Miksi järjestön sisäpuolella ei saa ajatella itse?
Mikä voisi järjestön mielestä aiheuttaa pelottavan luopumuksen, josta pitää varoitella jatkuvasti?
Jaakko Ahvenainen kirjoitti ketjussa 'Naiviuden kukkasia' näin:
Jehovan todistajien kirjallisuus on mitä mainiointa. Viimeiksi olen selaillut Opas-kirjaa. Sieltä löytyy mm. oheinen viisaus:
”On ilmeistä, että heikkouden vuoksi lankeamisen ja toisaalta luopumuksen välillä on ero. Viimeksi mainittu tarkoittaa selvää ja tahallista vetäytymistä vanhurskauden polulta. (1Jo 3:4–8; 5:16, 17.) Onpa sen näennäinen syy älyllinen, moraalinen tai hengellinen, se merkitsee kapinaa Jumalaa vastaan ja hänen totuuden Sanansa hylkäämistä (2Te 2:3, 4). (Ks. LAITTOMUUDEN IHMINEN.)”. [it-2-FI, s.128 kpl 2]
Luopumus voi siis järjestön mukaan johtua seuraavista seikoista:
- älystä = kun ajattelet järjellä, usko murenee.
- moraalista = jos omaat korkeamman moraalin kuin mitä todistajat, etkä halua tapattaa lastasi kieltämällä verta (ei onneksi onnistu enää pohjoismaissa, vaan lapsi otetaan tällöin väliaikaisesti huostaan!), usko murenee. Samoin käy silloin, jos et halua hylätä kylmäverisesti ystäviäsi, vaikka he vaihtaisivatkin uskonnollista statustaan.
- hengellisyydestä, en ihan ymmärrä miten hengellisyys itsessään voi olla edes "näennäinen syy", mutta sen puutostila voinee sellaista aiheuttaa. Tätä tilaa voidaan kai pitää älyllisyytenä, moraalisuutena tai ihan vaan maanläheisenä elämäntapana.
Hyvin on myös rinnastettu virheellisesti järjestön alamaisuus Jumalan alamaisuuteen.
En myöskään osaa hahmottaa, miksi "heikkouden vuoksi lankeaminen" olisi jotenkin parempi juttu, ja miten se voisi tapahtua tahattomasti, kuten tuossa annetaan ymmärtää. Ei kukaan vahingossa polta tupakkaa, eikä kukaan vahingossa petä puolisoaan, "oho, kun en huomannut" tai "erehdyin tyypistä, ihan vahinko"!