Ystävistä...

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"Uskonnollisuus on hyvin yksityinen ja henkilökohtainen asia, josta puhuminen ei ole luontevaa ainakaan monelle."

-Jooo. Ja tässä mielessä voi ymmärtää just sen "small talkin", kun ei tunne kumppaninan uskonnollista (eikä poliittista...) vakaumusta niin heitellään yhdentekeviä huomautuksia, vältetään loukkaamista.

"Ajattelin asian näin: voin esittää ystävyyttäni ... Hänen asiansa on hyväksyä ystävyyteni tai jättää hyväksymättä"

-hyvin ajateltu (cogito, ergo sum, sanoi Jaska). Jäi mieleen, oliko Oprahin tv-ohjelma, jossa oli 2, toinen oli koripallomiljonääri, toinen vielä suurempipalkkainen koripalloilija, ja he puhuivat että tavatessaan he suurinpiirten heti tajusivat tulevansa parhaiten juttuun keskenään. Niin he mm., mitä soittivat suutaan, niin kyllä se tuntui aidosti tulevan tunteista eikä show:n vuoksi.
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

hei, minulla on/oli ystävä, jtodistajamies/vanhin. Itse olen vapaa ja nainen.uskontonani rakkaus, jumaluus on meissä. Aluksi suhteemme oli tuttavallinen, siten jaoimme eri tavoin(mm.fb) ajatuksia, kokemuksia, huomasimme olevamme hyvin samanlaisia.
Samalla paikkakunnalla asuminen johti siihen, että tapsimme sattumalta, tarkoituksella jne. jaoimme paljon asioita ja lähennyimme. Hän on naimisissa, hän on vanhin, hän on syntynyt siihen, hän on "siinä"., kaikki ovat,hänen lähimpänsä.Muuta kuitenkin hän haluaa tavata, jakaa, kokea, olla.
Puhuin siitä, ettei näin pitäisi olla, tavata salaa, peitellä iloa ja reimua kun on tavannut hienon ihmisen. Joo, ei se auttanut, onko niillä muodostunut joku taito elää jakautuneesti. miksi? olen rehellinen, puhun avoimesti..suutun ja jopa haukun,saan usein teflonilmeen. Miksi? kokemuksienko takia vain? Hän kunnioittaa, mutta mitä tarkoittaa kunnioitus jtlle? Uskon, että olen avannut jonkun portin, ehkä hän näkee nyt laajemmin asioita...mutta itse en tahdo jaksaa...
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

IRanon kirjoitti:Uskonnollisuus on hyvin yksityinen ja henkilökohtainen asia, josta puhuminen ei ole luontevaa ainakaan monelle.
Tässä suhteessa pohjoismaat lienee toisen ääripään edustajia (ainakin länsimaisessa mittakaavassa) ja toista ääripäätä edustakoon vaikka USA.
Ehkäpä JT tuntee kummastusta jos hänen mielipidettä kysytään urheilusta, politiikasta tai vastakkaisesta sukupuolesta.
Tällainen kokemus minulla on, edelleenkin suhtaudun nuivasti urheiluun ja puoluepolitiikkaan (tosin käyn kyllä äänestämässä).
Onko tähän valmentauduttu valtakunnansaleilla?
On toki; aina ja kaikkialla tulee todistaa (lue käännyttää).
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"suhtaudun nuivasti urheiluun"

Jaa, tuota, juuri googlettelin virikkeen saaneena, jääkiekk. Semenko oli tosiaan otellut hyväntekeväisyysottelun Muhammad alia vastaan 1983. Siis jääkiekon tappelija-kurinpitäjä ja raskaansarjan maailmanmestari. Ottelu oli "sovintonuoteissa" osumiakin annettiin vaikka varottiin vahingoittamasta ja tasapeli julistettiin. Niin tuo Ali oli herkkä rakkauden suhteen, hän tajusi sen ja huusi faneilleen tietävänsä heidän rakastavan häntä ja hän sanoi samoin rakastavansa takaisin.

Toinen kumma sattuma oli kun juuri sai kirjoitettua veljesseuraan, että Harvard on arvostetuin USA:n korkeakouluista (kahviketjussa) niin SVT text ikäänkuin ilkkuu että ei ole enää, Times on rankannut sen kakkoseksi Caltechin (Kalifornian teknillinen...) jälkeen-
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:hei, minulla on/oli ystävä, jtodistajamies/vanhin...Joo, ei se auttanut, onko niillä muodostunut joku taito elää jakautuneesti. miksi?
No siksi kun mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä (oletettavasti vapaa) vanhin ei olisi enää vanhin jos menisitte naimisiin. Jos vaikka ko. vanhin olisi seurustellut yli 6 kk jehovantodistajan kanssa, niin häneltä tiukkapipoisimmat ohjeiden soveltajat olisivat voineet hyvinkin odottaa vihkimistä. Vanhimman seurustelu laisesi nk. maailmallisen kanssa on jo sinällään kulmakarvoja nostattavaa ja ilmitullessaan hyvinkin hankala paikka vanhimmalle.

