Uskonto osana elämää

[Vieras]

Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat "oikeita" - vievät samaan päämäärään. En tiedä, pitääkö paikkaansa.

Olen ajatellut, että uskonto, suuntauksesta huolimatta, on osa ihmisen kaipaamaa henkistä tai hengellistä elämää. Uskonto täyttää jonkun ihmisen perustarpeen ja luo toivoa kuolemaan päättyvään elämään. Kukaan ei vain ole palannut kertomaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihmistä lohduttaa uskonto. JT-ilmaisu: "ovat tietoisia hengellisistä tarpeistaan".

Uskonnon sisältö merkitsee elämänkatsomusta ja -tapaa. Ateismi täyttää saman paikan kuin uskontokin tässä katsannossa. JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa". Onko silti oikein uhrata koko elämänsä uskonnon alttarille? Ei ehdi elää, kun on JT:na suoritettava uskon tekoja. En itse usko suoritusperäiseen pelastumiseen.

Onko lopultakaan väliä sillä, mihin uskontoon kuuluu ja mihin uskoo? JT:llä on kahtiajako oikeaan ja väärään uskontoon, vaikka uskontojen kirjo ihmiskunnassa on mitä moninaisin eikä ole jaettavissa vain puoliksi.

[Vieras]

""JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa"" -Mutta eikös tämä ole vasta sen jälkeen, kun on osoitettu että Raamatunmukaisuuden kanssa on niin ja näin ja kuitenkaan ei ole tullut lähdettyä käpälämäkeen (kuten on tehtävä jos suorastaan lahkon petollisuus otetaan niin esiin, että siihen ei ole mitään sanottavaa)

""Onko lopultakaan väliä sillä, mihin uskontoon kuuluu ja mihin uskoo?"" -Sillä nyt just onkin väliä. Jehovalahko on vaarallinen lahko, mutta myös sillä tavalla, että se pyrkii hallitsemaan ja ottamaan vallan ihmiseltä niissä ihmisen elämän omissa asioissa, jotka kuuluvat hänelle itselleen, ja joissa hänen tulisi päinvastoin vain saada tukea omien ratkaisujensa tekemiseksi.

[Markku Meilo]

Ateismi täyttää saman paikan kuin uskontokin tässä katsannossa.

Tosin uskonnottomuus eroaa uskonnollisuudesta siinä, että ensinmainittu ei sisällä mihinkään yliluonnolliseen turvaamista, eikä siihen liity suorituskoreografiaa.

JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa".

En näe mitään syytä miksi muissa uskonnoissa tuonlaatuinen ajattelu voisi olla poissuljettu. Kokemukseni mukaan kyseisellä ajattelumallilla ainaostaan perustellaan itselle sitä absurdia tilannetta, jossa pelkästään ystävyys- ja sukulaisuussyistä teeskennellään minimisuoritteista jehovantodistajuutta jehovantodistajien suuntaan.

[Vieras]

uskonnottomuus eroaa uskonnollisuudesta

Ja uskonnollisuus eroaa toisenlaisesta uskonnollisuudesta (uskontojen keskeiset erot), mutta "sijoittuu" ihmisen sisäisessä elämässä elämänkatsomuksen paikalle taustamotiiviksi, jonka pohjalta tehdään ratkaisuja ja arvostelmia.

Olen kuullut vitsin: Uskonnoton ihminen on kuin kala ilman polkupyörää.

[YksinäinenSusi]

Enoni sanoo että uskonnon alku saattoi olla siinä , kun jossain luolaihmisten aikaan muinaisuudessa luolaperheeltä kuoli isä , niin äiti lohdutteli lastaan ja sanoi että "Katsopas tuonne taivaalle , tuolla se isä kirkkaana loistaa(jokin tähti) ja pitää meistä huolta ja katsoo peräämme.
Ja tämä ajatus varmasti lohduttikin lasta , kun saattoi ajatella että isä on yhä meidän kanssamme.

Mutta sitten jotkut miehet ajattelivat , että siinäpä vasta hyvä idea . Ryhdytään poppamiehiksi ja sanotaan ihmisille että ,kun he tuovat kymmenykset kaikesta varallisuudestaan meille niin me teemme rituaaleja ja sanomme ihmisille että pyydämme esi-isiä siunaamaan heidän kovan työnsä.
Ja siinä onkin sitten papiston alku.

[walter]

Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat "oikeita" - vievät samaan päämäärään. En tiedä, pitääkö paikkaansa.

Olen ajatellut, että uskonto, suuntauksesta huolimatta, on osa ihmisen kaipaamaa henkistä tai hengellistä elämää. Uskonto täyttää jonkun ihmisen perustarpeen ja luo toivoa kuolemaan päättyvään elämään. Kukaan ei vain ole palannut kertomaan, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ihmistä lohduttaa uskonto. JT-ilmaisu: "ovat tietoisia hengellisistä tarpeistaan".

Uskonnon sisältö merkitsee elämänkatsomusta ja -tapaa. Ateismi täyttää saman paikan kuin uskontokin tässä katsannossa. JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa". Onko silti oikein uhrata koko elämänsä uskonnon alttarille? Ei ehdi elää, kun on JT:na suoritettava uskon tekoja. En itse usko suoritusperäiseen pelastumiseen.

Onko lopultakaan väliä sillä, mihin uskontoon kuuluu ja mihin uskoo? JT:llä on kahtiajako oikeaan ja väärään uskontoon, vaikka uskontojen kirjo ihmiskunnassa on mitä moninaisin eikä ole jaettavissa vain puoliksi.

