Kirjoittaja Voimantorni » 16.12.2011 21:55
Vartiotorni-seura tarvitsee ilmaisia työntekijöitä asiansa edistämiseksi yhä edelleen. Tässä ei toki sinänsä ole mitään erikoista eikä uutta. Koska kuitenkin monen Jt:n elämä on varsin kiireistä (ansiotyö, perhe, srk-vastuut, omat harrastukset, terveysongelmat), niin parisen vuotta sitten on keksitty tarjota näille Vartiotornin julistajille "Tr-alennusta", johon vedotaan tänäkin vuonna:
”Maaliskuu on erinomainen kuukausi toimia osa-aikaisena tienraivaajana, sillä jälleen on mahdollista valita joko 30 tai 50 tunnin tavoite. Lisäksi lauantaina 17. maaliskuuta alkaa erikoiskampanja, jonka aikana kutsumme toisia 5. huhtikuuta pidettävään muistonviettoon." (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 1)
Tässäkään ei varsinaisesti ole mitään erikoista. Asia käy kuitenkin mielenkiintoisemmaksi, kun luemme artikkelia eteenpäin:
"Monet varmasti nauttivat palveluksen lisäämisestä siinä määrin, että he tahtovat toimia osa-aikaisina tienraivaajina myös huhti- ja toukokuussa, jolloin tuntivaatimus on 50 tuntia.” (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 1)
Ensin siis vedotaan jäseniin ja kosiskellaan heitä uudella tarjouksella nappaamaan itselleen seurakunnassa esimerkillinen Jt:n maine - osa-aikaisena tienraivaajana. Tämän jälkeen paineistetaan jäseniä jatkamaan lahkotyötä edelleen seuraavinakin kuukausina suuremmalla tuntisitoumuksella, johon he eivät olisi alunperin ryhtyneet.
Vaatimusta järjestötyön lisäämiseen ei taaskaan esitetä suoraan (näin Vt-seuraa voida myöskään suoraan syyttää jäsentensä painostamisesta), vaan asia annetaan ymmärtää ovelasti kiertoteitse vetoamalla:
"Monet varmasti nauttivat palveluksen lisäämisestä siinä määrin, että he tahtovat toimia osa-aikaisina tienraivaajina myös huhti- ja toukokuussa, jolloin tuntivaatimus on 50 tuntia.”
Toisin sanoen ne, jotka eivät päätä jatkaa osa-aikaista tienraivausta tai eivät saavuta tavoitteita, eivät välttämättä "nauti palveluksesta" siinä määrin kuin jehova odottaisi heidän nauttivan, koska he eivät rukkaa elämänasetuksiaan ja henkilökohtaista ajankäyttöään sellaiseksi, että tämä olisi mahdollista. Toisaalta, jos jäsen tekee arki-elämässään oleellisia muutoksia (esim. vaihtamalla työpaikkaa tai vähentämällä, ehkäpä kokonaan lopettamallakin, ansiotyönsä, kuten järjestö on usein kannustanut), hän saattaa todella saavuttaa hieman arvostetumman leiman otsaansa Jt-serakunnan - ja erityisesti vanhimpien - silmissä.
Ja eipä sitten aikaakaan, kun tästä seuraava kysymys kuuluu: "mikä estäisi minua tavoittelemaan vakituista tienraivausta? Olenhan pystynyt tähänkin, vaikka en uskonut pystyväni". Juuri tällä tavalla muistan jossakin kohdassa itsekin ajatelleeni ollessani osa-aikaisena 50 tunnin ravarina, vaikka en sitten koskaan vakituiseksi ryhtynytkään.