Pohjoismaissa ei olla niin tiukkoja kuin esimerkiksi Englannissa, jossa vanhin menetti natsansa kun salli avioitumisikää nuoremman tyttärensä aloittaa seurustelun. Vt-seuran ohjeistus tähtää siihen, että jatkuessaan vähänkään pitempään seurustelu päättyy avioliittoon ja aikarajana on pidetty (muussakin ohjeistuksessa käytettyä) yleispätevää puolta vuotta.

Kuvailemassasi kaksoiselämässä on pontimena usein salainen toive, että toinen kääntyy jehovantodistajaksi.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
rippeli
Viestit: 2454
Liittynyt: 28.04.2007 12:43
Paikkakunta: Helsinki

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja rippeli »

Lapsesta saakka lahkolaisen on vaikea olla ystävä kenenkään kanssa, koska minkäänlaista ehdotonta luottamusta ei voi olla olemassakaan ihmisellä, joka menee kertomaan vanhimmille parhaitten ystäviensä pahat teot heti kun saa kuulla niistä. Ystävyyttä ei ole oikeastti edes olemassa, koska kaikki liittyy siihen että ollaan nuhteettomia Jehovan edessä. Jokainen meistä tekee virheitä ja ajattelee väärin. Yleensä niistä jutuista kerrotaan ystäville, mutta JT-lahkossa ei voi kertoa ystävälle mitään, koska heti on edessä pelko oikeuskomiteasta.

Minun elämäni hankalin asia on ollut oppia luottamaan ihmisiin. Miten luottamusta voisi edes oppia, jos oma äiti kertoo luottamukselliset asiat seurakunnan vanhimmille? Ja kun huomaa että vanhimmat valehtelee ja varastaa, niin ei se luottamuksen tunne ainakaan kasva.

Ystävyys on valtavan arvokas asia. Olen löytänyt ex-jt piireistä muutaman oikean ystävä ja vaikka harvoin ollaankin tekemisissä, niin yksikin kunnon ystävä korvaa miljoona kaveria.
Let me go Master I hate you so
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

rippeli kirjoitti:Olen löytänyt ex-jt piireistä muutaman oikean ystävä ja vaikka harvoin ollaankin tekemisissä, niin yksikin kunnon ystävä korvaa miljoona kaveria.
Aikoinaan Suomi oli ystävällismielisissä suhteissa kahden naapurivaltion kanssa. Erona oli kuitenkin se, että toisen valtion kanssa asiaa oli toisteltava väsyksiin asti.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
VErna
Viestit: 26
Liittynyt: 12.12.2010 22:40

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja VErna »

Koneen äärellä taas.. Pakko Kaarmikselle tarkentaa, ja selvennykseks koko ketjuun, että kyse ei siis ollut siitä että olisin ollut kristillisempi kuin muut seurakunnan nuoret. Taisi ennemmin olla niin päin että en ollut tarpeeksi korkeassa kastissa, luokkaerot seurakunnan sisällä kun ovat melko suuret, enkä kermaan kuulunut, kuten ei vanhempanikaan.

Ja pikkujoulut kuulostaa hyvälle, saako mies tulla mukaan :)? Samoissa piireissä kasvanut hänkin.

Todella hyviä pointteja tullut keskustelussa esille, täytyy huomenna vielä ajatuksen kassa lukea uudelleen läpi kaikki. Kiitokset!
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Kyllä ne korkean kastinkin jepukat osaa... Kerran poltettiin pikkusikareita keskustassa ja joku sattui näkemään. Mulle siitä tuli komitea, vanhimman pojalle sanottiin vaan että soosoo, ja kierrosvalvojan pojalle ei kukaan sanonu ikinä mitään...
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Kaarmis kirjoitti:Kyllä ne korkean kastinkin jepukat osaa... Kerran poltettiin pikkusikareita keskustassa ja joku sattui näkemään...
Joskus miettii, paljonko tuollaista "pikkutuhmaa" todistaja-nuoret tekevätkään. Varmaan ahtaita rajoja halutaan vähän venytellä, eihän pää sitä Jt-elämää sellaisenaan muutoin voisi kestää.

Ketjun aiheeseen: On vaikea kuvitella, että todistajien ystävyyssuhteet olisivat milloinkaan aitoja, syvällisiä suhteita. Alitajunnassa on kuitenkin juuri tuo, että mahdolliset sääntörikkomukset jopa omista ystävistä pitää kannella vanhimmille, ja jos häkki heilahtaa eli tulee monoa, niin sitä tosi läheistä ystävää pitää alkaa karttaa. Omasta mielestäni jos ystävyys on AITOA ja todellista, niin karttaminen ei tule kyseeseen. Oikeaa, aitoa ystävää ei karteta!