Muistan kun olin teini,niin tutkistelunjohtaja sanoi nuo sanat "jehovantodistajuus on jokatapauksessa paras elämäntapa".Kävisivät sanomassa sen sille 14-vuotiaalle joka joutui auto-onnettomuuten ja kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa.Tai sille lapselle,jota omat vanhemmat ja sisarukset karttavat,kun on havainnut seuran valheet ja irroittautunut järjestöstä.

Minä en myöskään usko suoritusperäiseen pelastumiseen.Tosin en näe mitään syytä uskoa minkään muunkaanlaiseen pelastukseen.Kukaan "pelastunut" ei ole vielä tullut kertomaan kokemuksestaan.

Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa.Uskovainen voi uskoa ukko ylijumalaan,jahveen,keijukaisiin tai allahiin,mutta ateisti saattaa pyytää jotain muutakin todistetta kuin "siltä musta tuntuu".

Antoisa kirja,jos tähän kohtaan saan suositella on Daniel C.Dennett "Breaking The Spell (religion as a natural phenomenon)

[Vieras]

""kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa"" -juutalaisten verikieltoon vanhassa testamentissa sisältyy myös sääntö että itsestään kuollutta eläintä saa syödä henkensä pitimiksi. Toisaalta uusi testamentti poistaa verikiellon.

Mutta lahkon verisäännöt ovat sinänsäkin ristiriitaiset

[Markku Meilo]

""kuoli kun ei ottanut elämääpelastavaa verensiirtoa kun noudatti muinaisten juutalaisten verensyöntikieltoa""

Nykyiset juutalaiset eivät karsasta verensiirtoa kertoi minulle SPR:n johtava lääkäri vuosia sitten. Ehkä juutalaiset eivät tunne VT:n säännöstöä yhtä hyvin kuin Jehovan viestintäkanavaksi itsensä tituleeraava amerikkalainen 1800-luvun uususkonto.

[Vieras]

JT:t mainostavat, että heidän uskontonsa olisi joka tapauksessa "paras elämäntapa".

Evankeliumi Matteuksen mukaan 7:17,18 KR92
17. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.
18. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:19 KR92
19. ... Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

[Massetar]

Uskontojen hyvien ja huonojen puolien vertailu on tärkeää ennenkuin sitoutuu mihinkään ryhmään. Tästä saattaisi olla sinulle jotain apua:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/E1E91 ... nt&lang=FI

[Vieras]

""Nykyiset juutalaiset eivät karsasta verensiirtoa"" -Töllössä joku juutalainen mainitsi tuohon uskoon kuuluvasta, oliko se elämän kunnioituksen korkeimmasta arvosta tms, joka muun muassa merkitsi että ruokatavat (kosher-säännöt) olivat joustavat raskaana olevan naisen osalta, tärkeintä oli ajatella syntyvän lapsen parasta. -Miten se sitten näkyneekään lahkon omaksumassa mallissa.

[Vieras]

"Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa."

Ateismi ei ole uskonto eikä sen ilmanemisen muodot verrannollisia uskontoon, mutta tuolla ateimin "paikalla" tarkoitin sen roolia elämänkatsomuksena - siinä missä uskontokin voi olla elämänkatsomus.

[Johanneksen poika]

"Ateismi ei täytä uskonnon paikkaa missään katsannossa."

Olen hieman eri mieltä. Kyllä sekin on uskonto. Ateisti uskoo, ettei ole Jumalaa.

Termi "uskonnoton" on parempi siinä mielessä, että uskonnoton ei ota kantaa onko Jumalaa vaiko ei. Tämä on tietysti saivartelua, mutta monet tuntemistani ns. "ateisteista" ovat todellisuudessa vain "uskonnottomia", mikä on lievempi termi.

Korjatkaa, jos (tai kun) olen väärässä.

[Markku Meilo]

Olen hieman eri mieltä. Kyllä sekin on uskonto. Ateisti uskoo, ettei ole Jumalaa.

Ateismi voidaan jakaa kahteen eri pääluokkaan. Kolmanneksi voisi vielä ottaa rinnalle agnostismin. Täsmällisiä rajoja on mahdoton asettaa.

[Vieras]

Yksi näkökanta olisi että se on jotenkin uskontoon yhdistettävä, kuin vastakohtia uskonnollisille kästyksille.

Toisaalta voidaan sanoa, tai ateisti voi sanoa, että uskonto edustaa kaikenlaista epätotta ja harhaa, joista ateisti on vapaa, ja voi siis vapaasti orientoitua todellisuuden mukaan. todellisuushan voi sisältää esim. syyllisyydentunnon, velvollisuudentunnon ja moraalin, jotka johtuvat hänen suhteestaan kanssaihmisiin, sen synnyttämistä tunteista ja niiden pohdinnasta.

Ihmisten kokemukset uskoon heräämisestä tapaavat olla liikuttavia. Nyrkkeilijä Foreman, olympiavoittaja ja raskaan sarjan mestari, hävisi Muhammad Alille ja kertoi että hän lopulta tajusi, että itse hän ei voisi asioitaan viime sijassa järjestää, että ne olisivat aina korkeammassa kädessä ja myönsi että Ali oli parempi ja hänelle oli tärkeä kertoa se Alille itselleenkin, ja muun muassa heidän yhteisessä esiintymisessään sitten survoi tämän paidanliepeen paikalleen housun sisään. Tässä on paljon sitä mikä meikäläistä puhuttaa, jolle usko on tullakseen se tulee enemmän kokemuksellisesti eikä järkeilemällä ja tuolloin se paljon muuttaa ihmistä syvästi liikuttavalla tavalla.