mahdollisesti, vaan haitanneeko tuo. :wink:

Ilmeisesti on niin,että suurin osa ihmiskunnasta kokee "hengellisiä" tarpeita.Olen elänyt jt-lapsuuden ja nuoruuden,mutta (tai ehkä siksi) en muista koskaan kokeneeni mitään sellaista hengellistä tarvetta johon liittyisi yliluonnollisia olioita.Uskonto ja uskovaisuus oli pakotettua,piti uskoa ja toimia vastoin omia tunteita,vaistoja ja järkeä.

Niinpä tuntuu perin oudolta käsitykset siitä,että ateismi täyttäisi uskonnon paikan tai olisi jopa verrattavissa uskontoon.Sam Harrisia mukaillen:'to be an atheist is like being a non-astrologer'.Onko ei-astrologikin uskovainen kun ei kerran usko astrologiaan?Onko ei-astrologius täyttänyt astrologiuden paikan?

En usko jumaliin ja vaikka huomenna vakuuttuisin siitä,että Jehova on Jumala,(tai että yleensä on jonkinlainen jumala) niin en haluaisi palvoa häntä.

On vain hyvä,että jumalaa ei ole.

En niin tiedä määritelmistä,mutta olen kai ateisti ja Christopher Hitchens-tyylinen antiteisti.

Yksi näkökanta olisi että se on jotenkin uskontoon yhdistettävä, kuin vastakohtia uskonnollisille kästyksille.

Toisaalta voidaan sanoa, tai ateisti voi sanoa, että uskonto edustaa kaikenlaista epätotta ja harhaa, joista ateisti on vapaa, ja voi siis vapaasti orientoitua todellisuuden mukaan. todellisuushan voi sisältää esim. syyllisyydentunnon, velvollisuudentunnon ja moraalin, jotka johtuvat hänen suhteestaan kanssaihmisiin, sen synnyttämistä tunteista ja niiden pohdinnasta.

Ihmisten kokemukset uskoon heräämisestä tapaavat olla liikuttavia. Nyrkkeilijä Foreman, olympiavoittaja ja raskaan sarjan mestari, hävisi Muhammad Alille ja kertoi että hän lopulta tajusi, että itse hän ei voisi asioitaan viime sijassa järjestää, että ne olisivat aina korkeammassa kädessä ja myönsi että Ali oli parempi ja hänelle oli tärkeä kertoa se Alille itselleenkin, ja muun muassa heidän yhteisessä esiintymisessään sitten survoi tämän paidanliepeen paikalleen housun sisään. Tässä on paljon sitä mikä meikäläistä puhuttaa, jolle usko on tullakseen se tulee enemmän kokemuksellisesti eikä järkeilemällä ja tuolloin se paljon muuttaa ihmistä syvästi liikuttavalla tavalla.

[quote="Johanneksen poika"]Olen hieman eri mieltä. Kyllä sekin on uskonto. Ateisti uskoo, ettei ole Jumalaa.[/quote]
Ateismi voidaan jakaa kahteen eri [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi]pääluokkaan[/url]. Kolmanneksi voisi vielä ottaa rinnalle agnostismin. Täsmällisiä rajoja on mahdoton asettaa.

[quote="Vieras"]"Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa."[/quote]

Olen hieman eri mieltä. Kyllä sekin on uskonto. Ateisti uskoo, ettei ole Jumalaa.

Termi "uskonnoton" on parempi siinä mielessä, että uskonnoton ei ota kantaa onko Jumalaa vaiko ei. Tämä on tietysti saivartelua, mutta monet tuntemistani ns. "ateisteista" ovat todellisuudessa vain "uskonnottomia", mikä on lievempi termi.

Korjatkaa, jos (tai kun) olen väärässä. :?

"Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa."

Ateismi ei ole uskonto eikä sen ilmanemisen muodot verrannollisia uskontoon, mutta tuolla ateimin "paikalla" tarkoitin sen roolia elämänkatsomuksena - siinä missä uskontokin voi olla elämänkatsomus.

