Kirjoittaja YksinäinenSusi » 02.02.2012 20:24
Vieras kirjoitti:" yliälykäs ja ylisuoriutuvainen veli, melkeinpä täydellinen kaikessa, sosiaalisuudessa, puheliaisuudessa, teoissa, kaikessa. "
-Mielenkiintoista että miksi sellainen pätevä henkilö on lahkossa. Tulee kuitenkin mieleen että siellä on täydellisyys tavallaan mahdollista, eikö siellä oikeat vastaukset tavallaan löydy kaikkeen, taikka sitten kysymys on sopimaton. Toisin sanoen sietäisikö hän epävarmuutta, eri mieltä olevaa ihmistä.
Hänenhän on täytynyt liittyä lahkoon, eihän kasvatettavan oikein sallita ruveta korkeakouluoppeihin.
Hänelle tulee sääntöihin sopeutuminen niin määrääväksi, että ristiriidalla sääntöjen perustana oleviin tosiasioihin ei ole merkitystä. Kuten verisäännöissä.
Olet varsin oikeassa. Hän oli liittynyt lahkoon jolloinkin teini-ikäisenä, vaikka isänsä oli vastustanut hänen liittymistään.
Ja on kyllä totta että oikeat vastaukset löytyvät kaikkeen, kyseinen veli puhui avioliitostaankin, että se on onnistunut siksi, koska Seuran kirjallisuus antaa niin hyvät ohjeet parisuhteen kiemuroista.
Vaikka todellisuudessahan avioliiton onnistumisessa kyse on vain siitä , onko rakkaus molemminpuolista, ei siitä neuvooko jokin Seuran kirja rakastamaan vaimoaan.
Kyllähän minäkin yritin niitä Seuran avioliittoneuvoja soveltaa, mutta kun en rakastanut oikeasti vaimoani, niin ei ne Seurankaan ohjeet auttaneet, puhumattakaan raamatusta.
Jt-tädilläni oli "hyvä" neuvo, "jos huomaa ettei rakasta vaimoaan, pitää rukoilla Jehovalta apua jatkuvasti, niin Hän laittaa rakastamaan".
Ehkä uskoni oli niin heikko, ettei Jehova sitten auttanut minua tässä asiassa.
Jos olisin rakastanut vaimoani, olisin ollut onnellinen. Kuinka hirveää onkaan valehdella vaimolleen 6 vuotta putkeen , että rakastaa tätä, vaikkei rakasta yhtään.
No joku kysyy, miksi sitten nait hänet, jos et rakastanut?
Siinäpä se, naisista mitään tietämättömänäni ja kokemattomuuttani en tiennyt rakkaudesta mitään, olin kyllä ihastunut useamman kerran muihin tyttöihin, mutta kauhean huonon itsetunnon ja omanarvon tunteen puuttumisen vuoksi, en ollut sen arvoinen että olisin ansainnut edes hiukan onnea elämässä.
Tämän takia otin sellaisen vaimon, jota kohtaan en tuntenut paljon mitään, koska sitä ei tarvinnut ihastumisen vuoksi paeta, kun ei kerran ihastunut.
En tiennyt mitään näistä tunteista silloin, miten ne toimivat. Miehen täytyisi tietysti hyöriä ja pyöriä niiden naisten ympärillä , joihin on ihastunut - silloin se menisi oikein.
Enkä osaa ottaa onnea vastaan elämääni nykyäänkään, vaan jos onni tulee tyrkylle niin pakenen sitä, enkä voi mitenkään uskoa ansaitsevani onnea edes vähän.
Tunne-elämän puuttuminen tai sen kieroutunut versio pitää minua otteessaan, enkä voi voittaa sitä, aivan kuin se olisi rakentunut tai itse olisin rakentunut väärin jonkinlaiseksi vääristymä-ihmiseksi.
[quote="Vieras"]" yliälykäs ja ylisuoriutuvainen veli, melkeinpä täydellinen kaikessa, sosiaalisuudessa, puheliaisuudessa, teoissa, kaikessa. "
-Mielenkiintoista että miksi sellainen pätevä henkilö on lahkossa. Tulee kuitenkin mieleen että siellä on täydellisyys tavallaan mahdollista, eikö siellä oikeat vastaukset tavallaan löydy kaikkeen, taikka sitten kysymys on sopimaton. Toisin sanoen sietäisikö hän epävarmuutta, eri mieltä olevaa ihmistä.
Hänenhän on täytynyt liittyä lahkoon, eihän kasvatettavan oikein sallita ruveta korkeakouluoppeihin.
Hänelle tulee sääntöihin sopeutuminen niin määrääväksi, että ristiriidalla sääntöjen perustana oleviin tosiasioihin ei ole merkitystä. Kuten verisäännöissä.[/quote]
Olet varsin oikeassa. Hän oli liittynyt lahkoon jolloinkin teini-ikäisenä, vaikka isänsä oli vastustanut hänen liittymistään.
Ja on kyllä totta että oikeat vastaukset löytyvät kaikkeen, kyseinen veli puhui avioliitostaankin, että se on onnistunut siksi, koska Seuran kirjallisuus antaa niin hyvät ohjeet parisuhteen kiemuroista.
Vaikka todellisuudessahan avioliiton onnistumisessa kyse on vain siitä , onko rakkaus molemminpuolista, ei siitä neuvooko jokin Seuran kirja rakastamaan vaimoaan.
Kyllähän minäkin yritin niitä Seuran avioliittoneuvoja soveltaa, mutta kun en rakastanut oikeasti vaimoani, niin ei ne Seurankaan ohjeet auttaneet, puhumattakaan raamatusta.
Jt-tädilläni oli "hyvä" neuvo, "jos huomaa ettei rakasta vaimoaan, pitää rukoilla Jehovalta apua jatkuvasti, niin Hän laittaa rakastamaan".
Ehkä uskoni oli niin heikko, ettei Jehova sitten auttanut minua tässä asiassa.
Jos olisin rakastanut vaimoani, olisin ollut onnellinen. Kuinka hirveää onkaan valehdella vaimolleen 6 vuotta putkeen , että rakastaa tätä, vaikkei rakasta yhtään.
No joku kysyy, miksi sitten nait hänet, jos et rakastanut?
Siinäpä se, naisista mitään tietämättömänäni ja kokemattomuuttani en tiennyt rakkaudesta mitään, olin kyllä ihastunut useamman kerran muihin tyttöihin, mutta kauhean huonon itsetunnon ja omanarvon tunteen puuttumisen vuoksi, en ollut sen arvoinen että olisin ansainnut edes hiukan onnea elämässä.
Tämän takia otin sellaisen vaimon, jota kohtaan en tuntenut paljon mitään, koska sitä ei tarvinnut ihastumisen vuoksi paeta, kun ei kerran ihastunut.
En tiennyt mitään näistä tunteista silloin, miten ne toimivat. Miehen täytyisi tietysti hyöriä ja pyöriä niiden naisten ympärillä , joihin on ihastunut - silloin se menisi oikein.
Enkä osaa ottaa onnea vastaan elämääni nykyäänkään, vaan jos onni tulee tyrkylle niin pakenen sitä, enkä voi mitenkään uskoa ansaitsevani onnea edes vähän.
Tunne-elämän puuttuminen tai sen kieroutunut versio pitää minua otteessaan, enkä voi voittaa sitä, aivan kuin se olisi rakentunut tai itse olisin rakentunut väärin jonkinlaiseksi vääristymä-ihmiseksi.