Kirjoittaja Jaakko Ahvenainen » 09.01.2012 19:06
Etu Olla Vapaa kirjoitti:Mutta eikö itse Raamatun viimeisen kirjan viimeinen sivu kiellä jyrkästi tekemästä mitään sellaista, sanoen:
[KR-33/38] Ilm.22:18: Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan
Tämä seikka koskee yksistään Ilmestystä ja kuuluu hyvin tavanomaisena osana kaikkeen, myös Raamatun kaanoni ulkopuolelle jääneeseen, apokalyptiseen kirjallisuuteen. Tämän pidemmälle meneviä tulkintoja ei tästä tule tehdä.
Sen sijaan UM ei noudata yleensäkään Raamatun alkuperäistä tekstiä lahkolle kriittisissä osissaan. heprealais-aramealaisia kirjoituksia en tunne, mutta yksin kreikkalaisten kirjoitusten osalta on näyttöä vaikka miten, eikä se koske pelkän "Jehova-nimen ennallistusta", mikä jo sinänsä on iso valhe, vaan monia muitakin Seuralle arveluttavia kohtia. Pari vanha klassikkoa ovat Joh. 1:1, missä puuttuu määreinen artikkeli, mutta kun tuon lauserakenteen mukaan sitä ei siinä edes tarvita. Asia on selvä muutoinkin. Ovat nyttemmin jättäneet tuon virheellisen spekuloinnin vähemmälle, nämä todistajat.
Toinen on Matt. 28:19, missä "
eis to onoma" tulee yksiselitteisesti kääntää
nimeen, eikä
nimessä, kuten todistajien opetus väittää. Ellei edes näin yksinkertaisissa kohdi osata muuta kui vedättää, ei koko käännöksellä ole mitään raamatullista painoarvoa.
Kaiketi joskus pitäisi kahlata kaikki nämä käännöskukkaset läpi ja tehdä siitä oma aloituksensa. Nyt laiskotuttaa moinen. UM-käännös on niin härski, ettei sitä oikein osaa sanoin kuvailla. Toki sillä tietämättömiä kusettaa mennen tullen, mutta me kaikki emme ole tietämättömiä ja silloin todistaja on itse kaulaansa myöten siinä itessään. Tokihan tuo Jehova-nimen ennallistaminen käy ensinnä kenen tahansa silmään. Esim. Nestle-Aland ver. 27, tai sitä aiemmat, edes Westcott & Hort ei missään kohdin käytä, kuten kirjoittaja aivan oikein totesi, saati mahdollisimman alkuperäiset tekstit, mitään Jehovaa. Tämä on Seuran muka oivallinen keksintö. Alkuteksteissä on aina ho kyrios, Hera. Näin kreikkalaistten kirjoitusten osalta ja samaa esittää myös LXX, vaikkei siinä ns. Uuden testamentin kirjoituksia olekaan.
Tämä taas johtuu siitä, että rabbit Vanhaa testamenttia kootessaan eksiilin jälkeen pitivät Jehova / Jahve nimeä niin pyhänä (mikä sinänsä oli väärintulkinta), ettei sitä saanut lausua, vaan käytettiin nimityst' "adonaj", Herra, kun maallisista herroista käytettiin nimitystä "adon".
[quote="Etu Olla Vapaa"]Mutta eikö itse Raamatun viimeisen kirjan viimeinen sivu kiellä jyrkästi tekemästä mitään sellaista, sanoen:
[KR-33/38] Ilm.22:18: Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan[/quote]
Tämä seikka koskee yksistään Ilmestystä ja kuuluu hyvin tavanomaisena osana kaikkeen, myös Raamatun kaanoni ulkopuolelle jääneeseen, apokalyptiseen kirjallisuuteen. Tämän pidemmälle meneviä tulkintoja ei tästä tule tehdä.
Sen sijaan UM ei noudata yleensäkään Raamatun alkuperäistä tekstiä lahkolle kriittisissä osissaan. heprealais-aramealaisia kirjoituksia en tunne, mutta yksin kreikkalaisten kirjoitusten osalta on näyttöä vaikka miten, eikä se koske pelkän "Jehova-nimen ennallistusta", mikä jo sinänsä on iso valhe, vaan monia muitakin Seuralle arveluttavia kohtia. Pari vanha klassikkoa ovat Joh. 1:1, missä puuttuu määreinen artikkeli, mutta kun tuon lauserakenteen mukaan sitä ei siinä edes tarvita. Asia on selvä muutoinkin. Ovat nyttemmin jättäneet tuon virheellisen spekuloinnin vähemmälle, nämä todistajat.
Toinen on Matt. 28:19, missä "[b]eis to onoma[/b]" tulee yksiselitteisesti kääntää [b]nimeen[/b], eikä [b]nimessä[/b], kuten todistajien opetus väittää. Ellei edes näin yksinkertaisissa kohdi osata muuta kui vedättää, ei koko käännöksellä ole mitään raamatullista painoarvoa.
Kaiketi joskus pitäisi kahlata kaikki nämä käännöskukkaset läpi ja tehdä siitä oma aloituksensa. Nyt laiskotuttaa moinen. UM-käännös on niin härski, ettei sitä oikein osaa sanoin kuvailla. Toki sillä tietämättömiä kusettaa mennen tullen, mutta me kaikki emme ole tietämättömiä ja silloin todistaja on itse kaulaansa myöten siinä itessään. Tokihan tuo Jehova-nimen ennallistaminen käy ensinnä kenen tahansa silmään. Esim. Nestle-Aland ver. 27, tai sitä aiemmat, edes Westcott & Hort ei missään kohdin käytä, kuten kirjoittaja aivan oikein totesi, saati mahdollisimman alkuperäiset tekstit, mitään Jehovaa. Tämä on Seuran muka oivallinen keksintö. Alkuteksteissä on aina ho kyrios, Hera. Näin kreikkalaistten kirjoitusten osalta ja samaa esittää myös LXX, vaikkei siinä ns. Uuden testamentin kirjoituksia olekaan.
Tämä taas johtuu siitä, että rabbit Vanhaa testamenttia kootessaan eksiilin jälkeen pitivät Jehova / Jahve nimeä niin pyhänä (mikä sinänsä oli väärintulkinta), ettei sitä saanut lausua, vaan käytettiin nimityst' "adonaj", Herra, kun maallisista herroista käytettiin nimitystä "adon".