Veljesseura.org

Tarjosin mutsille, ei halunnut (hyllyt täynnä valmiiksi omia vai pelkäskö, että tauti tarttuu...), roskikseen meni. Eikä edes paperikeräykseen vaan ihan sekajätteisiin. Raamatut säilytin. Meillä (lapsuudenkodissa) on muuten iän kaiken ollut kiellettyä hävittää mitään seuran kirjallisuutta...tai muutenkaan sitä kohdella "ala-arvoisesti". Pah, sanon minä! Ja siksipä en vuosikausiin halunnut mitään kirjallisuutta ottaa konventeista itselleni silloinkaan, kun "vielä olin mukana".

Gandalf, olisikohan nuista joistakin saatavissa jäljennöksiä ?

Hupsis! Todellinen aarre.

Itsellä suku ollut hetken mukana, joten myös kirjallisuutta on melkoinen määrä. Puolisoa joskus ärsyttää kun olen raahannut VT-seuran kirjallisuutta mukanani muuttaessamme, mutta omasta mielestäni jos on kaikki suomeksi julkaistu kirjallisuus ja VT:t englanniksi vuodesta 1879 sekä myöskin kirjallisuus jota ei löydy edes Betelistä niin en aio luopua siitä oli tilanne mikä tahansa . Siinä on hyllymetrillinen jos toinenkin kirjallisuutta

Suuri osa roskiin, vanhemmat kirjat annoin lahjana yhdelle luopiolle, muutaman vanhemman kirjan säilytin itselläni. Kun on romppu, niin ei tarvitse mitään kirjoja.

Minulta löytyy muutama valikoitu kirja sekä UM jotka aion vielä säilyttää toistaiseksi. Voisin itseasiassa laittaa tänne joskus listan mistä kirjoista aion lähiaikoina luopua, niitä löytyy kuitenkin vielä joitakin (jotkut sutattuja ja piirreltyjä).
Lehdet olen aina heittänyt mäkeen niiden vanhentuessa, joten niistä ei muutoissa ole vaivaa ollutkaan. Kirjallisuus on hiipunut pois kuten minäkin, hitaasti vailla dramatiikkaa.

Joitakin vuosia säilytin osan kirjallisuudesta mitä mulle oli kertynyt, mutta viimeisimmän muuton myötä kannoin ne loputkin roskiin. Taitaa olla enää Raamattu jäljellä - arvelin, että voi olla hyödyllistä että taloudesta löytyy edes yksi versio siitä, vaikkakin sitten vähän "väritetty".

Kaikenlaista löytyy alkaen v.-92 ja jotain vanhempia kirjojakin.
Lehdet alkaa kohta suuntaamaan paperinkierrätykseen, mutta
mikäli joku todistusaineistoa kaipaa niin meikäläiseltä löytyy.

Torninvartija kirjoitti:Mulle voi ilmoitella, jos haluaa eroon jehovantodistajien kirjallisuudesta. Olen kerännyt pientä kokoelmaa Uskontojen uhrien tuki ry:n nimissä. Aikamoinen säilytysongelma jehovantodistajien valtava kirjallisuustuotanto on, mutta jonkun pitää säilyttää todistusaineistoa.

Olis näemmä pitäny tänne tulla vilkaseen kun omasta kirjallisuudesta eroon pyrin. Mulla oli hyvinkin kysyttyä kirjallisuutta mutten halunnut pistää vahinkoa kiertämään, niin heitin pimeellä isot pahvilaatikolliset kirjallisuutta pois. Mukana siis raamatut ja laulukirjat ja KAIKKI. Oli vapauttavaa kyllä..enkä ole niitä kyllä kaipaillut. Mutta näemmä joku täällä ois voinu halutakin niistä jotain..

Aluksi oli tarkoitukseni säilyttää kaikki ennallaan ja hankkia uutta kirjallisuutta voidakseni käyttää niitä "tutkimuksissani" ja nettikirjoittelun apuna, mutta sittemmin olen tullut toisiin ajatuksiin. Suututti ensinnäkin se, etteivät Jt:t enää voi toimittaa uusia lehtiä minulle, vaikka olen ne nimelläni suomenkielisinä tilannut ja aikanaan lahjalaatikkoon maksanut. Kun en kerran saa uusia lehtiä (saisin ne kyllä toista kautta, mutta olkoon), niin mitä teen vanhoillakaan? Tuskin niitä koskaan alan tosissani lukemaan, veisivät vain turhaa tilaa. Niinpä kannan niitä nyt sopivissa erissä paperinkeräykseen.