Mahtavatko todistajat koskaan edes miettiä millaista on "oikea" ehdollistamaton ystävyys?

JK
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Lähimmäisen rakkaus ja epäitsekkyys tulisi olla kristillisyyden keskeisimpiä tunnusmerkkejä.
Niipä meitä opetetaankin aivan oikein seuraavasti:

Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja: "Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt.22:37,39.) Tämä rakkaus (kreikaksi agape) on moraalista rakkautta, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja soveliaisuuden mutta johon usein kuuluu voimakkaita tunteita. Se voi olla lämmintä ja harrasta. (1.Piet.1:22.) Se on itsekkyyden täydellinen vastakohta, sillä sitä osoitetaan epäitsekkäin sanoin ja teoin. (1.Kor.13:4-7.)
Koska rakkaus on Jumalan pyhän hengen tuote, tosi kristityt voivat sen ansioista tehdä sellaista, mihin muut eivät pysty, esimerkiksi voittaa rodulliset, kulttuuriset ja poliittiset raja-aidat. (Joh.13:34,35; Gal.5:22.)...
Tosi kristittyinä pyrimme osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.

Mutta kuinka tämä opetus toimii käytännössä?
Muutama sivu eteenpäin näemme, etteivät kaikki veljemme seurakunnassa olekaan saman arvoisia.
Tulee seurustella vapaa-aikana vain hengellismielisten ystävien kanssa.

Vartiotorni 15.1.2010 s.19 (Kuvateksti)
Pyydätkö hengellismielisiä ystäviä mukaanne, kun virkistäydytte perheeenä?

Tämän sijaan neuvo tulisi kuulua: Kun virkistäydytte perheenä kutsutteko mukaanne niitä, joiden havaitsette olevan vaarassa menettää hengellisyytensä? Jos kutsutte osoitatte aitoa epäitsekästä rakkautta ja siten voitte osoittamallanne huomaavaisella rakkaudella sitoa hänet lujemmin rakastavan veljesseuran yhteyteen.
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa"

-Jeesus ei käyttänyt sanaa Jehova. Hän käytti sanaa Isä. Näin Isä meidän rukouksessa, jossa puhutaan Jumalan nimen pyhittämisestä. Tähän kuuluu jt:n repliikki yleensä että se on mallirukous. Vastaukseksi tähän tietysti voi sanoa vaikkapa että malliksi siis ei asetettu sanan Jehova käyttämistä, eikä Jahvea, vaan Isän.

lahko on tosiaan luokkayhteisö, jossa sana rakkauskin on asetettu yhteisön etuja edistämään. Rakastettavimpia ovat ne jotka antavat suurimmat panokset lahkon hyväksi. Se on rakkauden mittari. Jos voimat taikka usko hiipuu, ei ole sanan rakkaus arvoinenkaan.
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Vieras kirjoitti:Lahko on tosiaan luokkayhteisö, jossa sana rakkauskin on asetettu yhteisön etuja edistämään. Rakastettavimpia ovat ne jotka antavat suurimmat panokset lahkon hyväksi...
Tämä on mielenkiintoista tietoa. Olen luullut, että pelkkä Jehovan todistajuus avaa ystävyyden portit ja kaikki ovat kavereita keskenään. Nähtävästi näin ei kuitenkaan ole vaan Jehovan todistajien sisällä on vielä oma ranking-järjestelmänsä.

JK
Vieras

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Onhan siellä termitkin käytössä, esimerkillinen oli esim. se joka möi asuntonsa ennen v. 1975 vuosimallin loppua ja teki rahoilla kuten ymmärsi lahkon toivovan.

Sitten toisessa päässä on toimettomat, ei-suotava seura.

Yleinen huomattava yhteiskunnallinen asema luo oman luokkansa jolla on vapautensa. Maailmalla Prissi-muusikkoa ja mitä niitä on.

Sitten se luokka joka on vaivihkaisessa paremmassa asemmassa, jota ei julisteta. pomojen lapset jos käy nurkan takana tupakilla niin jehovan valo neuvoo painamaan villaisella, ainakin srk:ssa (kotiolot lienevät yksiläöllisempiä)
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Ystävistä...

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Tämä on mielenkiintoista tietoa. Olen luullut, että pelkkä Jehovan todistajuus avaa ystävyyden portit ja kaikki ovat kavereita keskenään.
Tuo ajatus on todella helpolla omittavissa pelkistä Vt-teksteistä, joissa todistajuuden todellisuutta, ei käsitellä oikeilla termeillä.
Nähtävästi näin ei kuitenkaan ole vaan Jehovan todistajien sisällä on vielä oma ranking-järjestelmänsä.
Se on hyvin pitkälle Katolista kirkkoa muistuttava nokkimisjärjestys, jota voisi nimittää myös hengelliseksi ravintoketjuksi.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vastaa Viestiin