Veljesseura.org

Vieraas kirjoitti:

nabander kirjoitti:En nyt lähde ottamaan tässä kantaa lapsuuteen, siellä on paljon tilanteita joissa vanhemmat vie ja lapsi vikisee. Otetaanpa vaikka pikku-Artun NHL urasta unelmoivat vanhemmat jotka vievät hänet väenvängällä kolme kertaa viikossa jääharjoituksiin vaikka Arttu olisi kaikkein mieluiten tällä hetkellä balettikoulun salissa opettelemassa plietä.

Tämäkin on totta, vanhemmathan siinä kai korjailevat omia toteutumattomia haaveitaan. Aste-ero on kuitenkin mielestäni merkittävä. Näitä pianonsoiton lapsena aloittaneita tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Harrastus on kuitenkin usein lopetettu tyyliin vuoden sisällä, kun tulee ihan selväksi, että ei todellakaan kiinnosta. Jehovan todistaja -lasten kohdalla kokouksissa käymistä jatketaan tai itketään ja jatketaan.

Jehovan todistajuuden on kiinnostettava lasta, koska se kiinnostaa vanhempia. Jos lapsi ei kiinnostu, niin pakotetaan kiinnostumaan tai ainakin näyttämään siltä.

nabander kirjoitti:En nyt lähde ottamaan tässä kantaa lapsuuteen, siellä on paljon tilanteita joissa vanhemmat vie ja lapsi vikisee. Otetaanpa vaikka pikku-Artun NHL urasta unelmoivat vanhemmat jotka vievät hänet väenvängällä kolme kertaa viikossa jääharjoituksiin vaikka Arttu olisi kaikkein mieluiten tällä hetkellä balettikoulun salissa opettelemassa plietä.

Tämäkin on totta, vanhemmathan siinä kai korjailevat omia toteutumattomia haaveitaan. Aste-ero on kuitenkin mielestäni merkittävä. Näitä pianonsoiton lapsena aloittaneita tuntuu olevan kolmetoista tusinassa. Harrastus on kuitenkin usein lopetettu tyyliin vuoden sisällä, kun tulee ihan selväksi, että ei todellakaan kiinnosta. Jehovan todistaja -lasten kohdalla kokouksissa käymistä jatketaan tai itketään ja jatketaan.

Vieras kirjoitti: Kannattaa jt:n siis lukea hertsykkänsä niin
ettei väitä ukkosta Jumalan hermostumiseksi eikä pelottele lasta sillä.
Siis jo 1970 oli tommosta tietoo Vt-matskuissa,
nykyisin lienee vieläkin kiinnostavampia juttuja.
nimim. "laborantti"

Tämä minua onkin ihmetyttänyt, että miksi appiukko sanoi niin pojalleni?

Hän oli seurakunnan vanhin ja luki kaikki hertsykät ja vartsikat ja kaikki jt-kirjatkin, joten olisi pitänyt kyllä hänenkin tietää, mitä ukkonen oikeasti on.

Mutta arvelen, että syy saattaa olla siinä, että appiukolla oli tapana aliarvioida lapsia ja kohdella heitä aivan kuin he olisivat kyvyttömiä ymmärtämään mitään.

Niinpä hän saattoi ajatella, että poikani tulisi paremmin uskoon jos pelottelisi vähän(aliarvio poikani ymmärryskykyä), mutta kuten jo sanoin, niin poikani näki tämän lävitse heti, koska oli muualta kuullut muitakin selityksiä.

Toisinaan jehovantodistaja vanhemmat saattavat panna itse alulle epäuskon kehittymisen lapselleen, kun kohtelevat lastaan typerästi.

Lapsi saattaa ajatella, että jos vanhempani ovat oikeasti noin tyhmiä, kuinka tyhmä Jehova onkaan, kun on opettanut vanhemmistani noin tyhmiä.

Esimerkkinä tästä silloinen appiukkoni ,joka yritti opettaa lapselleni Jehovan hienoja luonteenpiirteitä ja sanoi lapselleni, kun oli ukonilma, että "Kuuntele, tuo jyrähtely on jumalan hermostumista."

kamalaa valehtelua lapselle!

