Veljesseura.org

Vieras kirjoitti:Toki täytyy muistaa, että 90% nimitetyistä veljistä ovat hyvin yksinkertaisissa töissä, eivätkä omaa minkäänlaista esimies kokemusta, joten seurakunnassa esimiesrooli paukkuu monella pahasti yli ja ylitetään myös sopivuuden rajat turhankin helposti. Tästä uskon teillä suurimmalla osalla olevan aivan henkilökohtaista kokemusta riittävästi.

Näin on! Luulen, että se on yksi syy ylipäänsä olla vanhin: nuo omat itsetunto-ongelmat epäarvostetusta suorittavasta työstä ja pätemisen tarve. Puku päällä ja kravatti kaulassa voi leikkiä suurta johtajaa Valtakunnansalilla ja kun on Seuralta saatu mandaatti saada puuttua toisten seurakuntalaisten tekemiseen, se hivelee monen työläisen itsetuntoa.

Mutta vaikka koulutus on kiellettyä, sitä arvostetaan. Akateeminen tutkinto yhdistettynä hengelliseen sokeuteen ja kiltti alistuvuus Seuran säännöille, voi olla jopa oikotie parempiin positioihin. Riippuu tieteenalasta mitä saa tehdä. Lääkäreitä otetaan mielellään sairaalayhteyskomitaan.

Kun ajatellaan koulutuskielteisiyys, ei ihme, että vanhimmiksi "jalostuu" seurakunnissa suorittavan työn tekijöitä tienraivaaja-siivooja koulutusohjelmasta. Konventissa on kuitenkin joskus kannustettu suorittamaan opintoja loppuun, mutta silloin on ketunhäntänä kainalossa oppien sovellettavuus Seuran työhön.

Betel käyttää muuten myös palkattua työvoimaa osaamista tarvittavissa tehtävissä. Ei ole kaikki tuon kädestäsuuhun-työvoiman varassa. Se käy ilmi siitä, että JT:t on merkitty myös työnantajaksi verotusrekisteriin. Rahaa tietysti on palkata.

Vieras kirjoitti:Pelottava piirre on ollut, että monesti "luulo" on ollut tiedon väärti. Näitä luuloja itsekkin käsketty monesti tarkastamaan...

Luulo käsitellään kuin fakta jolloin seurakunnan jäsentä kuulustellaan, virallisesti "keskustellaan" jollon kuulusteltu/haastateltu joutuu tajuamattaan todistamaan itsensä syyttömäksi luuloon. Muuten tulee jatko toimenpiteitä.

Tämä on totta. Jehovan todistajaksi kasvatettuna ei tullut koskaan mieleen, miten perverssi valvontajärjestelmä järjestössä on käytössä. Jokainen veli ja sisar on potentiaalinen ilmiantaja, käytäntöhän on totalitaarisista maista tuttu. Kirjantutkistelua johtanut vanhin kehotti aikanaan meitä jututtamaan, jos näemme toisen seurakuntalaisen tulevan ravintolasta. Mahdollinen humalatila tuli raportoida vanhimmille.

Vastaus: Yleensä tavallinen vanhin tietää todella vähän yhtään mitään mistään. Jokaisessa seurakunnassa on vanhimmistoklikkejä, yleensä palvelusryhmä (3 herraa, joista yksi on sihteeri, jolla on paperit, koordinaattori ja sitten vielä palvelusvalvoja) ja he puolestaan yleensä tietävät kaiken mitä seurakunnassa puhutaan/luullaan.

Toki seurakunta kohtaisia eroja on paljon. Toisissa vanhinten vaimotkin tietävät asiat samaa vauhtia tai jopa nopeammin, kuin muut seurakunnassa olevat, nimitetyt tai ei.

Pelottava piirre on ollut, että monesti "luulo" on ollut tiedon väärti. Näitä luuloja itsekkin käsketty monesti tarkastamaan...

Luulo käsitellään kuin fakta jolloin seurakunnan jäsentä kuulustellaan, virallisesti "keskustellaan" jollon kuulusteltu/haastateltu joutuu tajuamattaan todistamaan itsensä syyttömäksi luuloon. Muuten tulee jatko toimenpiteitä.

Toki täytyy muistaa, että 90% nimitetyistä veljistä ovat hyvin yksinkertaisissa töissä, eivätkä omaa minkäänlaista esimies kokemusta, joten seurakunnassa esimiesrooli paukkuu monella pahasti yli ja ylitetään myös sopivuuden rajat turhankin helposti. Tästä uskon teillä suurimmalla osalla olevan aivan henkilökohtaista kokemusta riittävästi.

