Kirjoittaja Vieras » 11.10.2011 18:56
Lähimmäisen rakkaus ja epäitsekkyys tulisi olla kristillisyyden keskeisimpiä tunnusmerkkejä.
Niipä meitä opetetaankin aivan oikein seuraavasti:
Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja: "Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt.22:37,39.) Tämä rakkaus (kreikaksi agape) on moraalista rakkautta, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja soveliaisuuden mutta johon usein kuuluu voimakkaita tunteita. Se voi olla lämmintä ja harrasta. (1.Piet.1:22.) Se on itsekkyyden täydellinen vastakohta, sillä sitä osoitetaan epäitsekkäin sanoin ja teoin. (1.Kor.13:4-7.)
Koska rakkaus on Jumalan pyhän hengen tuote, tosi kristityt voivat sen ansioista tehdä sellaista, mihin muut eivät pysty, esimerkiksi voittaa rodulliset, kulttuuriset ja poliittiset raja-aidat. (Joh.13:34,35; Gal.5:22.)...
Tosi kristittyinä pyrimme osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.
Mutta kuinka tämä opetus toimii käytännössä?
Muutama sivu eteenpäin näemme, etteivät kaikki veljemme seurakunnassa olekaan saman arvoisia.
Tulee seurustella vapaa-aikana vain hengellismielisten ystävien kanssa.
Vartiotorni 15.1.2010 s.19 (Kuvateksti)
Pyydätkö hengellismielisiä ystäviä mukaanne, kun virkistäydytte perheeenä?
Tämän sijaan neuvo tulisi kuulua: Kun virkistäydytte perheenä kutsutteko mukaanne niitä, joiden havaitsette olevan vaarassa menettää hengellisyytensä? Jos kutsutte osoitatte aitoa epäitsekästä rakkautta ja siten voitte osoittamallanne huomaavaisella rakkaudella sitoa hänet lujemmin rakastavan veljesseuran yhteyteen.
Lähimmäisen rakkaus ja epäitsekkyys tulisi olla kristillisyyden keskeisimpiä tunnusmerkkejä.
Niipä meitä opetetaankin aivan oikein seuraavasti:
Vartiotorni 15.1.2010 s.15
Jeesus sanoi: "Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja: "Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." (Matt.22:37,39.) Tämä rakkaus (kreikaksi agape) on moraalista rakkautta, joka ottaa huomioon velvollisuuden, periaatteet ja soveliaisuuden mutta johon usein kuuluu voimakkaita tunteita. Se voi olla lämmintä ja harrasta. (1.Piet.1:22.) Se on itsekkyyden täydellinen vastakohta, sillä sitä osoitetaan epäitsekkäin sanoin ja teoin. (1.Kor.13:4-7.)
Koska rakkaus on Jumalan pyhän hengen tuote, tosi kristityt voivat sen ansioista tehdä sellaista, mihin muut eivät pysty, esimerkiksi voittaa rodulliset, kulttuuriset ja poliittiset raja-aidat. (Joh.13:34,35; Gal.5:22.)...
Tosi kristittyinä pyrimme osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.
Mutta kuinka tämä opetus toimii käytännössä?
Muutama sivu eteenpäin näemme, etteivät kaikki veljemme seurakunnassa olekaan saman arvoisia.
Tulee seurustella vapaa-aikana vain hengellismielisten ystävien kanssa.
Vartiotorni 15.1.2010 s.19 (Kuvateksti)
Pyydätkö hengellismielisiä ystäviä mukaanne, kun virkistäydytte perheeenä?
Tämän sijaan neuvo tulisi kuulua: Kun virkistäydytte perheenä kutsutteko mukaanne niitä, joiden havaitsette olevan vaarassa menettää hengellisyytensä? Jos kutsutte osoitatte aitoa epäitsekästä rakkautta ja siten voitte osoittamallanne huomaavaisella rakkaudella sitoa hänet lujemmin rakastavan veljesseuran yhteyteen.