Veljesseura.org

"Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan.........
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois.........

"turhat tuttavuudet joutavatkin pois"

""- Etkö milloinkaan epäile/epäillyt Vt-seuran väitteitä siitä, että maailmalliset ovat..., ... Vai kieltäytyvätkö todistajat näkemästä hyvää maailman ihmisissä?""

-Entä oletteko kiinnittäneet huomiota miten, millä hetkellä, maailmallnen saattaa tulla hyväksi lahkoihmiseksi ?
Sillä silmänräpäyksellä, kun hän liittyy lahkoon. Nyt hänelle asetetaan lahkovaatimukset, hänen täytyy käräyttää lahkotovereitaan pomoille samoin kuin hänet itsensäkin tulee käräyttää pomoille, ja jos hän ei ole aikaisemmin valehdellut, niin nyt hänelle astuu sellainenkin velvollisuus, teokraattisen sodankäynnin nimikkeellä.

Vieras kirjoitti:...Yritä siinä sitten luoda luottamus suhde toiseen ihmiseen, kun alitajunnasta pilkistelee vielä seuran tuhoisat opit.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että seura opettaa näin, jotta todistajat eristäytyisivät todellisesta elämästä ja olisivat näin helpommin ohjailtavissa ja pidettävissä seuran kahleissa.

Kysymys mielenhallinnan uhreille eli entisille (ja miksei nykyisillekin) Jehovan todistajille, jotka ovat todistajaperheisiin syntyneitä ja tosi syvällä seuran opissa:

- Etkö milloinkaan epäile/epäillyt Vt-seuran väitteitä siitä, että maailmalliset ovat turmiollista ja huonoa seuraa? Heräsikö koskaan kiinnostusta muodostaa ystävyyssuhteita tai edes tutustua maailmallisiin vain varmistuaksesi, että pitääkö järjestön väitteet paikkansa? Ovatko mielenhallinnan alaiset todistajat uteliaita maailmasta ja sen ihmisistä? Miksi tai miksi eivät ole?

- Entä horjuttaako "kunnollisen" maailmallisen kohtaaminen tippaakaan luottamusta Brooklynistä lähtevää Valoa kohtaan? Vai kieltäytyvätkö todistajat näkemästä hyvää maailman ihmisissä?

En ole itse päässyt koskaan nauttimaan ainoasta oikeasta Totuudesta, mutta olen toki elämäni aikana törmännyt ja tutustunut useampaankin Jehovan todistajaan. Itse olen ainakin utelias tietämään, onko järjestössä mukana "normaaleja" ihmisiä. Tai kuinka normaaleja todistajat parhaimmillaan/pahimmillaan ovat...

JK

"Tämän kun ymmärtää, niin hiukan helpottaa astua eteenpäin uusien ihmissuhteiden rakentamisessa"

Niinpä.

Varmaankin eteenpäinmenoa olisi lahkosta nouseviin kysymyksiin vastauksen saaminen, vaivaavia epäselviä asioita ei saisi jäädä hautumaan vaan olisi saatava selkeä vastaus.

Samaten kuin erilaisten vaikeuttavien tunteiden juurien ja syiden tutkimisessa ja löytämisessä. oivallus on sitä tietoa joka tekee vapaaksi.

Kuinka tahansa tuota ei voine tehostaa ja nopeuttaa, sillä on kysymys jostain persoonallisuuden muuttumisen tapaisesta asiasta, joka ei hetkessä voi tapahtua, mutta jokainen päivä on eteenpäinmenoa, huominen on parempi kuin tämä päivä.

Jehovan todistajilla ystävyys sananakin on klisee.
Todellisuudessa todistajilla ystävyys on aina ehdollista!

Jos et marssi järjestön pillin mukaan, ystävät kaikkoavat eli ystävyyden ehtona oli marssia Brooklynin gubbe orkesterin tahtiin.

Mitä tulee ongelmaan muodostaa ystävyys suhteita nykyään, niin on totta.

Todistajuus itsessään vaikeuttaa koko prosessia.

Oppidogmit ovat tuhansia kertoja toistaneet, kuinka huonoa seuraa ja pahoja maailmalliset ovat.

Yritä siinä sitten luoda luottamus suhde toiseen ihmiseen, kun alitajunnasta pilkistelee vielä seuran tuhoisat opit.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että seura opettaa näin, jotta todistajat eristäytyisivät todellisesta elämästä ja olisivat näin helpommin ohjailtavissa ja pidettävissä seuran kahleissa.