Ei ole ihme, että vartiotorni joka toisessa lehdessä käskee katsomaan virheitä sormien läpi. Miten seurakuntalaiset muuten jaksaisivat vanhimmiston rakkautta?

Itse en kertoisi vanhimmille yhtään mitään. Miksi? Mitä he voivat tehdä? Rangaista? Haluaisinko kaikkien tietävän omat asiani, en varmasti. Auttaa, en usko. Heidän kyvyt eivät riitä siihen.

Kun kyvyt eivät riitä edes normaaliin kohteliaaseen kanssa käymiseenkään.

Ovat yleensä juuri niitä, jotka ovat kuin norsut posliinikaupassa.

Vartiotornin tutkittava aineisto pikaliimaa sirpaleet taas yhteen.

Nm. Vartiokorni

Tuo on tiedossa, että vanhin kulkee toisten luona kuin kotonaan

Musta ei alkuun luultavasti tiedetty tarpeeksi, koska vanhin soitti ovikelloa ja kun avasin astui omin luvin sisään, meni olohuoneeseen istumaan ja alkoi tivata: "Sinulla on jotain kerrottavaa minulle! Sinulla on jotain kerrottavaa minulle. Sinä näytät siltä, että ajattelet, että sinua kovasti tarkkaillaan".

En kertonut! (Tsoin ei ollut mitään kerrottavaa).

Harvinaisesti jotain hyvääkin seuraa juorukoneistosta.

Srk:ssa mukana oleva iäkäs Sisar ihasteli tiedonkulun nopeutta kun
talvella Vanhin kävi kylässä.
Oli kuulema "kuullut" että Sisar on sairastunut lentsuun ja tuli käymään katsomaan, voiko olla avuksi.

Toi purkin hunajaa ja keitteli teet, luki ääneen uusinta Wartsikkaa ja kolasi pihaan invataxin/ambulanssin mentävän aukon terveydenhoitohenkilöitä odotellessaan.....

Sisaren omat biologiset luterilaiset sukulaiset ei olleet kiinnostuneita sukulaisensa voinnista,
vaikka heille ensimmäisenä soitettiin asiasta.

Keuhkokuumeeksi todettiin ja Vanhimman huolenpidon ansiosta Sisar pääsi ripeästi osaavien ammattilaisten huolenpidon kohteeksi paikalliseen terveyskeskukseen vuodeosastolle. :D

Keuhkokuume parani parissa viikossa ja Sisar käy kokouksissa milloin jaksaa,
muulloin kuuntelee kotonaan kun hänelle ääneen luetaan Jumalan Sanaa Raamattua :)

" niihin papereihin kirjataan ... voin vain kuvitella ... yksityiskohtaisiakin juttuja"

-Näissä on juuri se etu että puhutellessa jäsentä, erityisesti jos hänet on saatu kunnolla pelkäämään maailmanloppua, voidaan ohimennen huomauttamalla yksityiselämän yksityiskohdasta, järkyttää tietysti, että kaikkiko elämä on kirjattu ja kaikkeako käytetään minua vastaan.

Stalin sai paljon erilaisia kantelu- ja ilmiantokirjeitä, kansalaisiltaan ja keltä hyvänsä. useimmiten ne olivat nimettömiä mutta ne kaikki Stalin varastoi myöhempää käyttöä varten, todisteeksi mahdollisessa jutussa ilmiannettua henkilöä vastaan.

Stefan Zweig on kirjoittanut poliisiministeri Fouchesta (Napoleonin ministeri) kirjan josta jäi mieleen se kuinka hän istui vaatimattomassa toimistossaan, mutta jonne hänen salaiset poliisinsa toimittivat juoksevasti erilaisia muistiinmerkittyjä juttuja vakoilluista henkilöistä, heidän sanomisistaan ja tekemisistään. Semmoista vallankäyttöä.