Jos joku yksilö todella aidosti nauttii Vt-seuran valheellisen toiminnan edistämisestä, niin siitä vaan. Tämä kritiikki koskee kuitenkin sitä, että nekin, jotka EIVÄT NÄIN KOE, alistetaan tällaiseen painostukseen:
”Tänä vuonna kampanja ihmisten kutsumiseksi muistonviettoon alkaa lauantaina 17. maaliskuuta. Aiotko osallistua siihen täysipainoisesti?” (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 2)
Jos joku Jt aprikoi sitten omalla kohdallaan tämänkin muodollisen kysymyksen "oikeaa tulkintaa", niin eipä hätää mitään, apua sen ymmärtämiseen on orjaluokan omassa aineistossa, esimerkiksi tällaiset lausunnot täydentävät mainiosti koko kuvaa ja järjestön moraalia painostaessaan palkattomia ja hyväuskoisia jäseniään pakkotyöhönsä:
"Kun olemme väsyneitä tai meillä on paineita, emme saa koskaan päätellä, että voisimme helpottaa tilannettamme vähentämällä hengellistä toimintaa. Se olisi pahinta, mitä voisimme tehdä." (Vartiotorni 15. tammikuuta 2011, s. 25)
Vartiotorni-seura tarvitsee ilmaisia työntekijöitä asiansa edistämiseksi yhä edelleen. Tässä ei toki sinänsä ole mitään erikoista eikä uutta. Koska kuitenkin monen Jt:n elämä on varsin kiireistä (ansiotyö, perhe, srk-vastuut, omat harrastukset, terveysongelmat), niin parisen vuotta sitten on keksitty tarjota näille Vartiotornin julistajille "Tr-alennusta", johon vedotaan tänäkin vuonna:
[quote]”Maaliskuu on erinomainen kuukausi toimia osa-aikaisena tienraivaajana, sillä jälleen on mahdollista valita joko 30 tai 50 tunnin tavoite. Lisäksi lauantaina 17. maaliskuuta alkaa erikoiskampanja, jonka aikana kutsumme toisia 5. huhtikuuta pidettävään muistonviettoon." (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 1)[/quote]
Tässäkään ei varsinaisesti ole mitään erikoista. Asia käy kuitenkin mielenkiintoisemmaksi, kun luemme artikkelia eteenpäin:
[quote]"Monet varmasti nauttivat palveluksen lisäämisestä siinä määrin, että he tahtovat toimia osa-aikaisina tienraivaajina myös huhti- ja toukokuussa, jolloin tuntivaatimus on 50 tuntia.” (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 1)[/quote]
Ensin siis vedotaan jäseniin ja kosiskellaan heitä uudella tarjouksella nappaamaan itselleen seurakunnassa esimerkillinen Jt:n maine - osa-aikaisena tienraivaajana. Tämän jälkeen paineistetaan jäseniä jatkamaan lahkotyötä edelleen seuraavinakin kuukausina suuremmalla tuntisitoumuksella, johon he eivät olisi alunperin ryhtyneet.
Vaatimusta järjestötyön lisäämiseen ei taaskaan esitetä suoraan (näin Vt-seuraa voida myöskään suoraan syyttää jäsentensä painostamisesta), vaan asia annetaan ymmärtää ovelasti kiertoteitse vetoamalla:
[i]"Monet [b]varmasti nauttivat palveluksen lisäämisestä[/b] siinä määrin, että [b]he tahtovat[/b] toimia osa-aikaisina tienraivaajina myös huhti- ja toukokuussa, jolloin tuntivaatimus on 50 tuntia.”[/i]
Toisin sanoen ne, jotka eivät päätä jatkaa osa-aikaista tienraivausta tai eivät saavuta tavoitteita, eivät välttämättä "nauti palveluksesta" siinä määrin kuin jehova odottaisi heidän nauttivan, koska he eivät rukkaa elämänasetuksiaan ja henkilökohtaista ajankäyttöään sellaiseksi, että tämä olisi mahdollista. Toisaalta, jos jäsen tekee arki-elämässään oleellisia muutoksia (esim. vaihtamalla työpaikkaa tai vähentämällä, ehkäpä kokonaan lopettamallakin, ansiotyönsä, kuten järjestö on usein kannustanut), hän saattaa todella saavuttaa hieman arvostetumman leiman otsaansa Jt-serakunnan - ja erityisesti vanhimpien - silmissä.
Ja eipä sitten aikaakaan, kun tästä seuraava kysymys kuuluu: "mikä estäisi minua tavoittelemaan vakituista tienraivausta? Olenhan pystynyt tähänkin, vaikka en uskonut pystyväni". Juuri tällä tavalla muistan jossakin kohdassa itsekin ajatelleeni ollessani osa-aikaisena 50 tunnin ravarina, vaikka en sitten koskaan vakituiseksi ryhtynytkään.
Jos joku yksilö todella aidosti nauttii Vt-seuran valheellisen toiminnan edistämisestä, niin siitä vaan. Tämä kritiikki koskee kuitenkin sitä, että nekin, jotka EIVÄT NÄIN KOE, alistetaan tällaiseen painostukseen:
[quote]”Tänä vuonna kampanja ihmisten kutsumiseksi muistonviettoon alkaa lauantaina 17. maaliskuuta. [u]Aiotko osallistua siihen täysipainoisesti?[/u]” (Valtakunnan Palveluksemme helmikuu 2012, s. 2)[/quote]
Jos joku Jt aprikoi sitten omalla kohdallaan tämänkin muodollisen kysymyksen "oikeaa tulkintaa", niin eipä hätää mitään, apua sen ymmärtämiseen on orjaluokan omassa aineistossa, esimerkiksi tällaiset lausunnot täydentävät mainiosti koko kuvaa ja järjestön moraalia painostaessaan palkattomia ja hyväuskoisia jäseniään pakkotyöhönsä:
[quote]"Kun olemme väsyneitä tai meillä on paineita, emme saa koskaan päätellä, että voisimme helpottaa tilannettamme vähentämällä hengellistä toimintaa. Se olisi pahinta, mitä voisimme tehdä." (Vartiotorni 15. tammikuuta 2011, s. 25)[/quote]