Kirjoittaja sirps-leena » 17.02.2011 17:13
Jos olet mies, etkä mukana, niin Seuran ohjeitten mukaan vaimon pitää "kerätä tulisia hiiliä pääsi päälle" eli omalla elämällään/ käytöksellään vakuuttaa Sinut, että JT on hyvä juttu, johon kannattaa liittyä. Jos olet mies ja mukana, niin missään nimessä vaimo ei voi olla miehen uskonelämän normittaja vaan hänen tukee olla miehelle alamainen. Kummassakaan tapauksessa erolla ei saa uhata.
Jos olet nainen, etkä mukana, niin siinä tapauksessa miehesi on tulkinnut johtiasemansa väärin, pakottaa ei saa, eikä erolla uhata tässäkään tapauksessa. Mikäli ero tulisi, ja kun se ei ole uskottomuuden takia, puoliso ei saa avioitua uudelleen, etkä sinä, jos olet JT ja pysyt seurakunnassa.
Mikäli elämäsi JT:nä ja/tai JT:n puolisona on kulkenut loppuun, maailma on suuri ja avara HUOM! myös myönteisessä mielessä ja täällä on tilaa ja tekemistä kaikille. Jos ero tulee, se voi myös olla onnen potku.
Minä erosin JT:nä sekä ei-uskovasta puolisosta ja sitten siitä muutaman vuoden päästä seurakunnasta ja luulin että tähän tämä nyt loppui. 3 vuotta olin pohjalla niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Sitten alkoi nousukiito, joka johti ja vielä vanhoilla päivillä niin mielenkiintoiseen työhän, opiskeluun ja uusiin ihmisiin, että en nykyisestä elämästni tohtinut edes unelmoida saati uskoa tälläistä olevan. Uuden elämän myötä pystyn nykyään olemaan hyvinkin kiitollinen kaikista JT-vuosista, koska sain sieltä todella monia työkaluja esim. ristiriitatilanteisiin työelämässä. Eikä raamatun tuntemuskaan ole ollut pahaksi, erityisesti arvostan, että teokraattisen koulun ansiosta pystyn puhumaan extemporoiden ja pysyn aikataulussa ja asiassa. Muutenkin ajattelen, että tarvitsin nuo vuodet hurjan luontoni kesyttämiseksi.
Kuule, kyllä sä siellä tai sieltä selviät, älä huoli !
Jos olet mies, etkä mukana, niin Seuran ohjeitten mukaan vaimon pitää "kerätä tulisia hiiliä pääsi päälle" eli omalla elämällään/ käytöksellään vakuuttaa Sinut, että JT on hyvä juttu, johon kannattaa liittyä. Jos olet mies ja mukana, niin missään nimessä vaimo ei voi olla miehen uskonelämän normittaja vaan hänen tukee olla miehelle alamainen. Kummassakaan tapauksessa erolla ei saa uhata.
Jos olet nainen, etkä mukana, niin siinä tapauksessa miehesi on tulkinnut johtiasemansa väärin, pakottaa ei saa, eikä erolla uhata tässäkään tapauksessa. Mikäli ero tulisi, ja kun se ei ole uskottomuuden takia, puoliso ei saa avioitua uudelleen, etkä sinä, jos olet JT ja pysyt seurakunnassa.
Mikäli elämäsi JT:nä ja/tai JT:n puolisona on kulkenut loppuun, maailma on suuri ja avara HUOM! myös myönteisessä mielessä ja täällä on tilaa ja tekemistä kaikille. Jos ero tulee, se voi myös olla onnen potku.
Minä erosin JT:nä sekä ei-uskovasta puolisosta ja sitten siitä muutaman vuoden päästä seurakunnasta ja luulin että tähän tämä nyt loppui. 3 vuotta olin pohjalla niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Sitten alkoi nousukiito, joka johti ja vielä vanhoilla päivillä niin mielenkiintoiseen työhän, opiskeluun ja uusiin ihmisiin, että en nykyisestä elämästni tohtinut edes unelmoida saati uskoa tälläistä olevan. Uuden elämän myötä pystyn nykyään olemaan hyvinkin kiitollinen kaikista JT-vuosista, koska sain sieltä todella monia työkaluja esim. ristiriitatilanteisiin työelämässä. Eikä raamatun tuntemuskaan ole ollut pahaksi, erityisesti arvostan, että teokraattisen koulun ansiosta pystyn puhumaan extemporoiden ja pysyn aikataulussa ja asiassa. Muutenkin ajattelen, että tarvitsin nuo vuodet hurjan luontoni kesyttämiseksi.
Kuule, kyllä sä siellä tai sieltä selviät, älä huoli !