Kirjoittaja YksinäinenSusi » 12.10.2011 20:10
Minä kerran takasin 10 000 markan velan (markka-aikana) eräälle ahdingossa olevalle pariskunnalle, oikeastaan takasin velan sille vaimonpuolelle.
He olivat saaneet paljon rahaa velaksi , kun toistakymmentä takaajaa oli eri seurakunnista taannut heidän lainansa.(Se oli sitä helpon velkarahan aikaa ja kuplatalous kukoisti)
Tuo vaimo sitten yritti minutkin saada maksumieheksi ja kuinka ollakaan : pankilta alkoi tulla uhkavaatimuksia maksamattomasta lainasta, jonka takaaja olin. Silloin huomasin että olin joutunut petetyksi.
Minua ahdisti paljon, ja ajattelin että olkoon, annan mennä ulos-ottoon mieluummin, enkä maksa.
Ja sitten jonkin ajan kuluttua, kun en maksanut markkaakaan, niin pankista ei enää tullutkaan lappuja.
Miksiköhän? No, siksi kun olin kieltäytynyt jyrkästi ryhtymästä maksumieheksi, niin tuo vaimo olikin joutunut maksamaan velkansa itse, varmaan harmitti tuota vaimoa, kun ei onnistunutkaan petoksessaan minun kohdallani.
Muutenkin tuo pariskunta sekoitti niiden muiden takaajien elämän totaalisesti, kyse ei ollut pikkusummista, vaan 250 000 markasta.
Tuollaisella summalla sai siihen aikaan hyväkuntoisen omakotitalon.
Ihmetyttää vaan tuollainen sydämettömyys, tuntuu aivan silta kuin tuo Jt-pariskunta olisi ollut narsistinen, vaikka nuo parikymmentä takaajaa yrittivät sopia heidän kanssaan raha asioista, niin ei mitenkään onnistunut.
Ja kyllä osalta noista takaajina olleista jt:stä romahti uskokin, ja sitten tuli uskon haaksirikko sub muut jutut, osa teki velkasaneerauksen.
Narsisti Jt-pariskunta vaan muutti sitten jonnekin muualle ja kait pääsi kuin koira veräjästä.
Helppo maksattaa muilla velkansa ja hurskaana kierrellä ihmisten ovilla, että me tässä nyt ollaan niin teokraattisia(ovelia) ja rakkaudellisia(salakavalia) jehovantodistajia(rikollisia).
Minä kerran takasin 10 000 markan velan (markka-aikana) eräälle ahdingossa olevalle pariskunnalle, oikeastaan takasin velan sille vaimonpuolelle.
He olivat saaneet paljon rahaa velaksi , kun toistakymmentä takaajaa oli eri seurakunnista taannut heidän lainansa.(Se oli sitä helpon velkarahan aikaa ja kuplatalous kukoisti)
Tuo vaimo sitten yritti minutkin saada maksumieheksi ja kuinka ollakaan : pankilta alkoi tulla uhkavaatimuksia maksamattomasta lainasta, jonka takaaja olin. Silloin huomasin että olin joutunut petetyksi.
Minua ahdisti paljon, ja ajattelin että olkoon, annan mennä ulos-ottoon mieluummin, enkä maksa.
Ja sitten jonkin ajan kuluttua, kun en maksanut markkaakaan, niin pankista ei enää tullutkaan lappuja.
Miksiköhän? No, siksi kun olin kieltäytynyt jyrkästi ryhtymästä maksumieheksi, niin tuo vaimo olikin joutunut maksamaan velkansa itse, varmaan harmitti tuota vaimoa, kun ei onnistunutkaan petoksessaan minun kohdallani.
Muutenkin tuo pariskunta sekoitti niiden muiden takaajien elämän totaalisesti, kyse ei ollut pikkusummista, vaan 250 000 markasta.
Tuollaisella summalla sai siihen aikaan hyväkuntoisen omakotitalon.
Ihmetyttää vaan tuollainen sydämettömyys, tuntuu aivan silta kuin tuo Jt-pariskunta olisi ollut narsistinen, vaikka nuo parikymmentä takaajaa yrittivät sopia heidän kanssaan raha asioista, niin ei mitenkään onnistunut.
Ja kyllä osalta noista takaajina olleista jt:stä romahti uskokin, ja sitten tuli uskon haaksirikko sub muut jutut, osa teki velkasaneerauksen.
Narsisti Jt-pariskunta vaan muutti sitten jonnekin muualle ja kait pääsi kuin koira veräjästä.
Helppo maksattaa muilla velkansa ja hurskaana kierrellä ihmisten ovilla, että me tässä nyt ollaan niin teokraattisia(ovelia) ja rakkaudellisia(salakavalia) jehovantodistajia(rikollisia).