Mun isoisä sano mulle ukkosen jyristessä ja salaman minua pelotellessa, että katsotaanpas mitä
kirjoissa ukkosesta kerrotaan.
Yhdessä katseltiin ja olikin mukavaa tietoa, Vt-seuran matskuissa:

". Taivaalla tapahtuva salamointi aloittaa muutosten sarjan.
Salama tekee ilman osaset valkohehkuisiksi, sillä se voi kuumentaa ilman 5–25 senttimetrin levyisessä kanavassa auringon pintaa kuumemmaksi.
Tässä suunnattomassa kuumuudessa typpi yhtyy ilman happeen muodostaen veteen liukenevia typpioksideja.
Sade liuottaa oksidit ja tuo ne alas maahan laimeana typpihappona.
Saapuessaan maahan typpihappo reagoi maan kivennäisten kanssa ja muuttuu kasveja ravitseviksi nitraateiksi.
Koska kasvit saavat ravintoa ja elävät, ihminen ja eläimet voivat saada ravintoa kasveista ja elää!
Mikä ihmeellinen lahja Jumalalta ihmiselle salama onkaan!
Se tekee enemmän kuin valaisee taivaan."

Herätkää 1970,8/9 "Taivas-ihmeellinen kattomme" s.20

Kannattaa jt:n siis lukea hertsykkänsä niin
ettei väitä ukkosta Jumalan hermostumiseksi eikä pelottele lasta sillä.
Siis jo 1970 oli tommosta tietoo Vt-matskuissa,
nykyisin lienee vieläkin kiinnostavampia juttuja.
nimim. "laborantti"

Tony kirjoitti:

Todellinen vapaus?

Käytännössä lapsen ja nuoren todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kuten edellä kerrotaan, voi uskonnonvapauslain ja lukiolain yhteisvaikutuksesta esimerkiksi lukiolainenkin joutua osallistumaan uskonnon opetukseen vastoin tahtoaan.

Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset ohittavat kuitenkin aina tavallisen lain. Jonkinlainen ase on siis on käytettävissä ainakin siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat välinpitämättömiä ("mitä sinä rupeat tällaisista tappelemaan, eroa kirkosta sitten aikuisena jos vielä haluat...") ja nuori itse haluaa puolustaa vapauttaan.

http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/oikeudet.html

http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/asema.html

Ei siis lainkaan perusteella kovin yksiselitteinen keissi tämä. Jehovantodistajuutta ajatellen tässä on iso mutta se, jos lapsi saadaan (painostettua) kasteelle. Kasteelle mennessään jt-perheen lapsi/nuori luopuu uskonnonvapaudestaan, eikä saa sitä takaisin enää koskaan.

Aikuisten tulisi suojella lapsia haitallisilta vaikutteilta, eikä saada heitä luopumaan oikeuksistaan (uskonnonvapaus) jo ennen täysi-ikäisyyttä. Laki antaa ihmiselle elinikäisen uskonnonvapauden, Jehovan todistajat vain kasteeseen asti ulottuvan. Tässäkin mielessä Jehovan todistajien lapsilleen antama "uskonnonvapaus" on hyvin kyseenalainen. Osaksi tämä on kiinni lahkon laittomista toimintatavoista.

Probleema onkin paljolti siinä, että jt-vanhemmat eivät kunnioita maallisia lakeja, onhan ne Saatanasta ja Jumalan laki(raamattu) menee aina maallisten lakien yläpuolelle.

Sananl. 29:15 - Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä.

Raamatussa selvästi kannustetaan lyömään kepillä, se on sen verran kova selkäsauna, että varmasti lapsi kuin lapsi lähtee mieluummin kokoukseen.
Mutta eihän näin enää nykyään saisi toimia, lakikin sen kieltää.

Hullua sekin että maallinen laki on armollisempi, mutta jumalan laki on julma,(kaikki vastarinta heti pois keppi-selkäsaunalla), tulee kiltti ja tottelevainen lapsi.