Kirjojen kohtaloa en ole vielä ratkaissut, mutta kaipa hävitän nekin ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hankin aikoinaan ison kirjaston, josta suurin osa on tallessa sukulaisten kellarissa Suomessa. Siellä on mukana paljon 70-luvun, mutta myös jotain 60- ja 50-luvun tavaraa, jonka voin jollain suomenreissulla lahjoittaa keräilijöiden kokoelmiin. Itseäni ei asia enää jaksa kiinnostaa, hyvä kun joskus viitsii tätä palstaa lueskella ja jonkun sanan sanoa, mutta muuten elämän tuulet vievät jo aivan muille maisemille.

Jätin lähes kaiken kirjallisuuden exälleni. Nyt olen sitten keräillyt kirjastoa takaisin. Nytkin on takapenkki täynnä lahjaksi saatua opusta, matkalla kanakoppikirjastooni...

Minä säästin "kilometrin" pituisesta kirjallisuudesta yhden valtakunnansalilta hommaamani kirjan: Raamattu, vuoden 92 suomennos. Tuossa se nyt nököttää kirjahyllyssä katekismuksen (tiputettiin postiluukusta kaikkiin koteihin) vieressä.

Jakke kirjoitti:Suurimman osan (mm. vuosikerrat jostain 70-luvun alusta lähtien) jätin exälleni. Jotain kirjoja säilytin itselläni, ovat olleet pahvilaatikossa varaston alimmalla hyllyllä vuodesta 2001 lähtien, eli niin kauan kun olen nykyisessä kämpässä asustellut.

Toimin itse aikalailla samalla tavalla. Säilytin itselle jäänyttä kirjallisuutta pahvilaatikoissa ja välillä selailin. Suurin osa (esim lehtien vuosikerrat 78-2003) jäivät ex-vaimolle. Viimeistä edellisessä muutossa laitoin kuitenkin kaikki lahkotuotteeni paperinkeräykseen. Veivät turhaa tilaa ja olivat hankalia muutossa. En ole kaivannut enkä tule kaipaamaan.

Marilyn kirjoitti:Ah onneksi sain juurikin käsiini muutaman kultakimpaleen tuolta vähemmän kultaiselta ajalta. Nuoret kysyvät kirjahan on legenda. Sitä oli oikeastaan kauheaa lukea uusin silmin ja ajattelevin aivoin. Teksti on niin äärettömän kamalan johdattelevaa, että jäin ihmettelemään miten me sitä lukeneet nuoret voimme olla näinkin selväpäisiä?! Ja ne kuvat. Voi pyhä pylly sentään! Järkyttäviä. Kamalia.

Mutta onhan selkäytimen mädäntyminen kuitenkin vakava vaiva. Nykyään niin harvasta paikasta saa vitamiinia sitä vastaan.

Markku Meilo kirjoitti:Kirjallisuuden arvoa ei mitätöi se, että kirja on CD:llä. Skanneja tarvitaan 'mäenusko'-tyypeille ja uudella CD:llä on kaikki viimeisimmät muutokset. Lisäksi vanhojen kirjojen jotkin painokset eroavat toisistaan, esimerkiksi OJT:n eka painos on arvokkaampi kuin toinen, ekassa kun mollataan vielä syntyperäisiä juutalaisia, tokasta se kohta on poistettu.

Sekin pointti kandee huomata että ennen lähes ikuisiksi mainitut cd-levyt ovat osoittaneet kulumisensa. Ja vielä nopeammin häipyy niitä pyörittävä tekniikka museoon. Pistäisin setelini likoon paperin puolesta, ainakin jos ei vesi tai tuli iske.

USA:ssa yrittävät joku vuosi sitten koota (ymmärrettävistä syistä) säädataa 60-luvulta. Kävi ilmi että kyseisiä nauhoja ymmärtäviä laitteita löytyi toimintakunnossa nolla kappaletta.