Kirjoittaja Bunica » 09.03.2012 18:36
Minulle selviytymisen avain on ollut sen tajuaminen, miten mätä järjestö on ja miten kehnoissa kantimissa sen totuus loppujen lopuksi on. Muutaman kerran kuluneiden 13 vuoden aikana on hypoteettinen ajatus paluusta ohimennen käynyt mielessä, mutta se on ollut kuolleena syntynyt ajatus. Ei ikinä eikä mistään hinnasta enää takaisin!
Tämä varmuus ei suinkaan tarkoita sitä, etten kaipaisi sisaruksiani ja heidän lapsiaan, äitiäni ja isoa joukkoa ystäviä. Ystävät ovat pääasiassa jo painuneet taka-alalle, mutta läheiset sukulaiset eivät. Teen edelleenkin surutyötä menetyksen kanssa. Valitsin vapauden ja tajusin jo valintaa tehdessäni, että sen myötä menetän jotakin arvokasta. Toisaalta minua helpottaa sen tajuaminen, että läpi ihmiskunnan historian ihmisiä on hylätty, karkotettu ja tapettukin milloin minkäkin ismin nimissä. Ei tämä sen dramaattisempaa ole.
Minulle selviytymisen avain on ollut sen tajuaminen, miten mätä järjestö on ja miten kehnoissa kantimissa sen totuus loppujen lopuksi on. Muutaman kerran kuluneiden 13 vuoden aikana on hypoteettinen ajatus paluusta ohimennen käynyt mielessä, mutta se on ollut kuolleena syntynyt ajatus. Ei ikinä eikä mistään hinnasta enää takaisin!
Tämä varmuus ei suinkaan tarkoita sitä, etten kaipaisi sisaruksiani ja heidän lapsiaan, äitiäni ja isoa joukkoa ystäviä. Ystävät ovat pääasiassa jo painuneet taka-alalle, mutta läheiset sukulaiset eivät. Teen edelleenkin surutyötä menetyksen kanssa. Valitsin vapauden ja tajusin jo valintaa tehdessäni, että sen myötä menetän jotakin arvokasta. Toisaalta minua helpottaa sen tajuaminen, että läpi ihmiskunnan historian ihmisiä on hylätty, karkotettu ja tapettukin milloin minkäkin ismin nimissä. Ei tämä sen dramaattisempaa ole.