Voisin kuvitella, että vanhimmiston kokouksista pidetään pöytäkirjoja ja siellä joskus käsitellään joitain nimitettäviksi ehdotettuja veljiä ja joitain srk:n ongelmatapauksia. Mitä niihin papereihin kirjataan, en voi sanoa (en ole koskaan ollut vanhin), voin vain kuvitella, että aika yksityiskohtaisiakin juttuja. Käsittääkseni kirjeenvaihto yksilöihin liittyen matkavalvojien ja vanhimmiston välillä säilötään (esim. suositukset). Samoin muuttaessa srk:sta toiseen, mukana seuraa kirje julistajakortin lisäksi. Julistajakortin pitäessään sisällään tiedot tunneista ja voitelusta, sekä nimityksistä. Ne joilla on faktoja, räjäyttäkää mielikuvitukseni takaisin ruotuun ja ankat lammesta ja inkkarit takaisin kanoottiin.

Vanhinten ensisijainen tiedonsaantiväylä on aina ollut juorut ja juoruakat.

En uskonut vanhinten tietävän juuri mitään sillä en juurikaan liikkunut seurakuntalaisten porukoissa eikä yökerhoissa näkynyt ainakaan tuttuja jt-kasvoja kovin usein. Mielestäni on aika paljon kiinni vanhimmista yksilöinä millaista tietoa he saavat. Jos ovat yrmeitä lyijykynäniskoja niin tiedon portit eivät ehkä aukene, mutta jos ovat joviaaleja seuramiehiä niin tietoa saattaat tihkua aivan toisella tavalla.

Jokainenhan on sen verran seurannut rikoselokuvia töllöstä että tietää, kun vain heittäytyy roiston rooliin, mitä siellä lahkon ylempien portaiden osastolla funtsitaan.

Ensimmäinen asia on, kun vain sillä silmällä tarkastelee, että kuinka rivitodistajat saadaan tarkkailemaan toisiaan ja käräyttelemään pomoille.

Kuinkako paljon sitten pomo-osasto harjoittaa ja teroittaa taitoaan udella asioita. Se voisi tapahtua yleisimmin siten että viattomasti aletaan puhumaan Jehovan kauniista päivästä ja siirrytään parin aasinsillan kautta uteliaisuuden kohteena olevaan veljeen / sisareen, josta voidaan ensin kysyä jotenkin kauniistikin mielellään, sen jälkeen objektiivisemmin ja suoremmin että mitä hän on nykyään tehnyt, oliko hän silloin siellä ja siellä, onko hän sitä taikka tätä...

Tässähän on se puoli että lahko ei oikein muuta mielekästä tarjoakaan. Rajansa se on Raamatunkin ulkoa opettelemisella. Muu olisikin sitten maallista.

Ruohonjuuritason tarkkailulla on alkanut kai jokaisen sellaisen henkilön osa, joka on päätynyt esim. USA-pääkonttrin pedofiilirekisteriin.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Ne olivat taatusti yehova-nova nimisen avaruusoliorodun asentamia, koska tietääkseni ihmisillä ei ole noin pieniä kameroita.

Toi avaruusoliorotu on eittämättä kotoisin Seulasista

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Ne olivat taatusti yehova-nova nimisen avaruusoliorodun asentamia, koska tietääkseni ihmisillä ei ole noin pieniä kameroita.

Jarkke, olet päässyt salatun tiedon äärelle, vaikka en tiedä miten. Tutustuin Juhan af Granniin ollessani superhyperuusmediayrityksen palveluksessa. Hänen hiuslaitteensa pilkisti avokonttorin seinäkkeen takaa hänen ohjeistaessaan superhypermaagisien videoidensa toteutusta. Juhan nousi äkillisesti ylös kasvonsa paljastaen tarkastelemaan ympäristöään kysyen "missä olen?" Olisin äärimmäisen tyytyväinen mikäli lausumani olisi fiktiivinen visio, mutta pahoitellen joudun toteamaan sen olevan jyrkästi totta. Juhan diggaa epäilemättä yehova-novaa. Olen tavannut avaruusrodun edustajan, Juhanin. Tästä menen valalle.

Koska kysymys on menneessä aikamuodossa, niin voin saivarrella, ettei oma kyseinen kohderyhmä tiennyt mitään vanhimmuudesta (noinko se taipuu), he kun olivat vielä seurakunnanpalvelija-asteella. Ihmisten tekemisistä he tiesivät ainoastaan murto-osan, siis vain sen jonka joku jostain syystä meni kertomaan.

Sen verran aika on muuttunut, että ainakin netin suhteen tulee olla varovainen, jos haluaa säilyttää saliuskottavuutensa. Olen vuosien varrella lukenut useista tapauksista, joissa liiallinen yksityiskohtien paljastaminen on johtanut käryyn ja odotettua ennenaikaisempaan monotukseen.