Jos maallinen laki ei olisi sitä kieltänyt, niin kyllä jt:t edelleen soveltais raamattua tässäkin.
sananl.13:24 - Joka keppiä säästää, vihaa poikaansa mutta joka häntä rakastaa, se todella tarkkaa häntä kuria käyttäen

Mutta sellainen kuri tuo myös vihan jt-asiaa kohtaan, koska lapsen on silloin pakko tehdä kenttää ja käydä kokouksissa, pakko lukea väritettyjä totuuksia vt ja he lehdistä, pakko tehdä kaikkea mikä ei todellakaan miellytä lasta.
Ja aivan turhaan, paratiisi on illuusio ja utopia kaikella lailla. Lapsi senkin ymmärtää, koska ei ole vielä täysin pilalla ,kuten vanhempansa ovat menneet jo pilalle ajattelukyvyn suhteen.

Esimerkkinä tästä silloinen appiukkoni ,joka yritti opettaa lapselleni Jehovan hienoja luonteenpiirteitä ja sanoi lapselleni, kun oli ukonilma, että "Kuuntele, tuo jyrähtely on jumalan hermostumista."

No lapseni oli jo 8 vuotias, eikä ollut hyväksynyt tällaista opetusta, lapseni sanoi minulle, "Taitaa olla pappa jotenkin sekaisin, kun tuollaista puhuu."
Minä olin silloin jo eronnut jt-lafkasta ja kannustin tietenkin poikaani jatkuvasti käyttämään omia aivojaan, ja hänestä kasvoi kunnon työmies.

Mutta opetin kuitenkin pojalleni aina sitäkin että omien aivojen käyttäminen tuo myös vastuun siinä mielessä, että jos aivojaan käyttää väärin, niin se tuppaa kostautumaan itselle elämässä ja siksi omat päätökset tuovat vastuun, siksi kannattaa tehdä hyviä päätöksiä.

Mutta lapsestani kasvoi itsenäinen mies.

Mutta tietenkää jt:t eivät voi kasvattaa lastaan näin, koska ei olisi silloin aivokääpiö-seuraajia vt-seuralle, jollaisia se tarvii että toiminta jatkuisi.

Todellinen vapaus?

Käytännössä lapsen ja nuoren todellinen uskonnonvapaus riippuu pitkälti vanhemmista. Kuten edellä kerrotaan, voi uskonnonvapauslain ja lukiolain yhteisvaikutuksesta esimerkiksi lukiolainenkin joutua osallistumaan uskonnon opetukseen vastoin tahtoaan.

Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset ohittavat kuitenkin aina tavallisen lain. Jonkinlainen ase on siis on käytettävissä ainakin siinä tapauksessa, että vanhemmat ovat välinpitämättömiä ("mitä sinä rupeat tällaisista tappelemaan, eroa kirkosta sitten aikuisena jos vielä haluat...") ja nuori itse haluaa puolustaa vapauttaan.

http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/oikeudet.html

http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/asema.html

Ei siis lainkaan perusteella kovin yksiselitteinen keissi tämä. Jehovantodistajuutta ajatellen tässä on iso mutta se, jos lapsi saadaan (painostettua) kasteelle. Kasteelle mennessään jt-perheen lapsi/nuori luopuu uskonnonvapaudestaan, eikä saa sitä takaisin enää koskaan.