Tämän kun ymmärtää, niin hiukan helpottaa astua eteenpäin uusien ihmissuhteiden rakentamisessa.

Tsemppiä asian kanssa painiville!

Vieras kirjoitti:Tämä on mielenkiintoista tietoa. Olen luullut, että pelkkä Jehovan todistajuus avaa ystävyyden portit ja kaikki ovat kavereita keskenään.

Tuo ajatus on todella helpolla omittavissa pelkistä Vt-teksteistä, joissa todistajuuden todellisuutta, ei käsitellä oikeilla termeillä.

Nähtävästi näin ei kuitenkaan ole vaan Jehovan todistajien sisällä on vielä oma ranking-järjestelmänsä.

Se on hyvin pitkälle Katolista kirkkoa muistuttava nokkimisjärjestys, jota voisi nimittää myös hengelliseksi ravintoketjuksi.

Onhan siellä termitkin käytössä, esimerkillinen oli esim. se joka möi asuntonsa ennen v. 1975 vuosimallin loppua ja teki rahoilla kuten ymmärsi lahkon toivovan.

Sitten toisessa päässä on toimettomat, ei-suotava seura.

Yleinen huomattava yhteiskunnallinen asema luo oman luokkansa jolla on vapautensa. Maailmalla Prissi-muusikkoa ja mitä niitä on.

Sitten se luokka joka on vaivihkaisessa paremmassa asemmassa, jota ei julisteta. pomojen lapset jos käy nurkan takana tupakilla niin jehovan valo neuvoo painamaan villaisella, ainakin srk:ssa (kotiolot lienevät yksiläöllisempiä)

Vieras kirjoitti:Lahko on tosiaan luokkayhteisö, jossa sana rakkauskin on asetettu yhteisön etuja edistämään. Rakastettavimpia ovat ne jotka antavat suurimmat panokset lahkon hyväksi...

Tämä on mielenkiintoista tietoa. Olen luullut, että pelkkä Jehovan todistajuus avaa ystävyyden portit ja kaikki ovat kavereita keskenään. Nähtävästi näin ei kuitenkaan ole vaan Jehovan todistajien sisällä on vielä oma ranking-järjestelmänsä.

JK

"Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa"

-Jeesus ei käyttänyt sanaa Jehova. Hän käytti sanaa Isä. Näin Isä meidän rukouksessa, jossa puhutaan Jumalan nimen pyhittämisestä. Tähän kuuluu jt:n repliikki yleensä että se on mallirukous. Vastaukseksi tähän tietysti voi sanoa vaikkapa että malliksi siis ei asetettu sanan Jehova käyttämistä, eikä Jahvea, vaan Isän.

lahko on tosiaan luokkayhteisö, jossa sana rakkauskin on asetettu yhteisön etuja edistämään. Rakastettavimpia ovat ne jotka antavat suurimmat panokset lahkon hyväksi. Se on rakkauden mittari. Jos voimat taikka usko hiipuu, ei ole sanan rakkaus arvoinenkaan.

Lähimmäisen rakkaus ja epäitsekkyys tulisi olla kristillisyyden keskeisimpiä tunnusmerkkejä.
Niipä meitä opetetaankin aivan oikein seuraavasti:

Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja: "Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt.22:37,39.) Tämä rakkaus (kreikaksi agape) on moraalista rakkautta, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja soveliaisuuden mutta johon usein kuuluu voimakkaita tunteita. Se voi olla lämmintä ja harrasta. (1.Piet.1:22.) Se on itsekkyyden täydellinen vastakohta, sillä sitä osoitetaan epäitsekkäin sanoin ja teoin. (1.Kor.13:4-7.)
Koska rakkaus on Jumalan pyhän hengen tuote, tosi kristityt voivat sen ansioista tehdä sellaista, mihin muut eivät pysty, esimerkiksi voittaa rodulliset, kulttuuriset ja poliittiset raja-aidat. (Joh.13:34,35; Gal.5:22.)...
Tosi kristittyinä pyrimme osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.

Mutta kuinka tämä opetus toimii käytännössä?
Muutama sivu eteenpäin näemme, etteivät kaikki veljemme seurakunnassa olekaan saman arvoisia.
Tulee seurustella vapaa-aikana vain hengellismielisten ystävien kanssa.

Vartiotorni 15.1.2010 s.19 (Kuvateksti)
Pyydätkö hengellismielisiä ystäviä mukaanne, kun virkistäydytte perheeenä?

