Kirjoittaja RaM » 14.06.2011 21:14
Vieras kirjoitti:Palstalla ei mielestäni koskaan ole puhuttu kastamattomista julistajista. Joskus vartsikassa on ollut kirjoitus "Miksi jotkut pidättyvät kasteesta".
Kastamatonta julistajaa kutsutaan veljeksi tai sisareksi, mutta tehtäviä ei voi saada. Onko tämä monen kohdalla halu välttää tehtäviä eli "etuja" palvella?
Onko kastamatonta kohtaan epäilyksiä muilla srk:laisilla, koska tämä ei varauksetta toimi järjestön kehottamalla tavalla ja kastaudu?
Kaste sitoo lopullisesti järjestöön, mutta lasketaanko kastamattomat mukaan jäsenmäärään?
Kastamattomista julistajista käytävä keskustelu on ilmeisesti koettu palstalla merkityksettömäksi ja siihen kiinnittänee huomiota vain kyseinen kastamaton julistaja itse. Tai joka on joskus roikkunut syystä tai toisesta kyseisessä asemassa. Näitä ei ole kuitenkaan kovinkaan paljoa.
Kirjallisuudessa on paljonkin käsitelty aihetta ja kastamattoman julistajan asemaa. Tässä jokin esimerkki:
Olisiko vihkiytyneen kristityn viisasta harkita seurustelua ja avioliittoa sellaisen kanssa, joka on hyväksytty kastamattomaksi julistajaksi, kun kerran 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä oleva Paavalin neuvo ei tarkkaan katsoen sovellu tällaiseen tapaukseen? Ei olisi. Miksi ei? Sen selväsanaisen neuvon vuoksi, jonka Paavali antoi puhuessaan kristityistä leskistä. Hän kirjoitti: ”Hän [leski] on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa.” (1. Korinttilaisille 7:39.) Tämän neuvon mukaisesti vihkiytyneitä kristittyjä kehotetaan etsimään aviopuolisoa vain niiden joukosta, jotka ovat ”Herrassa”...
Useimmiten ihminen on kastamaton julistaja vain lyhyen aikaa, siihen asti kun hän on valmis kasteelle. Edellä mainittu neuvo mennä naimisiin vain Herrassa ei ole siksi kohtuuton. Entä jos kyseessä on täysi-ikäinen kastamaton julistaja, joka on kasvanut kristityssä perheessä ja toiminut seurakunnan yhteydessä vuosia? Silloin herää kysymys, mikä häntä on pidättänyt vihkimästä elämäänsä Jehovalle. Miksi hän epäröi? Onko hänellä epäilyksiä? Vaikkei hän olekaan ei-uskova, hänen ei voida sanoa olevan ”Herrassa”.
Tässä hieman vielä lisää:
Mitä sitten on sanottava sellaisesta, jota aiemmin sanottiin ”seurakunnan yhteyteen hyväksytyksi henkilöksi”, mutta joka ei ole enää kelvollinen julkiseen palvelukseen väärän menettelytapansa takia? Koska häntä ei ole erotettu, häntä pitäisi kohdella niin kuin maailman ihmistä, jollainen hän onkin. Marraskuun 15. päivän Vartiotorni tietenkin neuvoi sivulla 19, että uskollisten kristittyjen täytyy olla oikealla tavalla varovaisia. He tajuavat, että kastamaton on aivan hyvin saattanut osallistua väärintekemiseen siitä huolimatta, että hän on saanut tietoa Jumalan vaatimuksista. Kypsien kristittyjen täytyy olla huolellisia seurustellessaan tällaisen yksilön kanssa.
[quote="Vieras"]Palstalla ei mielestäni koskaan ole puhuttu kastamattomista julistajista. Joskus vartsikassa on ollut kirjoitus "Miksi jotkut pidättyvät kasteesta".
Kastamatonta julistajaa kutsutaan veljeksi tai sisareksi, mutta tehtäviä ei voi saada. Onko tämä monen kohdalla halu välttää tehtäviä eli "etuja" palvella?
Onko kastamatonta kohtaan epäilyksiä muilla srk:laisilla, koska tämä ei varauksetta toimi järjestön kehottamalla tavalla ja kastaudu?
Kaste sitoo lopullisesti järjestöön, mutta lasketaanko kastamattomat mukaan jäsenmäärään?[/quote]
Kastamattomista julistajista käytävä keskustelu on ilmeisesti koettu palstalla merkityksettömäksi ja siihen kiinnittänee huomiota vain kyseinen kastamaton julistaja itse. Tai joka on joskus roikkunut syystä tai toisesta kyseisessä asemassa. Näitä ei ole kuitenkaan kovinkaan paljoa.
Kirjallisuudessa on paljonkin käsitelty aihetta ja kastamattoman julistajan asemaa. Tässä jokin esimerkki:
[quote]Olisiko vihkiytyneen kristityn viisasta harkita seurustelua ja avioliittoa sellaisen kanssa, joka on hyväksytty kastamattomaksi julistajaksi, kun kerran 2. Korinttilaiskirjeen 6:14:ssä oleva Paavalin neuvo ei tarkkaan katsoen sovellu tällaiseen tapaukseen? Ei olisi. Miksi ei? Sen selväsanaisen neuvon vuoksi, jonka Paavali antoi puhuessaan kristityistä leskistä. Hän kirjoitti: ”Hän [leski] on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa.” (1. Korinttilaisille 7:39.) Tämän neuvon mukaisesti vihkiytyneitä kristittyjä kehotetaan etsimään aviopuolisoa vain niiden joukosta, jotka ovat ”Herrassa”...
Useimmiten ihminen on kastamaton julistaja vain lyhyen aikaa, siihen asti kun hän on valmis kasteelle. Edellä mainittu neuvo mennä naimisiin vain Herrassa ei ole siksi kohtuuton. Entä jos kyseessä on täysi-ikäinen kastamaton julistaja, joka on kasvanut kristityssä perheessä ja toiminut seurakunnan yhteydessä vuosia? Silloin herää kysymys, mikä häntä on pidättänyt vihkimästä elämäänsä Jehovalle. Miksi hän epäröi? Onko hänellä epäilyksiä? Vaikkei hän olekaan ei-uskova, hänen ei voida sanoa olevan ”Herrassa”.[/quote]
[quote]Tässä hieman vielä lisää:
Mitä sitten on sanottava sellaisesta, jota aiemmin sanottiin ”seurakunnan yhteyteen hyväksytyksi henkilöksi”, mutta joka ei ole enää kelvollinen julkiseen palvelukseen väärän menettelytapansa takia? Koska häntä ei ole erotettu, häntä pitäisi kohdella niin kuin maailman ihmistä, jollainen hän onkin. Marraskuun 15. päivän Vartiotorni tietenkin neuvoi sivulla 19, että uskollisten kristittyjen täytyy olla oikealla tavalla varovaisia. He tajuavat, että kastamaton on aivan hyvin saattanut osallistua väärintekemiseen siitä huolimatta, että hän on saanut tietoa Jumalan vaatimuksista. Kypsien kristittyjen täytyy olla huolellisia seurustellessaan tällaisen yksilön kanssa.[/quote]