nabander kirjoitti:Kaikesta huolimatta väitän että tämä kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ei välttämättä se tekeminen itsessään, mutta kyseiseen mielenhallintaan, kollektiiviseen mieleen heittäytyminen. Uskon vahvasti että jokainen meistä arvioi tekemisiensä mielekkyyttä arvomaailmansa kautta, erilaiset arvolataukset sitten voittavat erilaisissa tilanteissa.
Sinulla on hyvää pohdintaa. Tekstiäsi lukiessani minulle nousi mieleen lahkojen käyttämän mielenhallinnan petollinen luonne. Asiaan liittyy siis selkeästi muutakin kuin pelkkä tutun ihmisryhmän kollektiiviseen mielentilaan sulautuminen tai talkoohenki. Omalta kohdaltani muistan verikysymyksen olleen niitä viimeisiä asioita, joista ymmärsin/osasin päästää irti ja myöntää, että
sekin oli ainoastaan hallintoelimen sanelema opillinen vaatimus jäsenilleen, ei Jumalan esittämä vaatimus. Olin tuossa vaiheessa jo tietoinen monista järjestön valheista enkä enää edes uskonut hallintoelimen olevan Jumalan asettama välikappale kuten se itse väittää asian olevan. SIITÄ HUOLIMATTA kannoin lompakossani hoitotahtokorttia!
Eräs lapsuudenaikainen ystäväni (jonka kanssa olimme keskustelleet paljon jehovantodistajuudesta) oli sitten kerran meillä kylässä. Päivittelin siinä hänelle viimeisintä löytämääni todistetta järjestön kaksinaamaisuudesta ja epäluotettavuudesta. Hän pöydän ääressä nyökytteli, ja sanoi sitten minulle: "aivan. mutta miksi sitten kannat edelleen tuota korttia mukanasi, kun kerran tiedät koko homman olevan huuhaata?". Vasta tässä kohdassa havahduin siihen, että alun alkaenkaan koko verioppi ei ollut ollut oma vakaumukseni, vaan ainoastaan yksi järjestön oppi muiden joukossa, jonka olin kritiikittä hyväksynyt Jt-seurakuntaan liittyessäni. Järjestön perustelut veriopille ovat varsin valikoivat sekä osittain myös epärehelliset. Siitä huolimatta tuon opin takia monia Jehovan todistajia - ja heidän pieniä lapsiaankin - kuolee jatkuvasti aivan turhaan. He eivät saa itse päättää omaa vakaumustaan verikysymyksessä, vaan järjestöä johtavat miehet ovat päättäneet sen heidän puolestaan.
Tuon tapauksen jälkeen lakkasin kantamasta järjestön oppeja mukanani, ja jonkin ajan kuluttua erosin virallisesti Jehovan todistajista. Mutta tällaista mielenhallinta voi siis käytännössä olla, eikä sen vaikutus yhdessä yössä mihinkään katoa, vaikka tietoa asioista olisikin. Omalla kohdallani tuo tapaus oli kuitenkin yksi tärkeä askel järjestön henkisestä/tiedollisesta otteesta irrottautumisessa; aloin ajattelemaan asioista niin sanotusti omilla aivoillani. Tunnepuolen asiat ovatkin sitten asia aivan erikseen, ja niiden kanssa joutuu työskentelemään hyvinkin pitkään.
Tässä eräs näyte järjestön tiedollisesta manipuloinnista, jolla se pyrkii voimakkaasti muokkaamaan jäseniensä ajattelua mieleisekseen:
"Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee."
(Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998, s. 19)
Tämä lausunto on suoranainen valhe, jonka järjestön johto haluaa yksittäisten Jehovan todistajien omaksuvan sekä kertovan ulkopuolisille. Näin ollen järjestön johtajat itse eivät joudu vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista (esim. verioppi), vaan tilanne
saadaan näyttämään siltä, että jokainen Jt tekisi itsenäisesti omat, järjestöstä riippumattomat ratkaisunsa.
Tosiasiassa Jehovan todistajia todellakin sitoo se, mitä heidän uskonnollinen lahkonsa sanelee - erottamisen ja sitä seuraavan karttamisen uhalla. Mutta kieroilu ja valehtelu ei ole koskaan tuottanut järjestön johtajille minkäänlaisia omantunnon ongelma.
Summa summarum:
Mitä tulee järjestön jäseniin, kysymys on heidän ajattelunsa aktiivisesta ohjailemisesta, ja mitä tulee ulkopuoliseen yhteiskuntaan, kysymys on nk. "teokraattisesta sodankäynnistä". Näitä molempia järjestö toteuttaa puhumalla tarvittaessa muunneltua totuutta.