Mielenkiintoista, näin jälleen todistettavasti sama teksti tarkoittaa eri asiaa eri ihmisille. Kerropa mievaan että mikä lausahdukseni sai sinut käsittämään että tuen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Ihan oikeasti olen tästä kiinnostunut enkä piruillakseni, koska mielestäni on tärkeää että haluamani sanoma välittyy jollain tasolla viestistäni. Myönnän yleensä kirjoittavani kolmimielisyyksiä, ehkä siinä ongelman villakoira, mutta tuota viestiä en ainakaan tiedostavasti pyrkinyt teksteihini ujuttamaan.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Dear Nabander. Et voi oikeesti olla sitä mieltä että vanhemmilla on oikeus pahoinpidellä fyysisesti ja henkisesti. Pelottelusta ja pakottamisesta puhumattakaan. Se ei kuulu vanhempien "päätäntövaltaan". Toki lapsuudestani on kulunut jo tovi, mutta en usko että käytäntö on pahemmin muuttunut. Varmasti fyysinen kurittaminen on vähentynyt, mutta henkinen painostus on varmasti olemassa. Toivon todella, että 2000-luvun jt. perheissä ymmärretään, että lapselle voi antaa mahdollisuus valita, jos usko ei nappaa niin ei nappaa. Pakottamalla saa vaan lisää ahdistusta, eikä se ole todellista uskoa. Toki jokainen perhe opettaa sen uskonnon, mihin itse uskoo lapsilleen, mutta tässä ei ollut kyse siitä tai että vanhemmat ovat lapsen huoltajia.

Vieras kirjoitti:Eiköhän perusasetelma voisi olla että lapsi haluaa olla sitä mitä vanhemmat esittävät, koska hänelle on tärkeää vanhempien hyväksyntä, ihailunkin eteen lapsi tekee paljon.

Kyseessä konformisuus. Ensimmäinen yhteisö mihin lapsi mukautuu, on perhe, nuoruudessa ystävät ja aikuisena yksilö mukautuu mahdollisesti johonkin muuhun yhteisöön, kuten vaikkapa muodostamaansa perheeseen, yhteiskuntaan tai johonkin muuhun.

"hyväksyntäaspekti on kyllä ihan oikea, eikä liity pelkästään lapsuuteen. Jotenkin tuntuu että meillä ihmisillä on jonkinasteinen sisäsyntyinen tarve toimia siten että muut ihmiset meidät hyväksyvät"

Joo, kylläkin, henkinen kypsyys onkin sitä itsenäisyyteen pystymistä ja lastensa itsenäisiksi kasvattamista, itsenäisiksi ihmisiksi, mikä tulisi olla kaiken kasvatuksen perusta, ensimmäinen asia. Mutta kun jt itse asiaa edes ajattelematta olisi valmis myös kiipeämään perse edellä lipputankoon, jos vain tällaisella aamurituaalilla saisi lapsen lahkon jäseneksi, jossa hän voisi sitten esim. kieltäytyä verisiirrosta, jotta kiipeily ei olisi mennyt hukkaan.

Kenen kirjailijan teoksesta tehtiin jokin tv-elokuva aiheesta jossa jo aikuinen poika haistatteli isällee jollakin syrjäseudun pikkutilalla. Sitten myöhemmin oli käsittävinään tuon asetelman, isä oli lapsena jo ajatellut oman viljelmän rakentamista ja saamista kukoistamaan, mikä oli hänelle arvo. Poika oli kasvanut näkemään peltojen viljelystä poistamise korvausta vastaan, kitkuttelun eri pienten tukien varassa, näki tulevaisuutta niissä kavereissa jotka tulivat keällä käymään volvolla Ruottin tehdastyöpaikasta. Ei ollut isällä ja pojalla kykyä toistensa ymmärtämiseen erilaisina ihmisinä ja elämään yhdessä itsenäisinä toisiaan kunnioittaen .

nabander kirjoitti:Hyvä niin, siitä huolimatta olen sitä mieltä että alaikäisten asioista vastaavat ja päättävät heidän vanhempansa. Pakottaa he eivät voi teinejään tykkäämään niistä säännöistä ja rakastamaan niitä, mutta jos tehdään yhdessä asioita eikä muusta ole sovittu tai keskusteltu niin mukana mennään. Jos kovin tiukaksi tässä ryhtyy niin voipi toki olla että nuoren kapina on kovempi kuin olisi tarpeen, varmasti saa vapautuksen kokoukseen menosta jos on räkäkännissä tai aineissa, mutta enpä tiedä kannattaako niin toimia päästäkseen eroon kahden tunnin henkisestä kidutuksesta. Aina siellä kokouksessa voi lukea muuta, miettiä syntejä syviä tai vaikka piirrellä.