Tämän sijaan neuvo tulisi kuulua: Kun virkistäydytte perheenä kutsutteko mukaanne niitä, joiden havaitsette olevan vaarassa menettää hengellisyytensä? Jos kutsutte osoitatte aitoa epäitsekästä rakkautta ja siten voitte osoittamallanne huomaavaisella rakkaudella sitoa hänet lujemmin rakastavan veljesseuran yhteyteen.

Kaarmis kirjoitti:Kyllä ne korkean kastinkin jepukat osaa... Kerran poltettiin pikkusikareita keskustassa ja joku sattui näkemään...

Joskus miettii, paljonko tuollaista "pikkutuhmaa" todistaja-nuoret tekevätkään. Varmaan ahtaita rajoja halutaan vähän venytellä, eihän pää sitä Jt-elämää sellaisenaan muutoin voisi kestää.

Ketjun aiheeseen: On vaikea kuvitella, että todistajien ystävyyssuhteet olisivat milloinkaan aitoja, syvällisiä suhteita. Alitajunnassa on kuitenkin juuri tuo, että mahdolliset sääntörikkomukset jopa omista ystävistä pitää kannella vanhimmille, ja jos häkki heilahtaa eli tulee monoa, niin sitä tosi läheistä ystävää pitää alkaa karttaa. Omasta mielestäni jos ystävyys on AITOA ja todellista, niin karttaminen ei tule kyseeseen. Oikeaa, aitoa ystävää ei karteta!

Mahtavatko todistajat koskaan edes miettiä millaista on "oikea" ehdollistamaton ystävyys?

JK

Kyllä ne korkean kastinkin jepukat osaa... Kerran poltettiin pikkusikareita keskustassa ja joku sattui näkemään. Mulle siitä tuli komitea, vanhimman pojalle sanottiin vaan että soosoo, ja kierrosvalvojan pojalle ei kukaan sanonu ikinä mitään...

Koneen äärellä taas.. Pakko Kaarmikselle tarkentaa, ja selvennykseks koko ketjuun, että kyse ei siis ollut siitä että olisin ollut kristillisempi kuin muut seurakunnan nuoret. Taisi ennemmin olla niin päin että en ollut tarpeeksi korkeassa kastissa, luokkaerot seurakunnan sisällä kun ovat melko suuret, enkä kermaan kuulunut, kuten ei vanhempanikaan.

Ja pikkujoulut kuulostaa hyvälle, saako mies tulla mukaan ? Samoissa piireissä kasvanut hänkin.

Todella hyviä pointteja tullut keskustelussa esille, täytyy huomenna vielä ajatuksen kassa lukea uudelleen läpi kaikki. Kiitokset!

rippeli kirjoitti:Olen löytänyt ex-jt piireistä muutaman oikean ystävä ja vaikka harvoin ollaankin tekemisissä, niin yksikin kunnon ystävä korvaa miljoona kaveria.

Aikoinaan Suomi oli ystävällismielisissä suhteissa kahden naapurivaltion kanssa. Erona oli kuitenkin se, että toisen valtion kanssa asiaa oli toisteltava väsyksiin asti.

Lapsesta saakka lahkolaisen on vaikea olla ystävä kenenkään kanssa, koska minkäänlaista ehdotonta luottamusta ei voi olla olemassakaan ihmisellä, joka menee kertomaan vanhimmille parhaitten ystäviensä pahat teot heti kun saa kuulla niistä. Ystävyyttä ei ole oikeastti edes olemassa, koska kaikki liittyy siihen että ollaan nuhteettomia Jehovan edessä. Jokainen meistä tekee virheitä ja ajattelee väärin. Yleensä niistä jutuista kerrotaan ystäville, mutta JT-lahkossa ei voi kertoa ystävälle mitään, koska heti on edessä pelko oikeuskomiteasta.

Minun elämäni hankalin asia on ollut oppia luottamaan ihmisiin. Miten luottamusta voisi edes oppia, jos oma äiti kertoo luottamukselliset asiat seurakunnan vanhimmille? Ja kun huomaa että vanhimmat valehtelee ja varastaa, niin ei se luottamuksen tunne ainakaan kasva.

Ystävyys on valtavan arvokas asia. Olen löytänyt ex-jt piireistä muutaman oikean ystävä ja vaikka harvoin ollaankin tekemisissä, niin yksikin kunnon ystävä korvaa miljoona kaveria.