[quote="nabander"]Kaikesta huolimatta väitän että tämä kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, ei välttämättä se tekeminen itsessään, mutta kyseiseen mielenhallintaan, kollektiiviseen mieleen heittäytyminen. Uskon vahvasti että jokainen meistä arvioi tekemisiensä mielekkyyttä arvomaailmansa kautta, erilaiset arvolataukset sitten voittavat erilaisissa tilanteissa.[/quote]
Sinulla on hyvää pohdintaa. Tekstiäsi lukiessani minulle nousi mieleen lahkojen käyttämän mielenhallinnan petollinen luonne. Asiaan liittyy siis selkeästi muutakin kuin pelkkä tutun ihmisryhmän kollektiiviseen mielentilaan sulautuminen tai talkoohenki. Omalta kohdaltani muistan verikysymyksen olleen niitä viimeisiä asioita, joista ymmärsin/osasin päästää irti ja myöntää, että [i]sekin[/i] oli ainoastaan hallintoelimen sanelema opillinen vaatimus jäsenilleen, ei Jumalan esittämä vaatimus. Olin tuossa vaiheessa jo tietoinen monista järjestön valheista enkä enää edes uskonut hallintoelimen olevan Jumalan asettama välikappale kuten se itse väittää asian olevan. SIITÄ HUOLIMATTA kannoin lompakossani hoitotahtokorttia!
Eräs lapsuudenaikainen ystäväni (jonka kanssa olimme keskustelleet paljon jehovantodistajuudesta) oli sitten kerran meillä kylässä. Päivittelin siinä hänelle viimeisintä löytämääni todistetta järjestön kaksinaamaisuudesta ja epäluotettavuudesta. Hän pöydän ääressä nyökytteli, ja sanoi sitten minulle: "aivan. mutta miksi sitten kannat edelleen tuota korttia mukanasi, kun kerran tiedät koko homman olevan huuhaata?". Vasta tässä kohdassa havahduin siihen, että alun alkaenkaan koko verioppi ei ollut ollut oma vakaumukseni, vaan ainoastaan yksi järjestön oppi muiden joukossa, jonka olin kritiikittä hyväksynyt Jt-seurakuntaan liittyessäni. Järjestön perustelut veriopille ovat varsin valikoivat sekä osittain myös epärehelliset. Siitä huolimatta tuon opin takia monia Jehovan todistajia - ja heidän pieniä lapsiaankin - kuolee jatkuvasti aivan turhaan. He eivät saa itse päättää omaa vakaumustaan verikysymyksessä, vaan järjestöä johtavat miehet ovat päättäneet sen heidän puolestaan.
Tuon tapauksen jälkeen lakkasin kantamasta järjestön oppeja mukanani, ja jonkin ajan kuluttua erosin virallisesti Jehovan todistajista. Mutta tällaista mielenhallinta voi siis käytännössä olla, eikä sen vaikutus yhdessä yössä mihinkään katoa, vaikka tietoa asioista olisikin. Omalla kohdallani tuo tapaus oli kuitenkin yksi tärkeä askel järjestön henkisestä/tiedollisesta otteesta irrottautumisessa; aloin ajattelemaan asioista niin sanotusti omilla aivoillani. Tunnepuolen asiat ovatkin sitten asia aivan erikseen, ja niiden kanssa joutuu työskentelemään hyvinkin pitkään.
Tässä eräs näyte järjestön tiedollisesta manipuloinnista, jolla se pyrkii voimakkaasti muokkaamaan jäseniensä ajattelua mieleisekseen:
[quote]"Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee."
(Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998, s. 19)[/quote]
Tämä lausunto on suoranainen valhe, jonka järjestön johto haluaa yksittäisten Jehovan todistajien omaksuvan sekä kertovan ulkopuolisille. Näin ollen järjestön johtajat itse eivät joudu vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista (esim. verioppi), vaan tilanne [i]saadaan näyttämään[/i] siltä, että jokainen Jt tekisi itsenäisesti omat, järjestöstä riippumattomat ratkaisunsa.
Tosiasiassa Jehovan todistajia todellakin sitoo se, mitä heidän uskonnollinen lahkonsa sanelee - erottamisen ja sitä seuraavan karttamisen uhalla. Mutta kieroilu ja valehtelu ei ole koskaan tuottanut järjestön johtajille minkäänlaisia omantunnon ongelma.
Summa summarum:
Mitä tulee järjestön jäseniin, kysymys on heidän ajattelunsa aktiivisesta ohjailemisesta, ja mitä tulee ulkopuoliseen yhteiskuntaan, kysymys on nk. "teokraattisesta sodankäynnistä". Näitä molempia järjestö toteuttaa puhumalla tarvittaessa muunneltua totuutta.