Tilanteet eivät vaan yleensä ole yhtä mustavalkoisia. Oli lapsi alaikäinen tai ei, vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä sellaisia päätöksiä jotka ovat lapsen kehitykselle haitallisia; kuten ahdasmielinen uskonto. Ja miksi pitäisi vetää räkäkännit jos et halua kokoukseen? Eihän tämä liity mihinkään. Kokouksessa ei myöskään lueta muuta, mietitä syntyjä syviä tai piirrellä, jos käyttäydyt JT-etiketin mukaan. Ja miksi ei käyttäytyisi? Tuskin kukaan haluaa itselleen negatiivista huomiota. Mutta siinä vaiheessa ollaan mielestäni jo pakottamisen puolella, jos lasta uhkaa pahoinpitely / yms. sanktio siitä, ettei halua osallistua uskonnolliseen tilaisuuteen. Varsinkin kun puhutaan että lapsi on jo kuoluiässä, kenties jopa murrosiän kynnyksellä.

Hyvä niin, siitä huolimatta olen sitä mieltä että alaikäisten asioista vastaavat ja päättävät heidän vanhempansa. Pakottaa he eivät voi teinejään tykkäämään niistä säännöistä ja rakastamaan niitä, mutta jos tehdään yhdessä asioita eikä muusta ole sovittu tai keskusteltu niin mukana mennään. Jos kovin tiukaksi tässä ryhtyy niin voipi toki olla että nuoren kapina on kovempi kuin olisi tarpeen, varmasti saa vapautuksen kokoukseen menosta jos on räkäkännissä tai aineissa, mutta enpä tiedä kannattaako niin toimia päästäkseen eroon kahden tunnin henkisestä kidutuksesta. Aina siellä kokouksessa voi lukea muuta, miettiä syntejä syviä tai vaikka piirrellä.

Jos nuori sanoo vaikkapa etten usko tähän enkä halua kuulla niitä selityksiä enää yhtään enempää uskoisin että suurin osa vanhemmista haluaisi aiheesta keskustella vakavasti, mutta sen jälkeen hyväksyisivät tilanteen ja yrittäisivät lastaan pehmeämmillä keinoilla sitten vakuuttaa todistajuuden hyvistä puolista, kuin pakolla. Mutta aivan varmasti löytyy niitä jotka pistävät kovan kovaa vastaan, ja mielestäni heillä on siihenkin oikeus.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Onneksi nyt voin päättää ihan ite, etten astu salin kynnyksen yli=))) Pieni katkeruus löytyy kyllä vielä syvältä mielestä. Lapsena joko mentiin suosiolla kokoukseen tai sain selkään ja mentiin itkien kokoukseen. Vasta nyt aikuisena pystyin suoraan sanomaan vanhemmille kasvotusten ettei tää oo mun juttu. Mua ei voi enää pelotella mitenkään millään. Edes se et' vanhemmat hylkäis jossain vaiheessa ei enää pelota kun on rakastava puoliso rinnalla plus hänen sukulaiset ja uudet kaverit, jotka ei jätä.

nabander kirjoitti:Olen kyllä samaa mieltä siitä että kun pienten lasten vanhemmat lähtevät salille niin lapset muuten seuraavat, sitä edellyttää ihan vanhempien velvollisuus huolehtia ja valvoa lapsiaan. Pitääkö teini-ikäisen mennä kokouksiin vaikka ei siltä tuntuisi? Jos hänestä vastuussa olevat vanhemmat ovat sitä mieltä että pitää niin sittenhän mennään, ihan niinkuin etsiydytään sinne kouluunkin.

Mielestäni tässä tarkoitettiin juurikin sitä aikaa, jolloin lapsella/teinillä on jo mahdollisuus viettää aikaa ilman vanhempien valvontaa. Eli aikaa jolloin kysymys (enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesta) valinnasta voidaan esittää.