Kirjoittaja tampere » 28.04.2012 23:50
Sanotaanko näin että,
Sen kyllä kestää ettei jouluja vietellä, tai syntymäpäiviä. Esimerkiksi haastavampaa voi olla vaikkapa jos vanhemmistasi tai sisaruksistasi kuolee joku, ja olette yhdessä menossa (kirkko)hautajaisiin, et saa jt-puolisoasi houkuteltua viereesi istumaan, saati nousemaan seisomaan kun arkkua tuodaan/viedään. Se on jo saavutus, että hän tulee koko tilaisuuteen, sillä kirkkohan on saatanan pesä. Sama pätee tuttavien naimisiinmenoon/muihin kirkollisiin juhliin.
Seuraavana mieleeni tulee se, vaikka itse ns. hyväksyisit hänen uskonsa, hän tulee aina arvostelemaan omaasi, uskotpa mihin muuhun tahansa, vaikka evoluutioon.
Lisäksi se kaikki muu, mikä sinusta on normaalia, häneltä se on kiellettyä.
Lisäksi vielä, hänen sukulaisensa/tuttunsa yksinään ovat arkena kuten muutkin ihmiset, voitte vaikka juoda kahvia/olutta ja kertoa vitsejä tai jutella autoremonteista tms. MUTTA kun joudut paikkaan, jossa näitä ihmisiä on enemmistö, vaikkapa 2-3 on puhe pelkkää kokousta, konventtia, salityömaata, kenttää ym. ja olet täysin ulkopuolinen.
Yhteiset lapset onkin sitten jotain josta en halua edes puhua.
Kirjoittaja on sittemmin avioeronnut, vuosia JT:n kanssa naimisissa ollut luterilaisen kasvatuksen saanut ateisti.
Sanotaanko näin että,
Sen kyllä kestää ettei jouluja vietellä, tai syntymäpäiviä. Esimerkiksi haastavampaa voi olla vaikkapa jos vanhemmistasi tai sisaruksistasi kuolee joku, ja olette yhdessä menossa (kirkko)hautajaisiin, et saa jt-puolisoasi houkuteltua viereesi istumaan, saati nousemaan seisomaan kun arkkua tuodaan/viedään. Se on jo saavutus, että hän tulee koko tilaisuuteen, sillä kirkkohan on saatanan pesä. Sama pätee tuttavien naimisiinmenoon/muihin kirkollisiin juhliin.
Seuraavana mieleeni tulee se, vaikka itse ns. hyväksyisit hänen uskonsa, hän tulee aina arvostelemaan omaasi, uskotpa mihin muuhun tahansa, vaikka evoluutioon.
Lisäksi se kaikki muu, mikä sinusta on normaalia, häneltä se on kiellettyä.
Lisäksi vielä, hänen sukulaisensa/tuttunsa yksinään ovat arkena kuten muutkin ihmiset, voitte vaikka juoda kahvia/olutta ja kertoa vitsejä tai jutella autoremonteista tms. MUTTA kun joudut paikkaan, jossa näitä ihmisiä on enemmistö, vaikkapa 2-3 on puhe pelkkää kokousta, konventtia, salityömaata, kenttää ym. ja olet täysin ulkopuolinen.
Yhteiset lapset onkin sitten jotain josta en halua edes puhua.
Kirjoittaja on sittemmin avioeronnut, vuosia JT:n kanssa naimisissa ollut luterilaisen kasvatuksen saanut ateisti.