Kirjoittaja Mag Mell » 11.08.2011 10:34
Harmus kirjoitti:Jos on joku, joka uskoo oikeasti, että maailmanloppu tulee justiinsa ja tämä joku uskoo myös, että jos tuohon maailmanloppuun ei varaudu hänen uskomallaan tavalla, joutuu tuhoon, niin miten tämmöinen kaveri kasvattaa lapsensa kaikelle tiedolle avoimeksi?
Tässä on kieltämättä melkoinen dilemma.
Toisaalta jokainen vanhempi haluaa parasta lapselleen, ja jos on täysin vakuuttunut sen parhaan tulevan vt-seuralta, niin tottahan sitä haluaa lapsiaan sinne suuntaan patistaa. Tämä hyvä tarkoitusperä, niin vilpitön kuin voi ollakin, kuitenkin tuppaa enemmän tai vähemmän haittaamaan lapsen luonnollista kehitystä omaksi itsekseen.
Kuinka muodostaa omat mielipiteensä ympäristössä, joka sallii vain yhden tietyn? Miten saada puolueetonta tietoa asioista, kun seura pyrkii kontrolloimaan tiedon hankkimista? Loppujen lopuksi harvalla todistajaperheen lapsella on minkäänlaista normaalia suhdetta järjestön ulkopuolelle: maailmalliset kaverit kielletty, harrastustoiminta kielletty, liian ahkera opiskelu kielletty, yhteydenpito maailmallisiin sukulaisiin hyvin minimissään. Miten ihmeessä lapsi voi tällaisessa kasvuympäristössä saada puolueetonta faktatietoa, jonka pohjalta muodostaa oma näkemyksensä siitä, miten maailma jäsentyy?
Ymmärrän hyvin, että oma äitini on toiminut vilpittömästi ja lapsilleen vain parasta tarkoittaen. Tarkoitusperien hyvyyttä en epäile ollenkaan, mutta jopa jt-vanhempien olisi hyvä ajoittain pohtia, että mihin kaikkeen nuo hyvät aikomukset oikeuttavat? Onko lapsen kehitystä ja valinnan mahdollisuuksia oikein rajoittaa, jos itse tosi kovasti haluaa asiaa X? Miten tällaiset vanhemmat eroavat niistä vanhemmista, jotka vuosiksi pakottavat vastentahtoisen lapsensa pianotunneille vain siksi että aikanaan itse olisivat halunneet mutteivät päässeet? Tai miten suuri ero onkaan sellaisiin vanhempiin, jotka vilpittömästi uskovat että lasten rajukin fyysinen pahoinpitely on heidän omaksi parhaakseen? Tai entä sellaiset vanhemmat, jotka ovat vakuuttuneita lapsessaan asuvasta demonista, ja vain lapsen parasta ajatellen toimeenpanevat manauksen, jossa lapsi sattuu kuolemaan?
Mihin kaikkeen, ja miten pitkälle, vanhempien hyvät aikomukset siis oikeuttavat?
[quote="Harmus"]Jos on joku, joka uskoo oikeasti, että maailmanloppu tulee justiinsa ja tämä joku uskoo myös, että jos tuohon maailmanloppuun ei varaudu hänen uskomallaan tavalla, joutuu tuhoon, niin miten tämmöinen kaveri kasvattaa lapsensa kaikelle tiedolle avoimeksi?[/quote]
Tässä on kieltämättä melkoinen dilemma.
Toisaalta jokainen vanhempi haluaa parasta lapselleen, ja jos on täysin vakuuttunut sen parhaan tulevan vt-seuralta, niin tottahan sitä haluaa lapsiaan sinne suuntaan patistaa. Tämä hyvä tarkoitusperä, niin vilpitön kuin voi ollakin, kuitenkin tuppaa enemmän tai vähemmän haittaamaan lapsen luonnollista kehitystä omaksi itsekseen.
Kuinka muodostaa omat mielipiteensä ympäristössä, joka sallii vain yhden tietyn? Miten saada puolueetonta tietoa asioista, kun seura pyrkii kontrolloimaan tiedon hankkimista? Loppujen lopuksi harvalla todistajaperheen lapsella on minkäänlaista normaalia suhdetta järjestön ulkopuolelle: maailmalliset kaverit kielletty, harrastustoiminta kielletty, liian ahkera opiskelu kielletty, yhteydenpito maailmallisiin sukulaisiin hyvin minimissään. Miten ihmeessä lapsi voi tällaisessa kasvuympäristössä saada puolueetonta faktatietoa, jonka pohjalta muodostaa oma näkemyksensä siitä, miten maailma jäsentyy?
Ymmärrän hyvin, että oma äitini on toiminut vilpittömästi ja lapsilleen vain parasta tarkoittaen. Tarkoitusperien hyvyyttä en epäile ollenkaan, mutta jopa jt-vanhempien olisi hyvä ajoittain pohtia, että mihin kaikkeen nuo hyvät aikomukset oikeuttavat? Onko lapsen kehitystä ja valinnan mahdollisuuksia oikein rajoittaa, jos itse tosi kovasti haluaa asiaa X? Miten tällaiset vanhemmat eroavat niistä vanhemmista, jotka vuosiksi pakottavat vastentahtoisen lapsensa pianotunneille vain siksi että aikanaan itse olisivat halunneet mutteivät päässeet? Tai miten suuri ero onkaan sellaisiin vanhempiin, jotka vilpittömästi uskovat että lasten rajukin fyysinen pahoinpitely on heidän omaksi parhaakseen? Tai entä sellaiset vanhemmat, jotka ovat vakuuttuneita lapsessaan asuvasta demonista, ja vain lapsen parasta ajatellen toimeenpanevat manauksen, jossa lapsi sattuu kuolemaan?
Mihin kaikkeen, ja miten pitkälle, vanhempien hyvät aikomukset siis oikeuttavat?