""Nykyiset juutalaiset eivät karsasta verensiirtoa"" -Töllössä joku juutalainen mainitsi tuohon uskoon kuuluvasta, oliko se elämän kunnioituksen korkeimmasta arvosta tms, joka muun muassa merkitsi että ruokatavat (kosher-säännöt) olivat joustavat raskaana olevan naisen osalta, tärkeintä oli ajatella syntyvän lapsen parasta. -Miten se sitten näkyneekään lahkon omaksumassa mallissa.

Uskontojen hyvien ja huonojen puolien vertailu on tärkeää ennenkuin sitoutuu mihinkään ryhmään. Tästä saattaisi olla sinulle jotain apua:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/E1E9154DE2F9A580C225713A0029CAAC?OpenDocument&lang=FI

[quote="Vieras"] JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa". [/quote]

Evankeliumi Matteuksen mukaan 7:17,18 KR92
17. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.
18. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:19 KR92
19. ... Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

[quote="Vieras"]""kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa""[/quote]
Nykyiset juutalaiset eivät karsasta verensiirtoa kertoi minulle SPR:n johtava lääkäri vuosia sitten. Ehkä juutalaiset eivät tunne VT:n säännöstöä yhtä hyvin kuin Jehovan viestintäkanavaksi itsensä tituleeraava amerikkalainen 1800-luvun uususkonto.

""kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa"" -juutalaisten verikieltoon vanhassa testamentissa sisältyy myös sääntö että itsestään kuollutta eläintä saa syödä henkensä pitimiksi. Toisaalta uusi testamentti poistaa verikiellon.

Mutta lahkon verisäännöt ovat sinänsäkin ristiriitaiset

[quote="Vieras"]Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat "oikeita" - vievät samaan päämäärään. En tiedä, pitääkö paikkaansa.

Olen ajatellut, että uskonto, suuntauksesta huolimatta, on osa ihmisen kaipaamaa henkistä tai hengellistä elämää. Uskonto täyttää jonkun ihmisen perustarpeen ja luo toivoa kuolemaan päättyvään elämään. Kukaan ei vain ole palannut kertomaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihmistä lohduttaa uskonto. JT-ilmaisu: "ovat tietoisia hengellisistä tarpeistaan".

Uskonnon sisältö merkitsee elämänkatsomusta ja -tapaa. Ateismi täyttää saman paikan kuin uskontokin tässä katsannossa. JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa". Onko silti oikein uhrata koko elämänsä uskonnon alttarille? Ei ehdi elää, kun on JT:na suoritettava uskon tekoja. En itse usko suoritusperäiseen pelastumiseen.

Onko lopultakaan väliä sillä, mihin uskontoon kuuluu ja mihin uskoo? JT:llä on kahtiajako oikeaan ja väärään uskontoon, vaikka uskontojen kirjo ihmiskunnassa on mitä moninaisin eikä ole jaettavissa vain puoliksi.[/quote]

Muistan kun olin teini,niin tutkistelunjohtaja sanoi nuo sanat "jehovantodistajuus on jokatapauksessa paras elämäntapa".Kävisivät sanomassa sen sille 14-vuotiaalle joka joutui auto-onnettomuuten ja kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa.Tai sille lapselle,jota omat vanhemmat ja sisarukset karttavat,kun on havainnut seuran valheet ja irroittautunut järjestöstä.

Minä en myöskään usko suoritusperäiseen pelastumiseen.Tosin en näe mitään syytä uskoa minkään muunkaanlaiseen pelastukseen.Kukaan "pelastunut" ei ole vielä tullut kertomaan kokemuksestaan.

Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa.Uskovainen voi uskoa ukko ylijumalaan,jahveen,keijukaisiin tai allahiin,mutta ateisti saattaa pyytää jotain muutakin todistetta kuin "siltä musta tuntuu".

Antoisa kirja,jos tähän kohtaan saan suositella on Daniel C.Dennett "Breaking The Spell (religion as a natural phenomenon)